FUJIROCK

Huh huh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset! Fujirock siis takana ja varsin ikimuistonen viikko kaikinpuolin.

Otettiin ton elämäni iitan kans siis lautta aikasin torstaiaamuna Otarusta Niigataan ja jo junamatkalla tavattiin eräs kanssarokkaaja, Misa-san, jonka kans hengaillessa 20 tuntia kestävä matka meni oikeen reippaasti. Ehittiin siinä kylpeä, illastaa ja nukkuakin. Aamulla ku lautasta ulostauduttiin ni se sitten iski. Nimittäin tuo etelän lämpö. Jo aamukuudelta oli semmonen pöhinä päällä, että ties ettei tästä tuu hengissä selviämään mitenkään. Kyllä siitä 32-34 asteesta vielä jotenkin juomalla ja suojaamalla selviää, mutta se kosteus. Ilma on kesäsin tuolla Tokion seudulla niin kosteaa, että melkeen uimalla pitää edetä. Oli muutenkin historiallinen fujirock -viikonloppu, sillä aina tähän mennessä on tuolla vuorten keskellä satanut vähintään sen yhen kaks päivää.  Nyt tais tulla sen kaks pisaraa ja nekin viimesen esiintyjän jälkeen. Hikipisaroita virtasikin sitten koko viikonlopun ajan. Tällaselle valkonaamalle aivan liian kuuma ja mieluummin ois ehkä ottanut sen sateen. Vaan meidän minimaalinen teltta toimitti oikeen hyvin saunan virkaa eli sinänsä ihan kotosat fiilikset.

lähtö otarun harmaista satamista

misan kans koiteltiin kamppailla tuulta vastaan

shakotanin rantaviivaa (kamui misaki)

Ite festari oli ihan järettömän hieno. Keskellä hienointa vuoristoa ja metsää 40 minuutin ajomatkan päästä pienestä Yuzawa -kylästä. Yli 100.000 kävijää EIKÄ roskan roskaa! Eikä yhtään ylilyöntiä tai rähinää senpuoleen. Kyllä tuli niin suuri myötähäpeä eurooppalaisen festarikansan puolesta. Ne on näitä kulttuurieroja vissiin ku suomessa viiden hengen piknik-seurue saa enemmän sotkua aikaan ku sata tuhatta japanilaista. Alue oli jokatapauksessa ihan jäätävän iso ja lavojen välillä siirtymiseen sai varata ihan rutkasti aikaa. Mutta mikäs siinä kauniisti valaistuja luontopolkuja ja pitkospuita pitkin kävellessä. Toisaalta sitä populaa oli sen verran, ettei edes noin iso alue tahtonut riittää ainakaan pääesiintyjien aikana. Tosta vähän osviittaa:

Oli siellä metsän keskellä sitten pienempiäkin telttoja, jossa pysty ihan rennosti hengaileen sen kummempia väestöryntäyksiä. Ihmisiä oli joka lähtöön ja ehkä hauskin poikkeus länsimaisiin festareihin oli nimenomaan nuo festarikävijät. Siinä missä meilläpäin porukka tulee festareille näyttäytyyn mitä epäkäytännöllisimmissä rytkyissä, japanilaiset ottaa enemmän sen välineurheilun kannalta. Varmaan se 80% prosenttia kävijöistä oli varautunut vaihteleviin sääoloihin ja rientoihin ihan retkeilytamineilla; Vaelluskengät, reput sun muut ja varmaan alusvaatteetkin oli coretexiä. Lisäki kaikilla oli mukana oma tuoli. Eikä mikään pieni jakkara vaan semmonen hillitön taitettava nojatuoli, jollai sai varattua paikan jostai päälavan tuntumasta heti aamutuimaan. Sitte oli tietenki lisäksi se pienempi retkijakkara, jolla pysty reissaan pienemmillä lavoilla. Vähä meinas välillä naurattaa ku katteli niitä leirejä mitä niillä oli, mutta sitte toisaalta oli vähä ulkopuolinen olo tennarit jalassa ja 700yenin käytetyssä teltassa. Jokainen tavallaan ja pääasia, että kaikilla oli kivvaa!

