Huh huh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset! Fujirock siis takana ja varsin ikimuistonen viikko kaikinpuolin.
Otettiin ton elämäni iitan kans siis lautta aikasin torstaiaamuna Otarusta Niigataan ja jo junamatkalla tavattiin eräs kanssarokkaaja, Misa-san, jonka kans hengaillessa 20 tuntia kestävä matka meni oikeen reippaasti. Ehittiin siinä kylpeä, illastaa ja nukkuakin. Aamulla ku lautasta ulostauduttiin ni se sitten iski. Nimittäin tuo etelän lämpö. Jo aamukuudelta oli semmonen pöhinä päällä, että ties ettei tästä tuu hengissä selviämään mitenkään. Kyllä siitä 32-34 asteesta vielä jotenkin juomalla ja suojaamalla selviää, mutta se kosteus. Ilma on kesäsin tuolla Tokion seudulla niin kosteaa, että melkeen uimalla pitää edetä. Oli muutenkin historiallinen fujirock -viikonloppu, sillä aina tähän mennessä on tuolla vuorten keskellä satanut vähintään sen yhen kaks päivää. Nyt tais tulla sen kaks pisaraa ja nekin viimesen esiintyjän jälkeen. Hikipisaroita virtasikin sitten koko viikonlopun ajan. Tällaselle valkonaamalle aivan liian kuuma ja mieluummin ois ehkä ottanut sen sateen. Vaan meidän minimaalinen teltta toimitti oikeen hyvin saunan virkaa eli sinänsä ihan kotosat fiilikset.
lähtö otarun harmaista satamista
misan kans koiteltiin kamppailla tuulta vastaan
shakotanin rantaviivaa (kamui misaki)
Ite festari oli ihan järettömän hieno. Keskellä hienointa vuoristoa ja metsää 40 minuutin ajomatkan päästä pienestä Yuzawa -kylästä. Yli 100.000 kävijää EIKÄ roskan roskaa! Eikä yhtään ylilyöntiä tai rähinää senpuoleen. Kyllä tuli niin suuri myötähäpeä eurooppalaisen festarikansan puolesta. Ne on näitä kulttuurieroja vissiin ku suomessa viiden hengen piknik-seurue saa enemmän sotkua aikaan ku sata tuhatta japanilaista. Alue oli jokatapauksessa ihan jäätävän iso ja lavojen välillä siirtymiseen sai varata ihan rutkasti aikaa. Mutta mikäs siinä kauniisti valaistuja luontopolkuja ja pitkospuita pitkin kävellessä. Toisaalta sitä populaa oli sen verran, ettei edes noin iso alue tahtonut riittää ainakaan pääesiintyjien aikana. Tosta vähän osviittaa:
Oli siellä metsän keskellä sitten pienempiäkin telttoja, jossa pysty ihan rennosti hengaileen sen kummempia väestöryntäyksiä. Ihmisiä oli joka lähtöön ja ehkä hauskin poikkeus länsimaisiin festareihin oli nimenomaan nuo festarikävijät. Siinä missä meilläpäin porukka tulee festareille näyttäytyyn mitä epäkäytännöllisimmissä rytkyissä, japanilaiset ottaa enemmän sen välineurheilun kannalta. Varmaan se 80% prosenttia kävijöistä oli varautunut vaihteleviin sääoloihin ja rientoihin ihan retkeilytamineilla; Vaelluskengät, reput sun muut ja varmaan alusvaatteetkin oli coretexiä. Lisäki kaikilla oli mukana oma tuoli. Eikä mikään pieni jakkara vaan semmonen hillitön taitettava nojatuoli, jollai sai varattua paikan jostai päälavan tuntumasta heti aamutuimaan. Sitte oli tietenki lisäksi se pienempi retkijakkara, jolla pysty reissaan pienemmillä lavoilla. Vähä meinas välillä naurattaa ku katteli niitä leirejä mitä niillä oli, mutta sitte toisaalta oli vähä ulkopuolinen olo tennarit jalassa ja 700yenin käytetyssä teltassa. Jokainen tavallaan ja pääasia, että kaikilla oli kivvaa!
teltta pystysä
tää oli siis perjantaiaamuna, sunnuntaina ei ollu jälellä yhtään tyhjää spottia
välillä piti vilvotella
valaistuja polkuja lavojen välissä
mikä sen piristävämpää kuumana päivänä ku keltanen lume
Bändit oli iha huikeita, enkä ees kehtaa alottaa ku sille hehkutukselle ei tulis loppua. Mutta näinpähän vihdoin Radioheadin, joka on ollu must see -listan kärjessä viimeset kymmenen vuotta ja Oasiksen veljekset omine bändeineen. Kerrassaan hienoa.
