Huh huh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset! Fujirock siis takana ja varsin ikimuistonen viikko kaikinpuolin.
Otettiin ton elämäni iitan kans siis lautta aikasin torstaiaamuna Otarusta Niigataan ja jo junamatkalla tavattiin eräs kanssarokkaaja, Misa-san, jonka kans hengaillessa 20 tuntia kestävä matka meni oikeen reippaasti. Ehittiin siinä kylpeä, illastaa ja nukkuakin. Aamulla ku lautasta ulostauduttiin ni se sitten iski. Nimittäin tuo etelän lämpö. Jo aamukuudelta oli semmonen pöhinä päällä, että ties ettei tästä tuu hengissä selviämään mitenkään. Kyllä siitä 32-34 asteesta vielä jotenkin juomalla ja suojaamalla selviää, mutta se kosteus. Ilma on kesäsin tuolla Tokion seudulla niin kosteaa, että melkeen uimalla pitää edetä. Oli muutenkin historiallinen fujirock -viikonloppu, sillä aina tähän mennessä on tuolla vuorten keskellä satanut vähintään sen yhen kaks päivää. Nyt tais tulla sen kaks pisaraa ja nekin viimesen esiintyjän jälkeen. Hikipisaroita virtasikin sitten koko viikonlopun ajan. Tällaselle valkonaamalle aivan liian kuuma ja mieluummin ois ehkä ottanut sen sateen. Vaan meidän minimaalinen teltta toimitti oikeen hyvin saunan virkaa eli sinänsä ihan kotosat fiilikset.
lähtö otarun harmaista satamista
misan kans koiteltiin kamppailla tuulta vastaan
shakotanin rantaviivaa (kamui misaki)
Ite festari oli ihan järettömän hieno. Keskellä hienointa vuoristoa ja metsää 40 minuutin ajomatkan päästä pienestä Yuzawa -kylästä. Yli 100.000 kävijää EIKÄ roskan roskaa! Eikä yhtään ylilyöntiä tai rähinää senpuoleen. Kyllä tuli niin suuri myötähäpeä eurooppalaisen festarikansan puolesta. Ne on näitä kulttuurieroja vissiin ku suomessa viiden hengen piknik-seurue saa enemmän sotkua aikaan ku sata tuhatta japanilaista. Alue oli jokatapauksessa ihan jäätävän iso ja lavojen välillä siirtymiseen sai varata ihan rutkasti aikaa. Mutta mikäs siinä kauniisti valaistuja luontopolkuja ja pitkospuita pitkin kävellessä. Toisaalta sitä populaa oli sen verran, ettei edes noin iso alue tahtonut riittää ainakaan pääesiintyjien aikana. Tosta vähän osviittaa:
Oli siellä metsän keskellä sitten pienempiäkin telttoja, jossa pysty ihan rennosti hengaileen sen kummempia väestöryntäyksiä. Ihmisiä oli joka lähtöön ja ehkä hauskin poikkeus länsimaisiin festareihin oli nimenomaan nuo festarikävijät. Siinä missä meilläpäin porukka tulee festareille näyttäytyyn mitä epäkäytännöllisimmissä rytkyissä, japanilaiset ottaa enemmän sen välineurheilun kannalta. Varmaan se 80% prosenttia kävijöistä oli varautunut vaihteleviin sääoloihin ja rientoihin ihan retkeilytamineilla; Vaelluskengät, reput sun muut ja varmaan alusvaatteetkin oli coretexiä. Lisäki kaikilla oli mukana oma tuoli. Eikä mikään pieni jakkara vaan semmonen hillitön taitettava nojatuoli, jollai sai varattua paikan jostai päälavan tuntumasta heti aamutuimaan. Sitte oli tietenki lisäksi se pienempi retkijakkara, jolla pysty reissaan pienemmillä lavoilla. Vähä meinas välillä naurattaa ku katteli niitä leirejä mitä niillä oli, mutta sitte toisaalta oli vähä ulkopuolinen olo tennarit jalassa ja 700yenin käytetyssä teltassa. Jokainen tavallaan ja pääasia, että kaikilla oli kivvaa!
teltta pystysä
tää oli siis perjantaiaamuna, sunnuntaina ei ollu jälellä yhtään tyhjää spottia
välillä piti vilvotella
valaistuja polkuja lavojen välissä
mikä sen piristävämpää kuumana päivänä ku keltanen lume
Bändit oli iha huikeita, enkä ees kehtaa alottaa ku sille hehkutukselle ei tulis loppua. Mutta näinpähän vihdoin Radioheadin, joka on ollu must see -listan kärjessä viimeset kymmenen vuotta ja Oasiksen veljekset omine bändeineen. Kerrassaan hienoa.
