There's two kinds of people in this world when you boil it all down. You got your talkers and you got your doers. Most people are just talkers, all they do is talk. But when it is all said and done, it's the doers that change this world. And when they do that, they change us, and that's why we never forget them. So which one are you? Do you just talk about it, or do you stand up and do something about it? Because believe you me, all the rest of it is just coffee house and bullshit. -Rocco, The Boondock Saints

28 päivää aiemmin

Koulu (lue tiedeyhteisössä tärkeily) alkoi tänään. Kuukausi tässä olisi vielä pyörittävänä jotenkinpäin ennen lähtöä. Kaiken tämän säätämisen keskellä tulee aina välillä semmonen olo, että pääsis vaan nyt jo lähteen! En millään tajunnut kuinka paljon valmiseluja vuoden poissaolo vaatii. On kait niitä helpompiakin vaihtoja, joissa kaikki on hoidettu valmiiksi, mutta tää nyt ei ainakaa oo sieltä keveimmästä päästä. Olin siinä luulossa, että kaikki asiat oli kutakuinkin hoidossa. Boy, i was wrong..

Kävin ilmottautumassa läsnäolevaksi, mutten maksanut jäsenmaksua tulevalle vuodelle, no, koska en ole ensi vuonna paikalla enkä tarvitse mitään etuuksia. Paitsi YTHS:llä ois ollu kiva käydä verikokeissa joihin en keväällä syystä tai toisesta päässyt. Nyt kuitenkin aurinkoinen (not) vastaanottovirkailija ilmoitti, ettei minulla ole oikeutta käyttää heidän palvelujaan. Ei sid.. Onneksi oma terveysasema oli huomattavasti auttavaisempi. Mutta jos ootte vaihtoon lähdössä ni miettikää tarvitteko noita kuppasia palveluja eniveis..

No sitte oli vähän ongelmia tuon viisumin kans. Hokkaidosta oli tullu certificate of eligibility ja nippu muita lappuja joilla saan tarvittavat viisumit ja stipendit. Aluksi mulla oli tarkotuksena hakea viisumi samalla reissulla lähtöä edelisenä päivänä. Onneksi soittelin ja varmistin miten suurlähetystö on auki, koska se ei ole. Just tuollon Japanissa sattu olemaan Keiro no Hi (vanhusten kunnioittamisen päivä) ja tottakai Japanin Suomen suurlähetystökin on tuolloin kiinni. . . Eli ylimääränen helsingin pyrähdys tuli noinkin pienen asian takia. En saa myöskään alennusta junalipuista ku ei tuota opiskelijatarraa nyt ole, mutta onneksi lennot sai lyhyelläkin varotusajalla halvemmalla ku mihinkään pendoliinoihin. Hyvin menee, VR!

Täältä muuten lisää Japanin kummallisista juhlapyhistä: http://www.japania.org/japanin_juhlapaivat.php

Ainii ja of-the-topic, käytiin viime viikolla Kiiran kans roadtripillä Norjassa. Yhteinen aika Suomessa käy vähiin joten tommonen 24/7 yhdessäolo auton takakontissa teki ihan hyvää ja nyt on läheisyyttä kerätty varastoon ainakin yhden pahan kuukauden varalle. Oli iha kommeita maisemia kans.

Kieli keskellä suuta

Vähän on ruvennut tuo kielipolitiikka mietityttään ja oon tullut siihen tulokseen, että hukassahan sitä ollaan.

Kyllähän meikä ton Lontoon murteen jokseenki handlaan, mutta:

Erinäisten blogien ja forumeiden perusteella japanilaiset ei vaan puhu englantia. Englannin opetuksen taso on siellä kuulemma melko huonolla tasolla ja ns. tavallisen tallaajan kielitaito rajottuu siihen muutamaan sanaan. Pääsääntöisesti Englanti on se saari tuolla jossain, mikä on ihan ymmärrettävää. Emmehän mekään opettele koulussa esim. kanjeja, sillä ne ovat käytössä toisella puolella maailmaa, eikä niille ole täällä käyttöä. Luultavasti kuitenkin siihen voi luottaa, että yliopistossa puhutaan edes jotain englannintapaista.

Entä sitten se japanin kieli?

Jo vaihtokriteereissä painotettiin japanin kieli- ja kulttuuriopintojen merkitystä, joita minulla on kertynyt pyöreät nolla opintopistettä. Syynä luokanopettajakoulutuksen käsittämättömän täydet lukujärjestykset, kontaktiopetus, läsnäolopakot ja kielikeskuksen yleinen jama (lue lama).

Sain kuitenkin kaikkien muiden aktivititettien ja harrastusten pariin sullottua Oulu opiston japanin kielen iltakurssin. Syntyjään Japanilaisen opettajan avulla uuden kielen opetteleminen, tai ainakin sen aloitus, oli huomattavasti helpompaa kuin itsenäisesti. Opin hiraganat, perus sanonnat, vähän kielioppia jne. mutta ennenkaikkea pääsin sisälle japanin kielen äärimmäisen kiehtovaan maailmaan.

Kaikkine kummallisuuksineen japanin kieli tarjoaa loputtaman suon, johon sukeltaa. Kielessä on esimerkiksi käytössä kolmet eri "aakkoset" eli hiraganat, katakanat ja kanjit, joita käytetään eri tilanteissa. Lisäksi puhekieli vaihtelee riippuen siitä kenelle puhutaan ja käytössä on eri kohteliaisuusasteita sekä murteita. Esimerkiksi animea ja mangaa kuuntelemalla/lukemalla on kieltä mahdoton oppia, sillä niissä jokainen roolihahmo saattaa puhua eri murretta omalla tyylillään.

Jokatapauksessa olen alkumetreillä. Osaan lukea ja kirjoittaa hiraganoja. Yritän epätoivoisesti opetella katakanoja (josta tämäkin blogikirjoitus sai alkunsa) ja kanjeihin en ole vielä uskaltanut kajotakkaan, sillä niitä löytyykin heti tuhansia.. Ymmärrän puhetta vähän ja osaan itse puhua vielä vähemmän.

Hokkaidosta tulikin ohje aiempien vaihtareiden kokemuksista; mitä enemmän kieltä osaa jo saapuessaan, sen helpompaa on asettuminen, eläminen ja käytännössä koko vaihto. Tuskin tässä aivan kusessa kuitenkaan ollaan, sillä päättäväisyyttä ja intoa löytyy, eikä pienet vastoinkäymisetkään pelota. Ja jos sitä jossain uimaan oppii niin viimeistään vedenvarassa, right..?

Eikä tässä mitään hätäpaniikkia. Tähänastisissa mielikuvissani tulevasta vuodesta Aki-poika on seikkaillut Japanissa ypöyksin. Eilen kuitenkin eräs elämäni rakkaus muistutti minua siitä, että onhan siellä muitakin. Muita vaihtareita, samassa tilanteessa. Tottakai! Eihän tässä yksin olla. Sen verran sosiaalinen tapaus taidan olla, ettei varmasti mitään ongelmia tarvitse yksin ratkoa, ellei sitten välttämättä halua. Eli ei muuta ku itätuulta päin ja nousevaa aurinkoa kohti!