Mochi, mochi

Uus vuosi meni reissatessa ni vietettiin lauantaita kavereiden kanssa uuden vuoden perinteiden merkeissä. Tehtiin monenmoista ruokaa ja uudenvuodenlupauksia.

Uutena vuotena ja Japanissa yleensäkkin syödään paljon mochia. Eli riisiä, joka on hakattu uuteen sitkeään muotoon isolla puunuijalla. Sitä syödään sellasenaan, papuhillon kanssa tai keiton seassa.

Ensin riisi höyrytetään kypsäksi puisessa höyrykattilassa ja sitte sitä hakataan niin kauan, että tekstuuri on oikea. Simppeliä.

Heavy Poundin'

Varsin mukava tapa tehä ruokaa ja vietellä päivää.

Japanilaiset kiinnittää eiryishuomiota vuoden ensimmäisiin tapahtumiin. Olipa kyseessä sitten vuoden eka auringonnousu, uni tai nauru, kaikilla on oma erityinen merkityksensä. Yleensä on tapana myös taltioida ensimmäiset kirjotukset eli kakizomet. Toimii vähän niinku jonkinlaisena uudenvuodentoivomuksena tai toteamuksena. Oltiin vähän myöhässä, sillä yleensä paperit poltetaan tammikuun 14. ja jos palava paperi lentää korkealle tarkottaa se taas jotain hyvää. Mistä näistä tietää.

Mun ennustus mitä luultavimmin käy toteen.

random..

Korjasin bobot. Nyt tiiän et jos ei opiskelu maistu ni voin ruveta aina suutariksi.

Tänää käytii kattomassa kaverin kuoroesitystä, joka oli aika eeppisessä Kitara-hallissa. Tosi hienoa ja loppuun asti viimesteltyjä tulkintoja vaikka vähän vakavampi setti olikin mihin yleensä on tottunut. Yhden osion teemana oli kuitenki Ghiblin elokuvamusiikki ja sai kyllä ihon kananlihalle. Vähä erilaista ajanviettoa vaihteeksi.

Ainii, mua pyydettiin taas puhumaan erääseen tilaisuuteen. Tälläkertaa on vähän isompi ja tärkeämpi tilaisuus ja mulla pitäis pitää tunnin puhe aiheena Education in Finland. Sen jälkeen ois sitten toinen tunti paneelikeskustelua _japaniksi_. Meinasin aluksi kieltäytyä kohteliaasti, mutta sitten taas mietin, ettei näitä tilaisuuksia kaikille tarjoudu ja on taas yks mainio tilaisuus luoda kontakteja Japanin pukumiehiin. En välttämättä kolmannen vuoden opiskelijana oo paras henkilö kertomaan suomen koulutuspoliittisista tavotteista, mutta varmasti mulla on tuorein tieto koulumaailmasta, opettajakoulutuksesta ja siitä miten asiat oikeesti on. Ja tuskin oon ainoa ihminen, joka alkaa oleen kyllästynyt ainaseen pisahehkutukseen ja sinivalkoseen hypeen. Sillä ne kait mua just pyysikin, herättämään keskustelua. Katotaan mitä sitä keksii!

Tosi paljon tämmösiä uusia tilanteita. En oo koskaan joutunu pitään oikeita presentaatioita tai puheita suomeksi saati englanniksi. Oispa tienny lukiossa ni ois saattanu ottaa kieliopinnot tai opinnot yleensä vähän enemmän tosissaan. Sitäpaitsi muutenki joku virallisen presentaation pitäminen puku päällä. Tuli äkkiä hirveen aikuinen olo..

Vissii se on kasvun paikka,

-Peter Pan

Hokkaido travellin' ja napa ruskaa!

Väsynyt, mutta onnellinen.