teltta pystysä

tää oli siis perjantaiaamuna, sunnuntaina ei ollu jälellä yhtään tyhjää spottia

välillä piti vilvotella

valaistuja polkuja lavojen välissä

mikä sen piristävämpää kuumana päivänä ku keltanen lume

Bändit oli iha huikeita, enkä ees kehtaa alottaa ku sille hehkutukselle ei tulis loppua. Mutta näinpähän vihdoin Radioheadin, joka on ollu must see -listan kärjessä viimeset kymmenen vuotta ja Oasiksen veljekset omine bändeineen. Kerrassaan hienoa. 

Festareiden jälkeen herättiin aamuviiden tuntumaan ja päästiin suht näppärästi bussilla Yuzawaan ja sieltä Shinkansenilla Tokioon. Ei toki ensimmäisiä oltu vaan melkosta jonottamista oli niinku koko viikonloppu. Mutta ihan ymmärrettävää, ettei tommonen väkimäärä ihan hetkessä heittokuljetuksilla liiku vaikka ois miten monta bussia (ja niitä oli ainakin toista sataa). Mutta eniveis, päästiin tokioon ja luulin, ettei se ollu enää mahollista mutta siellä oli vielä kuumempi, vielä kosteampi ja vielä enemmän ihmisiä. Pari päivää meni sillai hitaasti vaellellessa ja sitä menoa ihmetellen. Ehkä hämmentävintä oli taa ku yks ilta istahettiin ihan random katu-izakayan pöytään Asakusan kaduilla ja ruuat ja juomat tilattua eräs herrasmies naapuripöydästä päätti maksaa meidän laskun. Ei auttanut kieltäytyä. Sitte lähtiessään jätti vielä juomarahaa kaiken varalta.. Ei helvetti mitä tommosessa tilanteessakaan voi tehä muuta ku suu auki kattoa. No siellä se ilta sitten vierähtikin ja tutustuttiin moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Hauskaa miten kaikella tapaa eri ikäset ja eri puolelta maailmaa olevat ihmiset voi vaan sattua samaan perheravintolaan ja viettää ihan sikahauskan illan yhessä ja sitten vaan jatkaa kaikki omille teilleen. Tulipa hyvä fiilis tommosesta kohtaamisesta. Vähä semmonen Lost In Translation ilman sen suurempaa rakkaustarinaa. Seuraava päivä menikin sitten ympäriinsä kävellessä ja kaiken tekemisen ykkösvaatimus oli ilmastointi. Käytii leffassa ja syömässä ja semmottis. Eile Kiira lens takas suomeen ja meikäpoika tuli vielä viimesen viikon viettoon tänne Hokkaidoon. Ei oo ikinä ennen ollu tämmöstä oloa. Haikeus, kaipuu ja onni. 

Nyt suuntaan tästä raw lifeen ja kaikesta salamyhkäisyydestä päätellen siellä on jonkinlaita läksiäisjuhlaa tiedossa. Tuskin selviää ilman kyyneliä, vaan millonpa elämästä selviäis. Moikka, kohta nähää! :)

Dear Diary, Mood: Extrovert

Jojoup. Alkaapa oleen sosiaalisuuskiintiö tältä viikolta täynnä! Ilma on ollut mitä mainioin koko viikon ja joka päivä on ollu monenmoista ohjelmaa tiedossa, joiden seasta on pitänyt arpoa, että minnekkä sitä.

Tapasin viime viikolla erään suomalaisen viulistin ja keskiviikkona hänellä sattu olemaan keikka tossa Raw Lifessa ni kävin sitä katteleen. Tulipa taas vähän hetkinen -fiilis siinä ku kuunteli suomalaisia klassikoita viululla soitettuna afrikkalaistyylisessä baarissa japanissa. Ei niinkään perussettiä.