Festareiden jälkeen herättiin aamuviiden tuntumaan ja päästiin suht näppärästi bussilla Yuzawaan ja sieltä Shinkansenilla Tokioon. Ei toki ensimmäisiä oltu vaan melkosta jonottamista oli niinku koko viikonloppu. Mutta ihan ymmärrettävää, ettei tommonen väkimäärä ihan hetkessä heittokuljetuksilla liiku vaikka ois miten monta bussia (ja niitä oli ainakin toista sataa). Mutta eniveis, päästiin tokioon ja luulin, ettei se ollu enää mahollista mutta siellä oli vielä kuumempi, vielä kosteampi ja vielä enemmän ihmisiä. Pari päivää meni sillai hitaasti vaellellessa ja sitä menoa ihmetellen. Ehkä hämmentävintä oli taa ku yks ilta istahettiin ihan random katu-izakayan pöytään Asakusan kaduilla ja ruuat ja juomat tilattua eräs herrasmies naapuripöydästä päätti maksaa meidän laskun. Ei auttanut kieltäytyä. Sitte lähtiessään jätti vielä juomarahaa kaiken varalta.. Ei helvetti mitä tommosessa tilanteessakaan voi tehä muuta ku suu auki kattoa. No siellä se ilta sitten vierähtikin ja tutustuttiin moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Hauskaa miten kaikella tapaa eri ikäset ja eri puolelta maailmaa olevat ihmiset voi vaan sattua samaan perheravintolaan ja viettää ihan sikahauskan illan yhessä ja sitten vaan jatkaa kaikki omille teilleen. Tulipa hyvä fiilis tommosesta kohtaamisesta. Vähä semmonen Lost In Translation ilman sen suurempaa rakkaustarinaa. Seuraava päivä menikin sitten ympäriinsä kävellessä ja kaiken tekemisen ykkösvaatimus oli ilmastointi. Käytii leffassa ja syömässä ja semmottis. Eile Kiira lens takas suomeen ja meikäpoika tuli vielä viimesen viikon viettoon tänne Hokkaidoon. Ei oo ikinä ennen ollu tämmöstä oloa. Haikeus, kaipuu ja onni.
Nyt suuntaan tästä raw lifeen ja kaikesta salamyhkäisyydestä päätellen siellä on jonkinlaita läksiäisjuhlaa tiedossa. Tuskin selviää ilman kyyneliä, vaan millonpa elämästä selviäis. Moikka, kohta nähää! :)
Tulee sitten melko tylsiä päivityksiä tästä eteenpäin ku vitamiinivesipullo aiheutti tulvan laukussa, jossa mm. kamera myös oli. Eipä se, että uus kamera meni, mutta ois ollu kiva saada tallennettua jotain muistoja kesältäki..
Jokatapauksessa tapahtumarikas viikonloppu takana näin sanallisestikkin. Torstaista sunnuntaihin on ollut kampuksella jokavuotinen hokudaisai-festivaali. Pitkää pääkatua koristaa kojuja vierivieressä ja ruokaa on myynnissä varmaan maailman jokaisesta kolkasta. Paitsi suomesta, höhö. Mutta mieluummi nautin festivaalista ku oon neljä päivää kiinni jossain teltassa. Ja mitä tuota meininkiä on kattonun ni melkeen kellonympäri ne häärää. Anyways, lisäksi rakennusten sisällä on kaikennäkösiä konsertteja ja muuta hauskaa. Varsin megalomaaninen festivaali kyseessä ja siellä on oikeesti kaikki. Oppilaat, opettajat ja muutkin tallaajat. Ja ohjelmaa on enemmän ku kukaan ehtii katsoa.
Tuolla odori-puistossa on kans ollu neljä päivää tanssiesityksiä ja torstaina oli samanmoista settiä kampuksella. Yleisö pääs kanssa osallistumaan ja oli oikeen hyvät meiningit. Eilen olin koko illan Ainu -tapahtumassa, jossa oli monta esiintyjää ja artistia. Oli aivan huippu tunnelma ja tuolla saamelaistyyppisellä alkuperäiskansalla on kyllä kaikista ongelmistaan huolimatta aivan mahtava yhteisö. Ulkomaaneläjäkin toivotettiin hyvin tervetulleeksi.
