Dear Diary, Mood: Extrovert

Jojoup. Alkaapa oleen sosiaalisuuskiintiö tältä viikolta täynnä! Ilma on ollut mitä mainioin koko viikon ja joka päivä on ollu monenmoista ohjelmaa tiedossa, joiden seasta on pitänyt arpoa, että minnekkä sitä.

Tapasin viime viikolla erään suomalaisen viulistin ja keskiviikkona hänellä sattu olemaan keikka tossa Raw Lifessa ni kävin sitä katteleen. Tulipa taas vähän hetkinen -fiilis siinä ku kuunteli suomalaisia klassikoita viululla soitettuna afrikkalaistyylisessä baarissa japanissa. Ei niinkään perussettiä.

Torstaina oli sitten erään vihannestukun omistajan synttäritkemut ja bändejä oli moneen lähtöön ja tunnelma kerrassaan mahtava. On niin mukava ku on alkanu huomaan, ettei ihmiset pidä enää ollenkaan ulkomaalaisena vaan on ihan samallain osa porukkaa ku kuka tahansa muukin. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta aina se alussa on vähän sillai ulkopuolinen olo ku on ainoana ulkomaalaisena liikenteessä, varsinki japanissa.

Perjantaina kävin syömässä ja vähä juomassaki erään ens syksynä Ouluun vaihtoon tulevan tyypin kans. Oon tuntenu jo aiemminkin, mutta eka kertaa tuli juteltua ja hengailtua vähän enemmän. Tullaan kyllä hyvin juttuun ja ens vuodesta tulee varmasti huippu! Sapporosta on yhteensä neljä poikaa tulossa. Saapahan japaniaki reenata siinä sivussa. Ens viikolla nään kans yhtä professoria joka on tulossa vierailevaksi luennoitsijaksi kand Ouluun ja lupasin perehdyttää vähän suomalaiseen kulttuuriin ja järjestellä kouluvierailuita sun muita. Ainii ja aivan randomina just ennen ku oltiin izakayaan menossa ni pariin tyyppiin joista toinen näytti kovin suomalaiselta. Ja niihä se oliki. Mutta hetken juttelun jälkeen selvis, että ihan kiimingistä ja samasta lukiosta peräti. Toinen kaveri oli ollu just Oulussa vuodenpäivät vaihdossa. Pieni maailma. Semmosta jees.

Lauantai oli kuitenki eniten omituinen. Sain kutsun illanviettoon japanilaisten opettajien kans ja paikalla oli melko korkeissa viroissa (hokkaidon opetusminsteriöstä sun muissa) olevia ihmisiä. Vähän meinas arveluttaa, että miten ne ottaa tämmösen kolmannen vuoden opiskelijan vastaan, mutta turhaan jännitin. En oo ehkä tähän mennessä koskaan tuntenut oloani niin tervetulleeksi. Mua reilusti vanhempia ihmisiä, mutta silti tultiin toimeen ja kakki tuntu enemmänki hyviltä ystäviltä ku iseiltä ja äideiltä. Oltiin erään mun luennolla olleen opettajan kotona ja koko illan oli niin lämmin ja vapaa tunnelma. Mun käsitys japanilaisista opettajista muuttu kertaheitolla. Ei ollut ollenkaan semmosta pönötystä mitä koulussa on nähnyt. Ja voi pojat, nyt on muuten luotu niitä kontakteja!

Tänään piti mennä leffaan isolla porukalla, mutta en löytäny sitä leffateatteria ni jäi menemättä. Enkä tuntenut porukkaa nii hyvi, että ois ollu puhelinnumeroita. No näitä sattuu. Kävin kuitenki moikkaamassa yhen skeittikaupan myyjää ja muutenvaa rullailin ympäri kyliä hymy naamalla. On ollu koko viikon semmonen elämä on parasta just nyt -fiilis. Joka aamu on heränny ilosena ja tehny vaa mieli halata koko maailmaa. Pöljänähän ne varmaa kattoo, mutta eipä kiinnosta. En tiiä onko se tämä kesä vai ihmiset, mutta jotenki sitä vaan onnipallona pyörii ympäriinsä eikä ees jaksa ressata mistään. Näin se pitäs aina mennä.

Rölölöö..