Torstaina oli sitten erään vihannestukun omistajan synttäritkemut ja bändejä oli moneen lähtöön ja tunnelma kerrassaan mahtava. On niin mukava ku on alkanu huomaan, ettei ihmiset pidä enää ollenkaan ulkomaalaisena vaan on ihan samallain osa porukkaa ku kuka tahansa muukin. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta aina se alussa on vähän sillai ulkopuolinen olo ku on ainoana ulkomaalaisena liikenteessä, varsinki japanissa.

Perjantaina kävin syömässä ja vähä juomassaki erään ens syksynä Ouluun vaihtoon tulevan tyypin kans. Oon tuntenu jo aiemminkin, mutta eka kertaa tuli juteltua ja hengailtua vähän enemmän. Tullaan kyllä hyvin juttuun ja ens vuodesta tulee varmasti huippu! Sapporosta on yhteensä neljä poikaa tulossa. Saapahan japaniaki reenata siinä sivussa. Ens viikolla nään kans yhtä professoria joka on tulossa vierailevaksi luennoitsijaksi kand Ouluun ja lupasin perehdyttää vähän suomalaiseen kulttuuriin ja järjestellä kouluvierailuita sun muita. Ainii ja aivan randomina just ennen ku oltiin izakayaan menossa ni pariin tyyppiin joista toinen näytti kovin suomalaiselta. Ja niihä se oliki. Mutta hetken juttelun jälkeen selvis, että ihan kiimingistä ja samasta lukiosta peräti. Toinen kaveri oli ollu just Oulussa vuodenpäivät vaihdossa. Pieni maailma. Semmosta jees.

Lauantai oli kuitenki eniten omituinen. Sain kutsun illanviettoon japanilaisten opettajien kans ja paikalla oli melko korkeissa viroissa (hokkaidon opetusminsteriöstä sun muissa) olevia ihmisiä. Vähän meinas arveluttaa, että miten ne ottaa tämmösen kolmannen vuoden opiskelijan vastaan, mutta turhaan jännitin. En oo ehkä tähän mennessä koskaan tuntenut oloani niin tervetulleeksi. Mua reilusti vanhempia ihmisiä, mutta silti tultiin toimeen ja kakki tuntu enemmänki hyviltä ystäviltä ku iseiltä ja äideiltä. Oltiin erään mun luennolla olleen opettajan kotona ja koko illan oli niin lämmin ja vapaa tunnelma. Mun käsitys japanilaisista opettajista muuttu kertaheitolla. Ei ollut ollenkaan semmosta pönötystä mitä koulussa on nähnyt. Ja voi pojat, nyt on muuten luotu niitä kontakteja!

Tänään piti mennä leffaan isolla porukalla, mutta en löytäny sitä leffateatteria ni jäi menemättä. Enkä tuntenut porukkaa nii hyvi, että ois ollu puhelinnumeroita. No näitä sattuu. Kävin kuitenki moikkaamassa yhen skeittikaupan myyjää ja muutenvaa rullailin ympäri kyliä hymy naamalla. On ollu koko viikon semmonen elämä on parasta just nyt -fiilis. Joka aamu on heränny ilosena ja tehny vaa mieli halata koko maailmaa. Pöljänähän ne varmaa kattoo, mutta eipä kiinnosta. En tiiä onko se tämä kesä vai ihmiset, mutta jotenki sitä vaan onnipallona pyörii ympäriinsä eikä ees jaksa ressata mistään. Näin se pitäs aina mennä.

Juhannus Suomalais-Japanilaisittain

Ne ois juhannukset juhlittu. Ja varsin suomalaiseen tapaan vieläpä! Lähettiin eilen aamulla aikasin Ohtakiin (samainen paikka, jossa ski marathon järkättiin talvella) viettelemään suomalaisjapanilaista juhannusta. Oli varsin ohjelmarikas viikonloppu, mutta ilman kuvia jää kyllä fiilikset välittämättä.