Neljä päivää on siis mennyt tanssiessa, laulaessa, syömingeissä ja juomingeissa. Kavereiden kanssa hengaillessa ja longboardilla huristellessa. Kaikista sääennusteista huolimatta ei sadekkaan päässyt varjostamaan viikonloppua. Huomenna koittaa taas perus arki kaikkine kiireineen.
Tässä kuitenki pari videoo, jotka ehin näpätä ennen kosteusvaurioita. Opiskelijoiden yosakoi -esitys. Jälkimmäisessä puoliskossa enemmän paljasta pintaa!
Tapasin ihan huipun elääkkeelle jääneen opettajan! Kaikki kasvatukselliset näkemykset kohtas kyllä yks yhteen, vaikka välissä oliki sukupolvi tai kaks.
Erehyin myös tyhjentään lompakon käyntikorteista.. Ihan vaa vinkkinä, jos meinaatte viettää japanissa pitemmän aikaa ni kannattee teettää iso nippu näitä mukaan. Itehän en tajunnu ku aattelin, ettei niitä jollekki opiskelijalle kukaan anna. Eipä nii.
Ensinnäki takana on koulu osalta väli/loppukokeet, parin raportin palautus, itsenäisten opintojen suunnittelupalaverit, kouluvierailut ja kolme presentaatiota. En jaksa analysoida niitä sen kummemmin, sillä ketään tuskin (mua vähiten) kiinnostaa. Mutta pahin ryysis siis takana. Ja jos joku lukee tätä tulevasta välivuodesta haaveillen ni tiedoksi; täällä joutuu oikeasti opiskelemaan. Yhen presentaatioista pidin koulun ulkopuolella Finland Days -tapahtuman tiimoilta ja meni aivan hyvin. Saatiin ihan mielenkiintonen keskustelu aikaseksi ja tapahtuman jälkeen sain parin opettajan yhteystiedot ja kutsun erinäisiin illanistujaisiin. Sitä ollaan niinsanotusti piireissä nyt!
Kyllä yks kukkia istuttava gaijin aina uutiskynnyksen ylittää!
Opiskelun ohella viikko oli varsin livemusiikki-painotteinen ja piti sisällään kaikkea enemmän ja enemmän siistiä. Keskiviikkona kävin kattoon paikallisia bändejä täällä Sapporossa. Viikonloppu menikin sitten kaikkea muuta ku nukkuessa. Perjantaina päätin lähteä kaverin mukaan jo tutuksi tulleeseen Tomakomaihin ku sinne tuli eräs kolmen miehen livespektaakkeli Tokiosta. Bändi veti semmoset kolmen ja puolen tunnin jamit, eikä käynyt missään vaiheessa tylsäksi. Hepposten yöunien jälkeen tultiin juhlimaan Raw Lifen uuden omistajan synttäreitä ja tein siellä ruokaa. Kummasti se lohikeitto menee ku kuumille kiville ja jossain vaiheessa ihmiset juoksi kauppaan hakemaan lisää lohta. Hyvin toimii näköjään tommosella nabe-periaatteellakin, että jälkeenpäin lisätään raaka-aineita ohennettuun liemeen!
Iltaa vasten suunnattiin metsään. Saatiin vihiä vähän salaperäisemmästä tapahtumasta, että erään Sapporossa olevan taidepuiston metsikössä ois jotain livesoitantaa. Ja niinhän siellä oli. Vuorelle nousevan, pitkän mutkittelevan tien päässä keskellä metsää oli pari ateljeeta, jossa oli pienimuotoset yön yli -festarit. Monta livebändiä ja DJ:tä. Paikka oli aivan mahtava, eikä siellä paria lyhtyä lukuunottamatta nähnyt yhtään mitään. Ite ateljeet oli isoja puutaloja isoilla ikkunoilla, joista kuutamo ja aamuaurinko pääsi sisään. Ihmiset oli aivan mahtavia ja bänditki tähän asti ehottomasti parasta, mitä oon täällä nähnyt. Viimenen bändi lopetteli joskus aamukuuden aikaan, eikä sieltä ennen seittemää ois poissa päässykkään ku varsinaisen puiston portit meni yöksi kiinni. En sitten tiiä kuin laillisesta tapahtumasta oli kyse, mutta aivan älyttömän kova meininki! Näitä lisää.