Ei oo todellista. Oon tässä kevätloman jälkeen ollu enemmän ja vähemmän flunssassa ja kärsiny erinäisistä pääkivuista, osa saattaa olla stressipohjasia ja osa jotain muuta. Nyt on kuitenki ollu viikonpäivät semmonen kuumeflunssahorkka päällä ettei oikee pysty mitään tekeen. 

En ees muista millon oisin viimeksi ollu suomessa sairas eli jostain vastustuskyvyn tippumisen on johduttava. Ruoka tuntus olevan äkkiseltään terveellisempää, mutta sitten taas ku miettii pitemmälle ni ei. Erinäiset ruoka-annokset harvemmin sisältää ihan tuoretta salaattia tai kasviksia. Aina on jonkin asteen pikkelöinti-uppopaisto-prosessin läpi ajettu. Lisäksi marjoja ei oo voinu syödä käytännössä koko tänä aikana, ku niitä ei täällä oo. Hedelmiä on, mutta yhen omenan hinnalla sais suomessa sen kilon. Eli neki on jääny huomattavasti vähemmälle. Tai sitten täällä on vaa erilainen viruskanta, eikä mun suojausjärjestelmä puhu vielä japania. Kävin muka jotain flunssalääkettäkin ostaan, mutta eihän ne oo ulkomaalaisille tehty ollenkaan. Kyllä niillä nälkä lähtee jos tarpeeksi syö, mutta sepä siitä. Jokatapauksessa vituttaa tämmönen ku ei voi täysillä nauttia mitä hienoimmasta kesästä. 

Mutta parhautta sen sijaan on se, että Kiira tulee vielä kesän lopussa käymään täällä! Eka käynnin jälkeen onkin ollu niin paljon kysyntää, että eihä se muu auta. Mennää yhessä Fuji Rockiin ja sanotaan heipat mun toiselle kotimaalle. Niin se vaan on, että kaikesta saa enemmä irti ku on se joku, jonka kanssa voi kokemukset jakaa. Plus finnairilla on iha älyhyviä tarjouksia, että tänne vaan sieltä muutkin!

ps. kamera on  vissiin lopullisesti sökö eli pitää nyt katella, onko vara ostaa uutta vai mennäänkö näin verbaalisesti loppuaika.

Japa japa jaa

Japa jaa jaa.

Kävin eilen Finland Daysien welfare-luennolla. Se oli osa samaista luentosarjaa, joka mulla on ens viikolla. Vaikutti oikeen mukavalta vaikka kyllä siinä aika kovan kysymystulvan alle joutuu. Vaa eipä sekään enää jännittämällä miksikään muutu ni ootellaa nyt rauhassa ens viikkoon. Eilen olin mukana ns. "keskustelun herättäjänä" ja vaikka luulin ihan hyväntekeväisyyshommiksi ni ne sitten halus siitäkin maksaa ihan kivasti. Eipä haittaa tässä konkurssissa.

Käytii tossa yks ilta kavereiden kanssa onsenissa taas vaihteeksi, mikä on aina hyvä ratkasu vaikka ois kuinka kiire. Kaikessa tohinassa sitä ei monestikkaan muista pysähtyä miettimään miten onnekas sitä on ku on tänne päässy. Saanu kokea ihan älyttömiä juttuja ja tavannu paljon ihmisiä. Kaikki tää työmäärä on kyllä tullu pienoisena yllätyksenä, mutta toisaalta en mää paikallanikaan haluais jähiä eli hyvä vaan. Tänne lähteminen oli ehkä elämän ja tulevaisuuden kannalta eniten ässä veto. Ja jotku vielä eppäili!

Alkuviikosta täällä oli auringonpimennys. Itehän nukuin kliimaksin ohi, eikä se täällä pohjosessa niin hyvin nääkynytkään. Oli se kyllä puolikkaanakin ihan hieno ja koko päivän oli semmonen mystinen tunnelma. Laitan kuitenki kaverin ottaman kuvan jakoon:

O)))

Ainii! Ostin lipun sinne Fuji-Rockiin ni eipähä tarvi sitäkää enää harmitella. Nyt ois sitten semmonen parin kuukauden festarihype päällä tuota ootellessa. Teltta pitäs jostain löytää.. No mutta kova meininki on  jokatapauksessa luvassa!