No mutta ennen ite mökille menoa käytiin muutaman ihmisen kans kumivenekanooteilla soutelemassa maisemistaan kuuluisalla shikotsu-järvellä. Kraaterin synnyttämä järvi on syvimmillää 360m ja vesi oli niin kirkasta, että pohja näky melko moneen metriin asti. Isossa järvessä, rantaviivassa ja siihen laskevissa joissa ois kyllä riittänyt tutkimista pitemmäksikin aikaan. Tänään oli toisaalta kädet niin kipeinä melomisesta, että kyllä se muutama tunti sittenki riitti.

Melontahommien ja Ohtakin sienikeiton jälkeen suunnattiin hirsimökille, jossa olikin jo täys tohina käynnissä. Maantieteellisestä sijainnista huolimatta juhannustunnelma oli taattu ja luvassa oli mm livemusiikkia, rosvopaistia, savustettua villipeuraa, muurikkalättyjä, mölkkyä, usiampi nuotio ja tärkeimpänä suomalainen sauna! Eihän nämä japanilaiset silti oikeen olleet sisäistäneet sitä juhannustaikaa, mutta suomalaisten kesken tuli istuttua iltaa melko myöhään. 

Seuraavan päivän ohjelman pääpaino olikin sitten hokkaidon maisemissa. Pyörittiin toya -järven ympärillä ja käytiin ihmettelemässä kauempaa ja vähän lähempääkin yhtä hokkaidon aktiivisimmista tulivuorista. Puoli vuosisataa sitten oli erään peltoläntin tilalle noussut vuori poikineen, eikä edellisestä purkauksestakaan oo ku kymmenkunta vuotta. Kyllä se vieläkin melko paljon savua tuprutti. Luonto on kyllä aivan huikee, eikä ihmisillä oo paljon vara muuta ku kunnioittaa. Maisemamatkailun jälkeen käytiin vielä yhen autoseurueen kanssa onsenissa ja siinäpä se päivä alko oleen paketissa. Nyt oon niin käsittämättömän väsynyt ja koko kehoon sattuu kaikki se melominen, mochin takominen, tanssiminen ja muu kohellus. Vaa mieli on rentoutunut ja se on pääasia! Eikä kukkaa ees hukkunut.

Mulla ei tosiaan sitä kameraa enää ole, mutta koitan jos saisin joltain muutaman kuvan lainattua tänne myöhemmin.

100.

Aika rientää ja se ois sadas postaus eli sen kunniaksi vähän kesäfiilistelyjä tännekki!

Viikonlopun barbeque-hengailut:

hengailua luentojen välissä

jamit

Ostin lonkkarin! Hyvin kulkee.

Metsä soi

Olipa taasen viikko. Ja viikonloppu! 

Ensinnäki takana on koulu osalta väli/loppukokeet, parin raportin palautus, itsenäisten opintojen suunnittelupalaverit, kouluvierailut ja kolme presentaatiota. En jaksa analysoida niitä sen kummemmin, sillä ketään tuskin (mua vähiten) kiinnostaa. Mutta pahin ryysis siis takana. Ja jos joku lukee tätä tulevasta välivuodesta haaveillen ni tiedoksi; täällä joutuu oikeasti opiskelemaan. Yhen presentaatioista pidin koulun ulkopuolella Finland Days -tapahtuman tiimoilta ja meni aivan hyvin. Saatiin ihan mielenkiintonen keskustelu aikaseksi ja tapahtuman jälkeen sain parin opettajan yhteystiedot ja kutsun erinäisiin illanistujaisiin. Sitä ollaan niinsanotusti piireissä nyt!

Kyllä yks kukkia istuttava gaijin aina uutiskynnyksen ylittää!