Mäen päältä ja puiden seasta paisto valo, mutta ääntä seuraamalla paikka oli huomattavasti helpompi löytää.
viimenen bändi sai esiintyä jo auringonpaisteessa
Ehti siinä sen puolitoista tuntia ottaa unta palloo ku piti lähteä
viettelemään sunnuntaipäivää japanilaisen barbequen merkeissä.
Keräännyttiin ison porukan kanssa Teine -vuoren läheisyyteen. Helposti
toistasataa ihmistä, montakymmentä grilliä ja mielin määrin ruokaa.
Mikäs siinä päivää paistatellessa. Sain kutsun eräältä
ammattilumilautailijalta ja paikalla oli paljon samanhenkistä, mutta
kaikenlaista ja ikästä porukkaa. Syötiin, juteltiin ja pelattiin pelejä. Just rento sunnuntaipäivä.
polttopallo -turnaus
Ei oo kyllä aikoihin ollut näin kivaa viikonloppua. Kaiken kiireen jälkeen ois tietenki voinu vähän levätä, mutta toisaalta ei näitä kokemuksia vaan halua missata. Koko viikonloppu tuli taas edustettua yksin ulkomaalaisena, mutta missään vaiheessa olo ei oo ollut ulkopuolinen. Päinvastoin. Ihmiset on niin käsittämättömän ystävällisiä. Toivottavasti saan tuotua pienen palan sitä mukanani. Nyt ois kuitenki eka mahollisuus nukkua kunnon yöunet sitten toissaviikon eli ei muuta ku hyvää yötä! Nauttikaa kesästä!
Diudau. Eipä mittään uutta nousevan auringon alla. Paitsi, että näin kevään loppuvaiheessa se nousee aiemmin ja laskee myöhemmin ja se on kiva se. Eipä tässä oo oikeen muuta ehtinyt ku sairastaa ja opiskella. Tuppaa nuo kouluhommat tuleen aina semmosen tsunamin tavoin ku välietapit lähenee.
Viime viikolla käytiin yhen kurssin tiimoilta vieraileen yhessä laitakaupungin lukiossa ja oli aivan kiva reissu. Tuli juteltua nii opettajien ku oppilaittenki kans ja vaikkei nyt varsinaisesti mitää uutta oppinut ni vaihtelua tylsiin luentoihin kuitenki. Eilen juhlittiin kaverin synttäreitä ja sitä rataa. Yhessä vaiheessa iltaa istuttiin korealaisen ja kiinalaisen kaverin kanssa rautatiesillan alla pidättelemässä sadetta ja päädyttiin puhumaan sodista, uskonnoista ja muista kevyistä aiheista. Kyllä siinä taas silmät aukes ku katolilainen, muslimi ja ateisti koittivat ymmärtää toistensa maailmankatsomuksia. Ilman paatosta ja tuputusta tietenki. Kyllä tää maailma on erikoinen paikka.
Oon tässä viimepäivinä haaveillu, että kävisin loppukesästä tuolla etelämpänä Niigatassa ku siellä ois Fuji-Rock, yks Japanin isoimmista festareista. Liput on jotain ihan järisyttävän kallista, mutta toisaalta bändit ois niinku just mulle räätälöity. Ja onha sitä käyty festareilla paljon kauempanakin. Ois just ässä lopetus vuodelle. Eli käympä hakeen sen lipun ja ihmettelen sitten jälkikäteen, että millä ajalla saati rahalla seikkaillaan.
Ainii rahasta tuli mielee, että sain kuulemma jonku apurahan! Hain tossa alkuvuodesta en-ees-muista-miltä-säätiöltä apurahaa ja nyt se oli mulle myönnetty. Aivan kiva yllätys. Käyttötarkotus vois olla vaikka Empiirinen perehtyminen Japanilaiseen nuorisokulttuuriin festivaaliympäristössä ja musiikin korreloituminen kollektiiviseen ilonpitoon.
Pitäähän täällä ainaki yhet festarit kokea ja voi olla vähän eri meininki ku jossai provinssirokissa. Huiput ohjeet oli muuten ulkomaalaisille lipunostajille tuolla sivuilla:
If any of the following applies to you then please do not purchase a ticket. -From the Fuji Rock Headquarters-
“A man away from home need feel no shame” are the words you live by.
If you believe that “Eco” is just a trend.
You lose sight of yourself when you hear the word “Festival”
You don’t take nature or the spirits of the mountains seriously.
Are under the illusion that the laws of Japan do not apply within the festival site.