Levottomat jalat

Joo ei täsä mitää ihmeempiä. Vaikka tämmönen hyvän tuulen päivitys. Sapporo puhkes kukkaan ja on ihan mahtava pyöräillä kouluun, ku ei oo näpit jäässä ja matkaa koristaa kaikki maailman värit. Viimepäivien vallitseva väri on ollut vaaleanpunainen, jee.

Huomasin kans tossa yks päivä, että aamujuna on ohittanut jo reippaasit sadan rajapyykin ja että tosiaan, enää on vaan kesä aikaa nauttia. Siitä huomaa ku on ruvennut enemmän ja vähemmän alitajusesti suunnittelemmaan elämää Suomessakin. Varailee lippuja keikoille ja ressaa valmiiksi koulu- ja työ- ja rahajuttuja. Sama oravanpyörä se sielläki raksuttaa -- kieli vaa vaihtuu. Tuli myös tuon junalla paluumatkan realiteetit vastaan ja tajusin, ettei siihen välttämättä riitä raha saati aika, sillä suomessakin alkaa painaan jo koulu päälle. Pelkästään matkustamiseen täältä asti menis se pari viikkoa. Jos matkalla haluais pysähdellä mitä hienoimmissa paikoissa, pitäs aikaa varata vähintään se kolmisen viikkoa. Varasuunnitelmana on lentää Flowhun, jossa on äyttömän hyvät bändit taas tänävuonna mikäli sikäli halpoja lentoja vielä löytyy. Tuskimpa, mutta katellaan! Eiköhän se elämä jotenki mut kotiin kuljeta. Onneks se ei oo vielä tän ajan ongelma!

Mullon levottomat jalat. Mielessä pyörii kaikki kesän tarjoamat mahdollisuudet, eikä millää jaksas istua kolunpenkillä tai koulukirjoja lueskellessa. Mitä tää tämmönen kesäopiskelu on? En rupia. Onneksi on kuitenkin huomannut, että kielitaidon karttuessa on kaikkien uusien kielioppiasioiden ja kanjien sisäistäminen paljon helpompaa. Tunnit ei mee enää suu auki taululle tuijottaen ja opiskelusta voi jopa salaisesti nauttia. Mutta monenmoista ois suunnitteilla, miten vaan aika antaa periksi. Meditointia temppeleissä, koskenlaskua, leireilyä, kiipeilyä, surffausta(!!!), festareita ja muuta mukavata!

Ainii yli kymmenentuhatta kävijää on ollu täällä. Rajotappa äiti vähä. Ei vaa kiitti kaikille, jokka jaksaa lukee näitä jonninjoutavuuksia. Palkkioksi saatte kirsikkapuun!

Talvi takana, elämä edessä!

Varsin hämmentävä viikko takana! Koitin alottaa koulun ja jatkaa lomailua samanaikaisesti. Tapahtu paljon, muttei kuitenkaa mitään erikoisempaa. Tuli otettua haltuun niin Sapporoa ku lähipitäjiäkin. Alottas vaikka alusta..

Elikkä maanantaina alko koulu. Eka viikko meni lähinnä kursseilla surffatessa ja miettiessä, et mitä sitä kesäksi ottas. Päätin valkata viitisen hustep-kurssia ja kolme japaninkielen kurssia. Tällä kertaa valikoimasta löyty parikin kurssia, jotka liippaa aika hyvin mun omaa alaa esim Education and Society in Japan ja Early Childhood Language Acquisition tjsp. Sitte pari täytekurssia kuten vaikkapa Career Planning, tästä se ura urkenee! Japanin tunnit on perus grammar-communication-kanji-linjaa ja melkosta haipakkaa mennään jo. Tuntityöskentelyä haittaa vähä myös se, että oon mun kommunikaatio -ryhmässä ainoo länsimaalainen ja nuo aasialaiset aksentit tahtoo olla aika hämmentäviä välistä. Lisäksi kaikki on jotain tutkijoita ja ne oottaa kurssilta vähän erinlaista kielenkäyttöä ku minä. Itehän oon lähinnä kiinnostunut perus arkiseen kanssakäymiseen vaadittavasta kielenkäytöstä ja kavereiden kanssa jutustelusta. No vaan kaikki on eteenpäin. Ja ainii hyviäki uutisia! Ainaki yks tuttu kaveri tulee täältä päästä Ouluun vaihtoon ens syksynä! Eli on joku jonka kans reenata Japania ens vuonnakin. Lisäksi snoukkamiehiä ni eiköhän tuota jotain tekemistä keksitä. Oulusta oli vissii tänä vuonna päässy peräti neljä vaihtaria Hokkaidoon. Huikeeta. Eli ei täällä vissiin ihan totaalisesti oo tullu perseiltyä ku otanta senkun kasvaa ;)