Viime vuoden loppu ja uuden vuoden alku meni siis aivan mahtavissa merkeissä. Hyvin syöden kavereiden kanssa. Aaton aattona kokkasin taas vaihteeksi vähän suomalaisempaa ruokaa Raw Lifessa (käyn mää oikeesti muuallaki, vaikkei varmaa käy näistä päivityksistä ilmi..) Pyttipannut, nakit, perunasalaatit sun muut cocktailtikut ois ruokkinu vähä isommankin porukan. Lisäksi syötiin japanilaisempaan tyyliin nabea, joka on maukkaassa liemessä keitettyä mitä vaan. Toimii hapankorppujen kans!

Aattona käytiin sit syömässä Genghis Khania. Mongolian barbaarilta nimen saanut ruoka on käytännössä all-you-can-eat lihaa ja kasviksia. Ite kuumalla valurautapannulla paistettuna. Kyllä siinä parissa tunnissa saa sen mahan ihan hyvin täyteen.

Pahimpia roiskeita suojaamaan annettiin ihan hyvän kokonen esiliina. Käryn tarttumisen estämiseksi oli myös mahdollista laittaa vaatteet muovipussiin, mutta mikä sen parempaa ku paistetun lihan esanssi. Tulee ihan koti ja kymppikioski mieleen!

Setit pannulle ja paistelemaan

Lihat ja kastikkeet oli sen verran laatua, talon omasta pippurisekotuksesta puhumattakaan, että täällä pitää käydä uudempaan kertaankin. Toisaalta kupu täyteen lihaa ei oo sieltä keveimmästä päästä, hyvä että käveleen pysty jälkeenpäin.

Kevyen iltapalan jälkeen suunnattiin vielä countdown -partyihin odottelemaan vuoden vaihtumista ja syömään (jep..) sobaa japanilaiseen tapaan.

Olueeni ilmaantui itse jeesus.

Uus vuosi starttaskin sitten heti aamulla aikasin. Otettiin Sugurun kanssa auto alle ja lähdettiin etsimään tuoretta lunta.

Uuden vuoden aurinko.

Suuntana itä ja pohjoinen.

Random..

Uuden vuoden ensimmäisen kolmen päivän aikana taloja ja liikkeitä koristaa uudenvuoden toivotukset. Yleensä jokin pieni koriste tai pelkkä lappu, jossa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Itehän ripustettiin kaali kepin nokkaan uutta vuotta julistamaan.

Eka päivänä suunnattiin Asahikawan Kamui -vuorelle, jossa tavattiin pari japanilaista kaveria ja yks jenkkivahvistus. 

Melko laakeat oli maisemat

Lumivyöryvaara, sinne siis!

Päivän päätyttyä muut lähti kotia kohti, mutta me jatkettiin matkaa vielä pohjosemmas kohti meren rannalla sijaitsevaan Okoppen kylää. Matkaa venäjälle se reilu sata kilometriä. Siellä meidät otti vastaan Taiki perheineen enkä oo koskaan tuntenut oloani yhtä tervetulleeksi. Heillä oli iso talo, jonka alakerrassa oli isän valokuvaus -studio ja äidin juuri avaama kahvila. Pöytä oli käytännössä kokoajan täynnä ruokaa eikä nälkä kyllä päässyt yllättämään. Tarjolla oli paljon japanilaista perinneruokaa, enkä edes muista mitä kaikkea tuli syötyä. Ainakin nabea, sushia, miso -keittoa, hokkea ja muuta kalaa eri muodoissa, kanaa, kasviksia, sobaa, mustekalaa, mochia, kakkua ja paikallisia juustoja, jotka ei hävinnyt metriäkään eurooppalaisille kavereilleen. Oltiin siellä kaks yötä ja käytiin vallottaan enemmän ja vähemmän lähistöllä olevia vuoria. Illat menikin sitten siellä suljetun kahvilan puolella hengaillessa. Kateltiin isolta kankaalta lumilautaleffoja, syötiin, juotiin ja valvottiin yömyöhään.

Kahvila oli iltasin varsin tunnelmallinen.

Koko kahvila keittiöineen oli käytössämme.