Believes that there will always be someone there for you to help sort things out.
Semmosta. Aloin kirjottaan tätä päivitystä viimesenä yrityksen luistaa velvollisuuksista, mutta nyt alkaa jutut loppua kesken ni pitää vissii oikeesti ruveta hommiin. Höh.. Keittäs ensin kuitenni kahavit!
No eihä se aivan nappiin mennyt se Sendain vallotus, mutta muuten kyllä onnistunut viikko takana. Lähin muka kesämiehenä liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa, reppu pakattuna ja seikkailumielin. Iha hienosti pääsin Tomakomain satamaan ku sain kuulla, ettei laivat liiku tänään minnekkään ku aallot on niin korkeita. Ja siitä alkoki sitte semmonen nelisen päivää kesänyt sade ja tuuli.
En kuitenkaan samoilla tulilla viittinyt palata Sapporoon ni päätin piipahtaa jo entuudestaan tutussa bar Oldissa. Siellä oli Kuro-chan kaminaan tulta virittelemässä, joka toivotti mut oikeen tervetulleeksi ja tarjos yöpaikkaa. Eipä sieltä sitten kiire poissa ollukkaan. Lautat peruttiin koko loppuviikolta, mutta Tomakomaissa vierähti lepposasti seuraavat kolme päivää!
Eka ilta istuttiin uusien tuttavuuksien kanssa Oldissa ja oli mukava tavata vaihteeksi uusia tyyppejä. Seuraavana päivänä muutama tyyppi oli päättänyt putsata roskat tien varsilta oldin ja juna-aseman välistä ja päätin mennä auttamaan ku ei ollut muutakaan. Ja mikä sen hienompaa ku yhessä hengailu ja kaupungin puhtaanapito hoituu samalla kertaa. Aika tehokkaasti sitä kuitenki keräs katseita ku ulkomaaneläjänä putsas muiden jätteitä. Muutamat uskalsi käydä jopa sanomassa kiitos ja anteeksi! :D Eipä kestä. Melko monta säkillistä saatiin roskia näinki puhtaasta maasta. Päivän päätteeksi mentiin kattelemaan jonkun tyypin soolokeikkaa puistoon, joka oli kaikkea muuta ku keväinen, mutta hyvä meno silti. Sitte oliki aika laittaa talkooporukalla grilli tulille!
Old
Täällä on kesäsin kova juttu tuo Japanese Barbeque tai
tuttavallisemmin Yakiniku. Niinku Suomessaki, vaa silti vähä eri
meininki ainaki raaka-aineiden osalta. Kaupassa kori täytty äkkiä kaikesta mahollisesta ja mielenkiintosesta, enkä taas osannu nimetä suurintakaan osaa. Atrian hiillosmakkaran tilalta löyty ainaki lihaa ja muita lihaan verrattavia ainesosia, kokonaisia kaloja, eläviä simpukoita ja paljon epämääräisiä kasvikunnan tuotteita. Ei vaa, ei tässä vaiheessa reissua enää mitään kovinkaan häkellyttävää eli niinsanotusti perussettiä. Keli oli kaikkia muuta ku morsian, mutta ku nyt kerran päätettiin, että grillataan ni sittenhän grillataan! Mahuttiin just pienen sateensuojan alle grillin lämpöön ja oli kyllä mitä mainioin "kesän" avaus! Pari kolme tuntia grillillä paistu mitä maistuvampia herkkuja ja siitä vaan kukanenki oman maun mukaan puikoilla ääntä kohti. Voin tai muun marinadin virkaa toimittaa mikäpä muukaan ku soijakastike tai lihalle jingisukan -kastike, joka tekee vikkapa lampaasta ihan käsittämättömän hyvää. Eri kalat, tofut ja grillatessa auki poksahtelevat simpukat toi kyllä paljon uusia ideoita suomalaiseenkin grillipöytään. Jos jotain oon täällä oppinut ni sen, että oikeesti kaikkea voi ja kannattaa syödä.