Opiskelun ohella viikko oli varsin livemusiikki-painotteinen ja piti sisällään kaikkea enemmän ja enemmän siistiä. Keskiviikkona kävin kattoon paikallisia bändejä täällä Sapporossa. Viikonloppu menikin sitten kaikkea muuta ku nukkuessa. Perjantaina päätin lähteä kaverin mukaan jo tutuksi tulleeseen Tomakomaihin ku sinne tuli eräs kolmen miehen livespektaakkeli Tokiosta. Bändi veti semmoset kolmen ja puolen tunnin jamit, eikä käynyt missään vaiheessa tylsäksi. Hepposten yöunien jälkeen tultiin juhlimaan Raw Lifen uuden omistajan synttäreitä ja tein siellä ruokaa. Kummasti se lohikeitto menee ku kuumille kiville ja jossain vaiheessa ihmiset juoksi kauppaan hakemaan lisää lohta. Hyvin toimii näköjään tommosella nabe-periaatteellakin, että jälkeenpäin lisätään raaka-aineita ohennettuun liemeen!

Iltaa vasten suunnattiin metsään. Saatiin vihiä vähän salaperäisemmästä tapahtumasta, että erään Sapporossa olevan taidepuiston metsikössä ois jotain livesoitantaa. Ja niinhän siellä oli. Vuorelle nousevan, pitkän mutkittelevan tien päässä keskellä metsää oli pari ateljeeta, jossa oli pienimuotoset yön yli -festarit. Monta livebändiä ja DJ:tä. Paikka oli aivan mahtava, eikä siellä paria lyhtyä lukuunottamatta nähnyt yhtään mitään. Ite ateljeet oli isoja puutaloja isoilla ikkunoilla, joista kuutamo ja aamuaurinko pääsi sisään. Ihmiset oli aivan mahtavia ja bänditki tähän asti ehottomasti parasta, mitä oon täällä nähnyt. Viimenen bändi lopetteli joskus aamukuuden aikaan, eikä sieltä ennen seittemää ois poissa päässykkään ku varsinaisen puiston portit meni yöksi kiinni. En sitten tiiä kuin laillisesta tapahtumasta oli kyse, mutta aivan älyttömän kova meininki! Näitä lisää.

Mäen päältä ja puiden seasta paisto valo, mutta ääntä seuraamalla paikka oli huomattavasti helpompi löytää.

viimenen bändi sai esiintyä jo auringonpaisteessa

Ehti siinä sen puolitoista tuntia ottaa unta palloo ku piti lähteä viettelemään sunnuntaipäivää japanilaisen barbequen merkeissä. Keräännyttiin ison porukan kanssa Teine -vuoren läheisyyteen. Helposti toistasataa ihmistä, montakymmentä grilliä ja mielin määrin ruokaa. Mikäs siinä päivää paistatellessa. Sain kutsun eräältä ammattilumilautailijalta ja paikalla oli paljon samanhenkistä, mutta kaikenlaista ja ikästä porukkaa. Syötiin, juteltiin ja pelattiin pelejä. Just rento sunnuntaipäivä.

polttopallo -turnaus

Ei oo kyllä aikoihin ollut näin kivaa viikonloppua. Kaiken kiireen jälkeen ois tietenki voinu vähän levätä, mutta toisaalta ei näitä kokemuksia vaan halua missata. Koko viikonloppu tuli taas edustettua yksin ulkomaalaisena, mutta missään vaiheessa olo ei oo ollut ulkopuolinen. Päinvastoin. Ihmiset on niin käsittämättömän ystävällisiä. Toivottavasti saan tuotua pienen palan sitä mukanani. Nyt ois kuitenki eka mahollisuus nukkua kunnon yöunet sitten toissaviikon eli ei muuta ku hyvää yötä! Nauttikaa kesästä!

Talvi takana, elämä edessä!

Varsin hämmentävä viikko takana! Koitin alottaa koulun ja jatkaa lomailua samanaikaisesti. Tapahtu paljon, muttei kuitenkaa mitään erikoisempaa. Tuli otettua haltuun niin Sapporoa ku lähipitäjiäkin. Alottas vaikka alusta..

Elikkä maanantaina alko koulu. Eka viikko meni lähinnä kursseilla surffatessa ja miettiessä, et mitä sitä kesäksi ottas. Päätin valkata viitisen hustep-kurssia ja kolme japaninkielen kurssia. Tällä kertaa valikoimasta löyty parikin kurssia, jotka liippaa aika hyvin mun omaa alaa esim Education and Society in Japan ja Early Childhood Language Acquisition tjsp. Sitte pari täytekurssia kuten vaikkapa Career Planning, tästä se ura urkenee! Japanin tunnit on perus grammar-communication-kanji-linjaa ja melkosta haipakkaa mennään jo. Tuntityöskentelyä haittaa vähä myös se, että oon mun kommunikaatio -ryhmässä ainoo länsimaalainen ja nuo aasialaiset aksentit tahtoo olla aika hämmentäviä välistä. Lisäksi kaikki on jotain tutkijoita ja ne oottaa kurssilta vähän erinlaista kielenkäyttöä ku minä. Itehän oon lähinnä kiinnostunut perus arkiseen kanssakäymiseen vaadittavasta kielenkäytöstä ja kavereiden kanssa jutustelusta. No vaan kaikki on eteenpäin. Ja ainii hyviäki uutisia! Ainaki yks tuttu kaveri tulee täältä päästä Ouluun vaihtoon ens syksynä! Eli on joku jonka kans reenata Japania ens vuonnakin. Lisäksi snoukkamiehiä ni eiköhän tuota jotain tekemistä keksitä. Oulusta oli vissii tänä vuonna päässy peräti neljä vaihtaria Hokkaidoon. Huikeeta. Eli ei täällä vissiin ihan totaalisesti oo tullu perseiltyä ku otanta senkun kasvaa ;)

Nii tosiaa koulu alko, mutta tuli alkuviikosta tehtyä paljon muutakin. Viimesteltii tequilabussin kalusto ja muutettiin Sugurun kamat ympäri pitäjää. Vaihdettiin kesärenkaat alle ja semmosta. Paras oli ku vielä viime hetkellä mentiin purkaan sen vanhan kauan sitten lasahtaneen pakettiauton sisältöä. Sieltä löyty jonkun Sugurun "tuttavan" koko omaisuus, josta piti hankkiutua eroon, sillä tyyppiä ei ollut pariin vuoteen näkynyt. Sisältö oli ehkä vieläkin mielenkiintosempaa. Satoja kirjoja ja cd-levyjä maailmalta, erityisesti scandinaviasta. Löyty Alvar Aallot ja Värttinät. Siinä sitten divareita kierteleen ja kyseleen et paljonko näistä sais. Loppupeleissä suurin osa kirjoista osottautu melko arvokkaiksi ja aika hyvä matkakassa niistä kerty. Oli taas semmonen mysteeri, ettei enää jaksa ees yllättyä. Yhtäkkiä jossain laitakaupungin parkkipaikalla on pakettiauto täynnä suomalaista kirjallisuutta, josta pitäs päästä eroon.

Muutto ruljanssin jälkeen mentiin sitten pariksi päivää Tomakomaihin, josta lautta kulkee Sendaihin. Nähtiin paljon ihmisiä. Käytiin yhen kaverin maailman siisteimmässä baarissa, joka oli rakennettu isoisän vanhaan taloon perinteikästä ja rouheaa ulkomuotoa kunnioittaen (meen sinne varmaan ens viikolla moikkaa tuttuja taas ni pitää muistaa ottaa kuvia). Oltiin yötä taas yhen mummon luona, joka sillon tällön käy raw lifessa. Mummo syötti meidät kipeiksi ja nukku meidän kans siskonpedissä :D Hauskaa miten täällä tyypit on ystäviä ihan kaikenikästen ihmisten kans ja vanhuksetki pystyy hengaileen nuorison kans yömyöhään ihan normaalisti.  Seuraavana iltana käytiin sitten viemässä nämä yhet sankarit satamaan ja aika iso porukka sinne loppujenlopuksi keräänty. Tulihan tuo vähän haikeusfiilis ku ei taas tiiä millon nähään, mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Tosi outoa miten hyviä ja läheisiä ystäviä voi saada näinki lyhyessä ajassa kulttuuriin ja kieleen katsomatta. Oon tosi kiitollinen.