Festareiden jälkeen herättiin aamuviiden tuntumaan ja päästiin suht näppärästi bussilla Yuzawaan ja sieltä Shinkansenilla Tokioon. Ei toki ensimmäisiä oltu vaan melkosta jonottamista oli niinku koko viikonloppu. Mutta ihan ymmärrettävää, ettei tommonen väkimäärä ihan hetkessä heittokuljetuksilla liiku vaikka ois miten monta bussia (ja niitä oli ainakin toista sataa). Mutta eniveis, päästiin tokioon ja luulin, ettei se ollu enää mahollista mutta siellä oli vielä kuumempi, vielä kosteampi ja vielä enemmän ihmisiä. Pari päivää meni sillai hitaasti vaellellessa ja sitä menoa ihmetellen. Ehkä hämmentävintä oli taa ku yks ilta istahettiin ihan random katu-izakayan pöytään Asakusan kaduilla ja ruuat ja juomat tilattua eräs herrasmies naapuripöydästä päätti maksaa meidän laskun. Ei auttanut kieltäytyä. Sitte lähtiessään jätti vielä juomarahaa kaiken varalta.. Ei helvetti mitä tommosessa tilanteessakaan voi tehä muuta ku suu auki kattoa. No siellä se ilta sitten vierähtikin ja tutustuttiin moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Hauskaa miten kaikella tapaa eri ikäset ja eri puolelta maailmaa olevat ihmiset voi vaan sattua samaan perheravintolaan ja viettää ihan sikahauskan illan yhessä ja sitten vaan jatkaa kaikki omille teilleen. Tulipa hyvä fiilis tommosesta kohtaamisesta. Vähä semmonen Lost In Translation ilman sen suurempaa rakkaustarinaa. Seuraava päivä menikin sitten ympäriinsä kävellessä ja kaiken tekemisen ykkösvaatimus oli ilmastointi. Käytii leffassa ja syömässä ja semmottis. Eile Kiira lens takas suomeen ja meikäpoika tuli vielä viimesen viikon viettoon tänne Hokkaidoon. Ei oo ikinä ennen ollu tämmöstä oloa. Haikeus, kaipuu ja onni.
Nyt suuntaan tästä raw lifeen ja kaikesta salamyhkäisyydestä päätellen siellä on jonkinlaita läksiäisjuhlaa tiedossa. Tuskin selviää ilman kyyneliä, vaan millonpa elämästä selviäis. Moikka, kohta nähää! :)
Tulee sitten melko tylsiä päivityksiä tästä eteenpäin ku vitamiinivesipullo aiheutti tulvan laukussa, jossa mm. kamera myös oli. Eipä se, että uus kamera meni, mutta ois ollu kiva saada tallennettua jotain muistoja kesältäki..
Jokatapauksessa tapahtumarikas viikonloppu takana näin sanallisestikkin. Torstaista sunnuntaihin on ollut kampuksella jokavuotinen hokudaisai-festivaali. Pitkää pääkatua koristaa kojuja vierivieressä ja ruokaa on myynnissä varmaan maailman jokaisesta kolkasta. Paitsi suomesta, höhö. Mutta mieluummi nautin festivaalista ku oon neljä päivää kiinni jossain teltassa. Ja mitä tuota meininkiä on kattonun ni melkeen kellonympäri ne häärää. Anyways, lisäksi rakennusten sisällä on kaikennäkösiä konsertteja ja muuta hauskaa. Varsin megalomaaninen festivaali kyseessä ja siellä on oikeesti kaikki. Oppilaat, opettajat ja muutkin tallaajat. Ja ohjelmaa on enemmän ku kukaan ehtii katsoa.
Tuolla odori-puistossa on kans ollu neljä päivää tanssiesityksiä ja torstaina oli samanmoista settiä kampuksella. Yleisö pääs kanssa osallistumaan ja oli oikeen hyvät meiningit. Eilen olin koko illan Ainu -tapahtumassa, jossa oli monta esiintyjää ja artistia. Oli aivan huippu tunnelma ja tuolla saamelaistyyppisellä alkuperäiskansalla on kyllä kaikista ongelmistaan huolimatta aivan mahtava yhteisö. Ulkomaaneläjäkin toivotettiin hyvin tervetulleeksi.
Neljä päivää on siis mennyt tanssiessa, laulaessa, syömingeissä ja juomingeissa. Kavereiden kanssa hengaillessa ja longboardilla huristellessa. Kaikista sääennusteista huolimatta ei sadekkaan päässyt varjostamaan viikonloppua. Huomenna koittaa taas perus arki kaikkine kiireineen.
Tässä kuitenki pari videoo, jotka ehin näpätä ennen kosteusvaurioita. Opiskelijoiden yosakoi -esitys. Jälkimmäisessä puoliskossa enemmän paljasta pintaa!
Tapasin ihan huipun elääkkeelle jääneen opettajan! Kaikki kasvatukselliset näkemykset kohtas kyllä yks yhteen, vaikka välissä oliki sukupolvi tai kaks.