ostoskorista löyty muunmuassa lihaa, lihaa ja lihaa
katos pystyyn ja rilli tulille
Seuraavana päivänä piipahdin Sapporossa, mutta päätin aika nopeesti palata takas Tomakomaihin ku ei isolla kylällä ollu tarjota vaihtaribileitä kummempaa. Ei vaa jaksa enää. En tiiä onko se ihmiset vai mikä, mutta aina sama kaava, eikä oikeestaa mitää siistiä tapahu. Otettiin muutaman japanilaisen luottokaverin kanssa auto alle ja suunnattiin takas tomakomaihin parille keikalle. Taas oli talo täynnä porukkaa, enkä oo pitkää aikaa nähny noin ilosta swengijengiä. (Jep, käytin just sanaa swengijengi.) Meinas katto lähtee irti ku porukalla oli niin kesänen ja hikinen fiilis kaiken sumun keskellä. Osasyynä saatto olla myös se, ku päätin ennen keikkaa näyttää miten kaminaa lämmitetään.. Yövyttiin tutussa ja turvallisessa mummonmökissä ja käytiin aamukylvyssä onsenissa. Oli muuten yks allas täynnä jotain vihreetä vettä, jonkun kasvin lehtiä ja kumiankkoja! Sitten vielä lounaalle Raw Lifeen ja kavereiden kanssa jutusteleen. Nyt ku mietiin ni kyllä tääki jotain tuttua kaavaa noudattaa, muttei silti oo hetkeäkään tylsää. Niin paljon hienoja ihmisiä. Aina välillä sitä miettii päivä päivältä lähenevää kotiinpaluuta ristiriitasin tuntein. Tottakai sitä kaipaa jo kotiin, mutta ajatus siitä, ettei voi ottaa näitä ihmisiä mukaan on hirvittävän haikea. Nautitaampa vielä ku voidaan!
Ihmiset on muuten kivoja! Sain tälläviikolla lahjotuksena mm. tuoretta
ruisleipää, ainu-musiikkia, rannekorun, hedelmiä, jotain koristeita ja
ison nivaskan teetettyjä valokuvia aiemmista seikkailuista. Kaikki eri
ihmisiltä ilman erityistä syytä, mutta kiitti kuiteski!
Viikonloppu suju kans mallikkaasti. Tuli pitkästä aikaa hengailtua tutun suomitiiminki kans. Käytiin perjantaina Oululaisten ja siellä vaihdossa olleiden Japanilaisten kans syömässä. Aina on kivaa vetää kupu täyteen murkinaa ja jutella niitänäitä. Niin se on, että asioista on jotenki helpompi puhua ku on vähän samaa kulttuurillista kosketuspintaa.
Vähän erilaista kulttuuria oli sitten luvassa lauantaina ku mentiin parin kaverin kans taas Tomakomaihin. Aiemmin mainitsemassani baarissa oli livemusaa, maalausta ja muuta mukavaa. Kaverin omistama bar Old on nimensä mukaan isoisän vanha tönö, josta hän on kunnostanut kapakan. Talon henki on säilynyt samana kaikkine rouheine pintoineen ja kaminoineen. Just hieno paikka ihmisten väliselle kanssakäymiselle ja rennolle oleskelulle. Liveaktit oli electrohäröilystä akustiseen kitaraan ja tunnelma tosi lämpönen. Kaveri oli taas tekemässä livemaalausta ja kyllä se vaan toimii joka kerta. Hän oli päättänyt jättää lastentarhahommat ja ruveta kokopäivä-taiteilijaksi. Melkosia ratkasuja tapahtunut tässä lähipiirissä viimeaikoina. Jotenki siisti nähä, ettei kaikki japanilaiset oo niitä ison koneiston pieniä rattaita ja joillakin on oikeasti pokkaa miettiä, mitä haluaa elämältä. Respect.
Hienon illan päätteeksi käytiin vielä luottomummin luona syömässä ja ajeltiin auringon noustessa takas Sapporoon. Fiilisteltiin elämää kitaran säestyksellä, eikä uni tuntunut yhtään tarpeelliselta. Seuraavana päivänä sitten raw lifeen lounaalle ja sielläpä se päivä sitten vierähtikin kahvitellessa. Musta on hienoo ku kaikilla ihmisillä on omat unelmat ja velvollisuudet, mutta silti ne löytää aikaa toisilleen ja voi vietellä sunnuntai-iltapäivää yhdessä.
Velvollisuuksista puheenollen.. alkaa taas hommat kivasti painaa päälle. En ymmärrä mistä niitä aina kertyy, mutta sielläpähän kertyy. Viikon päästä ois Golden Week eli semmonen useamman lomapäivän suma yhen viikon aikana. Näillä näkymin suuntaan joko pohjoiseen Okoppeen ja Ishirin Saarelle tai Sendaihin maanjäristys -alueelle. Tai sitten molempiin! Elämä on laiffii.