viimehetken nikkarointia

pöytä oli liian pieni kaikelle sille ruokamäärälle

"otatteko lissää?"

siskonpeti<3

harmaat satamat

No ei se elämä siihen loppunut vaikka varmasti osa jokapäiväsestä yllätys-faktorista hävisikin. Loppuviikosta koitin vähän tutkiskella Sapporoa josko löytys jotain mielenkiintosta. Lähinnä kahviloita ja pieniä putiikkeja laitakaupungilla. Ehoton kohokohta oli kuitenki Hammock -niminen paikka, johon eksyin eilen. Tainno en eksyny ku menin kattoon ku yks kaveri oli siellä tekemässä livetaidetta seinään. Pariinkin tommoseen "live-maalaajaan" oon täällä tutustunut, en tiiä onko se yleistä vai onko vaan sattunut kohdalle. Käytännössä tyypit kiertää eri eventtejä ja tekee siellä maalauksia/piirustuksia seiniin tai huonekaluihin. Meikästä tosi kiva konsepti ja vois joskus harkita itekkin. Eniveis.. Hammock oli nimensämukaan semmonen hippikahvila kellarissa, jonka katosta roikku riipputuoleja. Paljon käsitöitä ja muuta taidetta myytävänä. Olin tavannut tämänkin paikan pitäjän aiemmin ja tuntuu, ettei nää piirit ihan älyttömän isot oo täälläkään. Melkeen mihin tahansa vähän erilaisempaan putiikkiin menee, on paikan omistajan tavannu aiemmin jossain toisessa samankaltasessa paikassa.

Eile oli kaikin puolin hieno ilta. Paikalla oli monta artistia, jotka soitteli mitä kummallisempia settejä; oli tietokonehäröilyä, djembeä, didgeridoota, thereminiä(!) ja kaikkea muuta mielenkiintosta. Monessa setissä oli tosi paljon Ainu-vaikutteita ja lopussa oliki varmaan kymmenen ihmisen ihan hillittömät jamit eri ainu-instrumenteilla. Oli muuten posketon meno! Koitan saada jonku videonpätkän ladattua myöhemmin. Näitä paikkoja ei ilmeisesti länkkärit löydä ku taas sai yksin edustaa ulkomaailmaa. Vaa ei kyllä tosiaan haittaa ja ihan älyttömän mukaviin ihmisiin tuli taas tutustuttua. Meikä tykkää.

hipit..

theremin! vähänkö haluan

paikka oli valaistu taas kaverin tekemillä kynttilöillä

taiteilijat työssä

ja valmista taidetta

Sapporossa ei oo enää lunta! Hähhähää. Aurinko paistelee. Piti ihan aamulla siivota parvekkeelta syksyn lehdet ja hämähäkit pois, että mahtu juomaan aamukahvit ulkona. Ihan parasta. Myöhemmin vois käydä pienen dyykkauskierroksen jos vaikka löytys jonkinlaista jakkaraa tonne kahen neliön patiolle. Ihmisten pitäs muutenki matkustaa enemmän. Joku lenkillä käyntiki on vaa nii paljon hienompaa ku voi ajatella: "Hitto, oon lenkillä Japanissa.." Uus ympäristö tekee ihan arkisista asioistaki huomattavasti mielenkiintosempia. Oon taas niin mielissään tulevasta kesästä, ettei tiiä mitenpäin olisi. Talvi takana, elämä eessä!