Erehyin myös tyhjentään lompakon käyntikorteista.. Ihan vaa vinkkinä, jos meinaatte viettää japanissa pitemmän aikaa ni kannattee teettää iso nippu näitä mukaan. Itehän en tajunnu ku aattelin, ettei niitä jollekki opiskelijalle kukaan anna. Eipä nii.
Diudau. Eipä mittään uutta nousevan auringon alla. Paitsi, että näin kevään loppuvaiheessa se nousee aiemmin ja laskee myöhemmin ja se on kiva se. Eipä tässä oo oikeen muuta ehtinyt ku sairastaa ja opiskella. Tuppaa nuo kouluhommat tuleen aina semmosen tsunamin tavoin ku välietapit lähenee.
Viime viikolla käytiin yhen kurssin tiimoilta vieraileen yhessä laitakaupungin lukiossa ja oli aivan kiva reissu. Tuli juteltua nii opettajien ku oppilaittenki kans ja vaikkei nyt varsinaisesti mitää uutta oppinut ni vaihtelua tylsiin luentoihin kuitenki. Eilen juhlittiin kaverin synttäreitä ja sitä rataa. Yhessä vaiheessa iltaa istuttiin korealaisen ja kiinalaisen kaverin kanssa rautatiesillan alla pidättelemässä sadetta ja päädyttiin puhumaan sodista, uskonnoista ja muista kevyistä aiheista. Kyllä siinä taas silmät aukes ku katolilainen, muslimi ja ateisti koittivat ymmärtää toistensa maailmankatsomuksia. Ilman paatosta ja tuputusta tietenki. Kyllä tää maailma on erikoinen paikka.
Oon tässä viimepäivinä haaveillu, että kävisin loppukesästä tuolla etelämpänä Niigatassa ku siellä ois Fuji-Rock, yks Japanin isoimmista festareista. Liput on jotain ihan järisyttävän kallista, mutta toisaalta bändit ois niinku just mulle räätälöity. Ja onha sitä käyty festareilla paljon kauempanakin. Ois just ässä lopetus vuodelle. Eli käympä hakeen sen lipun ja ihmettelen sitten jälkikäteen, että millä ajalla saati rahalla seikkaillaan.
Ainii rahasta tuli mielee, että sain kuulemma jonku apurahan! Hain tossa alkuvuodesta en-ees-muista-miltä-säätiöltä apurahaa ja nyt se oli mulle myönnetty. Aivan kiva yllätys. Käyttötarkotus vois olla vaikka Empiirinen perehtyminen Japanilaiseen nuorisokulttuuriin festivaaliympäristössä ja musiikin korreloituminen kollektiiviseen ilonpitoon.
Pitäähän täällä ainaki yhet festarit kokea ja voi olla vähän eri meininki ku jossai provinssirokissa. Huiput ohjeet oli muuten ulkomaalaisille lipunostajille tuolla sivuilla:
If any of the following applies to you then please do not purchase a ticket. -From the Fuji Rock Headquarters-
“A man away from home need feel no shame” are the words you live by.
If you believe that “Eco” is just a trend.
You lose sight of yourself when you hear the word “Festival”
You don’t take nature or the spirits of the mountains seriously.
Are under the illusion that the laws of Japan do not apply within the festival site.
Believes that there will always be someone there for you to help sort things out.
Semmosta. Aloin kirjottaan tätä päivitystä viimesenä yrityksen luistaa velvollisuuksista, mutta nyt alkaa jutut loppua kesken ni pitää vissii oikeesti ruveta hommiin. Höh.. Keittäs ensin kuitenni kahavit!
Viime viikko täällä Sapporossa on ollu normaalia enemmän ihmisiä ja erityisesti ulkomaalaisia, joihin täällä ei muuten liian usein törmää. Syynä tähän on さっぽろ雪まつり eli Sapporo Snow Festival. Jo usiamman kymmentä vuotta on kerran vuodessa Odori puistoon keskelle kaupunkia haalittu läjäpäin lunta. Ryhmät ympäri maailmaa muovaa niistä mitä hienompia veistoksia, monumentteja ja patsaita, ja ihmiset ympäri maailmaa tulevat niitä sitten patsastelemaan. Iha toimiva konsepti ja kyllä ne täällä Japanissa tietää ainakin, miten järjestetään toimivia yleisötapahtumia. Melkee joka kuukausi lötyyy Odori-kooenista, jotain ihmeteltävää.
Tää taitaa kuitenki olla se isoin juttu. Ainakin väkimäärän perusteella. Lisäksi iha mihi tahansa meneekin, aina joku kysyy; "Oletko tullut katsomaan yuki matsuria?", "No juu sit..". Eka kertaa useissa paikoissa tarjotaan jopa englanninkielistä menua, joiden olemassaolosta ei tähän mennessä ole ollut tietoakaan. Hyväkait se tässä vaiheessa.. Aiva kivvaa kuitenki ja täytyy kyllää nostaa hattua osalle veistoksista, jotka on varsinkin livenä tarkasteltuna sanotaanko massiivisia ja viimeistelty viimeseen yksityiskohtaan asti.