Nii tosiaa koulu alko, mutta tuli alkuviikosta tehtyä paljon muutakin. Viimesteltii tequilabussin kalusto ja muutettiin Sugurun kamat ympäri pitäjää. Vaihdettiin kesärenkaat alle ja semmosta. Paras oli ku vielä viime hetkellä mentiin purkaan sen vanhan kauan sitten lasahtaneen pakettiauton sisältöä. Sieltä löyty jonkun Sugurun "tuttavan" koko omaisuus, josta piti hankkiutua eroon, sillä tyyppiä ei ollut pariin vuoteen näkynyt. Sisältö oli ehkä vieläkin mielenkiintosempaa. Satoja kirjoja ja cd-levyjä maailmalta, erityisesti scandinaviasta. Löyty Alvar Aallot ja Värttinät. Siinä sitten divareita kierteleen ja kyseleen et paljonko näistä sais. Loppupeleissä suurin osa kirjoista osottautu melko arvokkaiksi ja aika hyvä matkakassa niistä kerty. Oli taas semmonen mysteeri, ettei enää jaksa ees yllättyä. Yhtäkkiä jossain laitakaupungin parkkipaikalla on pakettiauto täynnä suomalaista kirjallisuutta, josta pitäs päästä eroon.

Muutto ruljanssin jälkeen mentiin sitten pariksi päivää Tomakomaihin, josta lautta kulkee Sendaihin. Nähtiin paljon ihmisiä. Käytiin yhen kaverin maailman siisteimmässä baarissa, joka oli rakennettu isoisän vanhaan taloon perinteikästä ja rouheaa ulkomuotoa kunnioittaen (meen sinne varmaan ens viikolla moikkaa tuttuja taas ni pitää muistaa ottaa kuvia). Oltiin yötä taas yhen mummon luona, joka sillon tällön käy raw lifessa. Mummo syötti meidät kipeiksi ja nukku meidän kans siskonpedissä :D Hauskaa miten täällä tyypit on ystäviä ihan kaikenikästen ihmisten kans ja vanhuksetki pystyy hengaileen nuorison kans yömyöhään ihan normaalisti.  Seuraavana iltana käytiin sitten viemässä nämä yhet sankarit satamaan ja aika iso porukka sinne loppujenlopuksi keräänty. Tulihan tuo vähän haikeusfiilis ku ei taas tiiä millon nähään, mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Tosi outoa miten hyviä ja läheisiä ystäviä voi saada näinki lyhyessä ajassa kulttuuriin ja kieleen katsomatta. Oon tosi kiitollinen.

viimehetken nikkarointia

pöytä oli liian pieni kaikelle sille ruokamäärälle

"otatteko lissää?"

siskonpeti<3

harmaat satamat

No ei se elämä siihen loppunut vaikka varmasti osa jokapäiväsestä yllätys-faktorista hävisikin. Loppuviikosta koitin vähän tutkiskella Sapporoa josko löytys jotain mielenkiintosta. Lähinnä kahviloita ja pieniä putiikkeja laitakaupungilla. Ehoton kohokohta oli kuitenki Hammock -niminen paikka, johon eksyin eilen. Tainno en eksyny ku menin kattoon ku yks kaveri oli siellä tekemässä livetaidetta seinään. Pariinkin tommoseen "live-maalaajaan" oon täällä tutustunut, en tiiä onko se yleistä vai onko vaan sattunut kohdalle. Käytännössä tyypit kiertää eri eventtejä ja tekee siellä maalauksia/piirustuksia seiniin tai huonekaluihin. Meikästä tosi kiva konsepti ja vois joskus harkita itekkin. Eniveis.. Hammock oli nimensämukaan semmonen hippikahvila kellarissa, jonka katosta roikku riipputuoleja. Paljon käsitöitä ja muuta taidetta myytävänä. Olin tavannut tämänkin paikan pitäjän aiemmin ja tuntuu, ettei nää piirit ihan älyttömän isot oo täälläkään. Melkeen mihin tahansa vähän erilaisempaan putiikkiin menee, on paikan omistajan tavannu aiemmin jossain toisessa samankaltasessa paikassa.

Eile oli kaikin puolin hieno ilta. Paikalla oli monta artistia, jotka soitteli mitä kummallisempia settejä; oli tietokonehäröilyä, djembeä, didgeridoota, thereminiä(!) ja kaikkea muuta mielenkiintosta. Monessa setissä oli tosi paljon Ainu-vaikutteita ja lopussa oliki varmaan kymmenen ihmisen ihan hillittömät jamit eri ainu-instrumenteilla. Oli muuten posketon meno! Koitan saada jonku videonpätkän ladattua myöhemmin. Näitä paikkoja ei ilmeisesti länkkärit löydä ku taas sai yksin edustaa ulkomaailmaa. Vaa ei kyllä tosiaan haittaa ja ihan älyttömän mukaviin ihmisiin tuli taas tutustuttua. Meikä tykkää.

hipit..

theremin! vähänkö haluan

paikka oli valaistu taas kaverin tekemillä kynttilöillä

taiteilijat työssä

ja valmista taidetta

Sapporossa ei oo enää lunta! Hähhähää. Aurinko paistelee. Piti ihan aamulla siivota parvekkeelta syksyn lehdet ja hämähäkit pois, että mahtu juomaan aamukahvit ulkona. Ihan parasta. Myöhemmin vois käydä pienen dyykkauskierroksen jos vaikka löytys jonkinlaista jakkaraa tonne kahen neliön patiolle. Ihmisten pitäs muutenki matkustaa enemmän. Joku lenkillä käyntiki on vaa nii paljon hienompaa ku voi ajatella: "Hitto, oon lenkillä Japanissa.." Uus ympäristö tekee ihan arkisista asioistaki huomattavasti mielenkiintosempia. Oon taas niin mielissään tulevasta kesästä, ettei tiiä mitenpäin olisi. Talvi takana, elämä eessä!

Päiväni Murmelina

Olipa tapahtumarikas päivä vaikkei mitään sen erityisempää tullutkaan tehtyä. Tuli siis pyörittyä vähä vaikka ja missä. Aamun ensimmäisen kanjitunnin jälkeen suunnattiin amerikanserkkujen kans keskustaan, syötiin tacoja, donitseja ja litroittain kahvia, tehtiin läksyjä ja shoppailtiin mitä oudoimmissa liikkeissä, pelattiin pelihallissa rumputuspeliä, ajettiin rallia ja ammuttiin rapuja.

Iltapäivästä oli vuoden viimenen kokoontuminen hustep -porukan kesken. Summattiin eka lukukauden saldo ja ihmeteltiin mitä sitä kevätlomalle on suunniteltuna. Saatiin myös ens lukukauden kurssilistat ja vaikuttaa ehkä lupaavammalta ku edellinen kattaus.

Oon tässä muutaman kuukauden kuluessa kulkenut niinikään muutaman paikan ohi monta kertaa ajatellen, että tuolla haluan käydä. Tänään oli aika mennä sanoista tekoihin. Sain suostuteltua kaveritkin mukaan tälle spontaanille kiertueelle.

Ekana listalla oli kampuksen nurkilla sijaitseva Teahouse. Isossa hirsistä rakennetussa hirsitalossa oli mahottoman hyvää teetä ja rento tunnelma. Ei mittää teeseremoniaa kuitenkaa vaa iha vapaasti siemaillen ja jutustellen. Teehetken jälkee alko nälättään ja piti käydä teetalon vieressä olevassa ravintolassa, jossa on pitänyt jo pitkään käydä. Listalla oli ainakin currya ja kanaa. Hyvvää ja semihalapaa. Jos onnistuu syömään kolme kiloa riisiä ja pari litraa currya puolessa tunnissa ois ollu rahapalkintoa rikkaampi, mutta jäipä toistaseksi kokeilematta.

Komia pöytä.

Pitkään oli arveluttanut myös koulumatkan varrella oleva mystinen kyltti "Cafe tone" vinyylin kuvalla ja nuotilla varustettuna, mutta viimein tänään uskaltauduttiin selvittämään minkälaisesta räkälästä on kysymys. Kahvila löytyi piilosta tien vieressä olevien talojen takaa ja sisäänkäynki oli hieman arveluttava. Mikään kylmä rötiskö ei kuitenkaan ollut kyseessä vaan heti sisään astuttuamme meidät toivotti tervetulleeksi lämpimästi hymyilevä nainen, joka kyseli tykkäämmekö jazzista sillä juuri oli alkamassa livesoitanta. Ehkä ilosin sattuma sitten eilisen lumimyräkän, kyllä tykätään.

Paikka oli kakskerroksinen ja tupa oli melkosta täynnä. Bändi koostu ehkä maailman söpöimmistä papoista, jotka muuten osas soittaa. Laulamassa kävi parikin eri tyyppiä, joista erityisesti nuorempi naikkonen sai ihon kananlihalle. Hyvvää musakkia meinaan.

On tässä ollutkin viimeaikoina uus olohuone etsinnän alla ku muuan baarinomistaja päätti sulkea Raw Lifen (ja puhelimensa..) pysyvästi, ostaa pakettiauton ja lähtee tequilabussilla kiertämään ympäri Japania. Toisilla on pokkaa. :D Mutta jokatapauksessa tänään tuli käytyä monessa uudessa paikassa, joissa tulee varmasti käytyä uudestaankin. Alkaa pikkuhiljaa taas pahin kiire hellittään, mitä nyt ens viikon loppukokeet vielä jaksais rutistaa. Mutta taas alkaa saada vähän rennompaa vaihdetta päälle elämässä. Yahhow.

Jazz'n'snow

Jeppisjoo. Ekat japaninkielen kurssit suoritettuna ja vieläpä ihan kiitettävin tuloksin! Helpottaa ku huomaa, että opiskelu on tuottanu ees jotain tulosta. Varsin tiuhaan tahtiin mennään asioita eteenpäin ja joka päivä on joko kielioppi- tai sanakoe, lisäksi joka päivä tulee nivaska kotitehtäviä. Toisaalta ihan hyvä, että on tekemisen meininki. Itsenäisesti tulis tuskin opiskeltua yhtä ahkerasti ja opiskelemaanhan sitä tultiin *köh*.

Mitähän muuta. Viime viikolla oli ainaki yks jazzkeikka varsin mukavassa kellaripubissa. Lipun hinta oli melekosta suolanen, mutta saatin onneksi liput suomenkielen opettajalta kiitokseksi ku ollaan käyty tunneilla jelppimässä. Pekka Pylkkäsen bändi oli varsin kansainvälinen sillä rumpali oli brazilialainen, pianisti tanskalainen ja bassotaiteilija oli iha japanista. Ja hyvvää settiähän se oli, semmosta perusjazzia. Jäätiin kaikan jälkeen (baarin sulkeuduttua) vielä kuitenki fiilistelemään meinkiä bändin kanssa. Syötii, juotii ja eksyttii vielä jatkoillekkin. Kivvaa oli!

Eile kävästii taas vaihteeksi Sugurun kanssa laskemassa. Tälläkertaa keli oli meidän puolella ja näkymät oli hienoimmat. Auringonpaistetta ja talvisia vuoria silmänkantamattomiin. Kameran jätin tietty autoon. Edellisenä päivänä oli satanu usiammankymmentä senttiä uutta lunta ja japanilainen puuteri on kyllä kehujensa veroista! Paitsi kaaduttuaan oli kyllä sula mahottomuus päästä takasin tolpilleen hankien seasta. Hieman hämmentävää oli kuitenki se, että rinteessä oltiin me kaks ja sitte abauttiarallaa 100 japanilaista sotilasta. Jep. En tosiaa tiiä mikä osa koulutusta niillä oli menossa, mutta kovasti ne harjotteli eri alastulotekniikoita. Ehkä se oli sitte joku vuoristokomppanian kolmas lumipataljoona, mutta ei ne meille pärjänny!

Muutenki ois ohjelmaa taas vaikka muille jakaa. Ens lauantaina pitäs olla neljässä paikassa yhtäaikaa. Ossaispa monistautua! Tai ees telesiirtymisen alkeet. Piipahtaisin kotona.

Kampuksellekki tuli tänää jouluvalot!