Lumipyry aamulla on aina hyvä merkki. Säätiedotuksen perusteella katottiin mihin seuraavaksi suunnataan.

Meh..

Seuraavana päivänä käytiin Nayoron Piyashirissä, jossa reiteiltä poikkeamista ei katottukkaan kovin hyvällä. Onneksi tyhmä turisti saa aina anteeksi ;)

Pitkän rinnepäivän ja viiman jälkeen käytiin meren rannalla sijaitsevassa Onsenissa ja nyt se pääs eka kertaa kunnolla oikeuksiinsa. Jäisenä ja väsyneenä ku pulahtaa tulikuumaan lähteeseen ni eipä siitä paljon rentouttavampaa kokemusta voi hakea. Jos pitäs päättää päiväohjelma koko loppu elämälle ni se ehkä noudattais tämän viikonlopun kaavaa.

Ja taas syötiin..

Ja taas juhlittiin..

Unet jäi vähän vähemmälle, mutta ehtiihän sitä sitten... sitten joskus!

Mun peti oli tehty tommosen vaatimattoman rukousminitemppelin viereen. Vähemmästäki alkaa kummittelemaan.

Aamupalalla.

Ja taas mentiin..

Vikana päivänä käytiin Okoppen omalla pienemmällä nyppylällä testaileen eri lautoja ja harjotteleen hyppyjä.

Pienempi mäki sijaitsi keskellä maatiloja ja hissin vieressä oli lehmät rivissä kattelemassa menoa. Haju oli kans se suomesta tuttu.

Kiitos tästä.

Eli ihan mahtava reissu takana ja aina vaan jaksaa hämmentää tämä Japanilainen vieraanvaraisuus. Jatkuvasti joku pitää huolen, että on maha ja lasi täynnä ja että kaikki on muutenkin hyvin. Varsinkin äitimuori jaksoi olla kovin huolissaan mun koti-ikävästä ja sain juoda teetä nuuskamuikkus-kupista samalla ku katottiin telkkariohjelmaa suomesta :D Erehdyin sanomaan, että pidän pehmeässä lumessa laskemisesta ja Taiki antoi minulle todella laadukkaan puuterilumilautansa käyttöön loppuvuodeksi. Oikeesti.. En aina tiiä miten pitäs suhtautua, mutta kieltäytyminen ei täällä tuu kysymykseenkään, joten ei kait se auta ku ottaa ilo irti.

 

Yks parhaista reissuista takana so far ja lisää on tulossa. Kiitos tuhannesti ja varmasti käyn vielä moikkaamassa ihmisiä tuolla ennen ku kotiin lähtö koittaa.

.

.

.

Jotenki sitä pääsee ihan eri tavalla sisälle Japanilaiseen kulttuuriin ku hengailee pelkästään japanilaisten kanssa muutaman päivän. Kielimuuri ei oo enää este, vaan ehkä hidaste. Oikeestaan kukaan ei puhunut koko reissun aikana englantia, joten piti yrittää tulla japanilla toimeen. Yks kaveri tuli juuri Sendaista ja yhtenä iltana katottiin hänen kuvaamia videoita tsunamialueelta ja se oli ehkä hetki joka jäi eniten mieleen tältä reissulta. Kun näki minkälainen tilanne siellä oikeasti oli vielä pari päivää sitten ja oli samassa huoneessa ihmisten kanssa, joita tilanne oikeasti koskettaa. Tilanne on paljon pahempi mitä uutiset antaa ymmärtää, eikä jälleenrakennus oo oikeasti mikään parin päivän juttu. Maailma on jo ehkä unohtanu ja siirtynyt eteenpäin, mutta kaikki on vielä hyvin tuoreessa muistissa täällä. Ihmiset on saanut apua, mutta suuri avustuksista on mennyt paikallisen uhkapelikartellin pussiin ja niin edelleen.

Vaan jos sitä jotain ilosempaa loppukevennykseksi! Tuolla maaseudulla ajellessa kiinnitty huomi väkisinkin hotellehin. Hotelleihin, jotka sijaitsivat aina himan syrjässä ja oli valaistettu melko kummallisella tavalla. Kysyttyäni sain oppia, että iso osa Japanilaista kulttuuria on Rabuhoterut ei Love Hotellit. Meni hetki ennen ku tajusin niiden perimmäisen olemassaolon tarkoituksen. Japanissa nuoriso ei yleensä muuta poissa kotoaan vaan saattavat asustella vanhempian kanssa pitkästi yli kolmikymppisiksi. Seinät on tehty paperista, joten ihmiset tarvivat jonkin paikan jossa, noh.. rakastaa toisiaan. Tää on jotenki niin absurdi käsitys taas, että ympäri pitäjää on vartavasten rakennettu paikkoja, jonne ihmiset voi vetäytyä muutamaksi tunniksi tekemään tuhmuuksia. Neonvaloja ja virikemateriaalia. Respasta voi tilata kondomeja. Musta siinä on romantiikka aika kaukana :D Mutta ilmeisesti normaalia bisneshotellia halvempi eli siitä vaan matkavinkkiä japaninmatkaajille!

Uuteen vuoteen!

Jouluna syödään mansikoita ja uutena vuotena mandariineja.

Joulu oli ja meni ihan omala painollaan, mutta uusi vuosi eli shoogatsu on Japanissa se iso juttu. Vuoden vaihtumisen ympärille on kertynyt iso kasa tapoja ja perinteitä. Kodit siivotaan perusteellisesti ja paperioviin- ja ikkunoihin vaihdetaan uudet paperit. Turhat tavarat heitetään pois ja uutta vuotta toivottavat kortit lähetetään tutuille ja tuntemattomille. Kaupoista ja kodeista löytyy paljon erilaisia koristeita uutta vuotta varten koristelluista puista pienempiin asetelmiin ja oksiin.

Ruokapöydästä löytyy ainakin soba -nuudeleita, mochia (liisteriksi nuijuttua riisiä), mandariineja ja paljon kalaa. Temppelit täyttyy kimonoista ja ihmiset asettavat toiveita tulevalle vuodelle. Toivetta edistämään ostetaan Daruma -nukke, jolle piirretään toivottaessa yksi silmä ja toiveen toteuduttua toinen. Idea on, että yksisilmäisen nuken nähdessään ihminen muistaa toivoneensa ja pyrkii elämässään kohti tuota päämäärää. Ilotulitusta ei taida ainakaan Sapporossa olla, mutta buddhatemppelit soittavat kellojaan keskiyöllä 108 kertaa. Uusi vuosi vaihtuu rauhaisissa ja riehakkaissa merkeissä. Suomessa ihmiset juovat tai ilotulittavat itsensä hengiltä, mutta suurin osa vahingoista täällä sattuu nimenomaan tukehtumalla tuohon todella sitkeään Mochiin. Kuolemantapaukset reportoidaan seuraavana päivänä sanomalehdessä, kuin juhannuksena konsanaan.

Omat suunnitelmat on vielä jokseenkin avoinna, mutta varmaan tässä pari päivää menee kavereiden kanssa hengaillessa, syödessä ja juhliessa. Heti uuden vuoden alku ja muutenkin iso osa tammikuusta menee reissatessa. Ensimmäinen lukukausikin pitäisi saada pakettiin tuossa seuraavan puolentoista kuukauden aikana eli kiirettä varmasti pitää. Tulevana vuotena lupaan nauttia elämästä. Mutta eiköhän tätä blogiakin ehdi välistä päivitellä. Nyt kuitenkin päätän tämän vuoden sopivasti 60:een päivitykseen ja vetäydyn uudenvuoden viettoon eli palataampa asiaan ensivuoden puolella.

  

"Yesterday is history.

Tomorrow is a mystery.

Today is a gift.

That's why it is called the present."

Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille!