Ääniä maailmalta.

Sain vihdoin luvan tehdä osa-aikatöitä! Opiskelijaviisumi ei oikeuta työntekoon täällä Japanissa, mutta niinku aiemmin sanoin, on tässä ilmaantunu vähä kaikennäköstä pientä kivaa. Kouluvierailuja ja joulupukkihommia. Varmasti mukavia kokemuksia, joista vielä maksettaiski. Mutta niin, työluvan saaminen ei siis oo mahdotonta. Ensin piti käydä linjajohtajan kanssa juttelemassa, mitä sitä nyt on tekemässä ja miksi. Allekirjotuksen kanssa sitten opintoasiaintoimistoon ja kolmannen bumerangin jälkeen saatiin suunnilleen kaikki laputkin täytettyä. Sitte piti vielä käydä toisella puolella kaupunkia maahanmuuttovirastossa hakemassa passiin joku tarrantapanen. Pachinko-halleissa(eräänlainen uhkapeli) tai muissa hämärähommissa en saa kuulemma työskennellä. En sitten tiiä lasketaanko valepuvussa lapsille karkin jakaminen mihin kategoriaan.

Mitäpä muuta.. Oliko se nyt torstai eile. Joo. Päivä oli kirkas ja pitkästä aikaa näki vuorille asti sankan lumisateen sijaan. Aamu lähti mukavasti käyntiin kanji-tunnilla. Tähän mennessä on opeteltu about 100 merkkiä ja ens viikolla onkin sitten välikokeet niiden eri lukutavoista ja merkityksistä. Puhumattakaan piirtämisestä..

Iltapäivästä Japanese Society -kurssin opettaja vei meidät luokkaretkelle vierailemaan paikallisessa yrityksessä. Mihinpä muualle ku Asahin oluttehtaalle! Kuvaaminen oli kielletty ni ei oo sen kummempaa näytettävää, mutta melkonen koneisto kyseistä lafkaa pyörittää.

HOPS! (aka henkilökohtainenopintosuunntelma)

Lopuksi päästiin maisteleen tehtaan tuotoksia..

..mutta toisille se oli liikaa.

 Vierailun jälkeen kävin pyörimässä kaupunnilla ja myöhemmin suuntasin livemusiikin pariin.

Löysin levykäisiä!

 Raw lifessa oli esintymässä varsin maanläheinen artisti Nara Yuuzi, joka soitti eri soittima ympäri maailmaa. Esitys oli kyllä yks elämäni mielenkiintosimmista. Vanha harmaahapsi aloitti pitkällä monologilla, jonka jälkeen hän sammutti valot ja sytytti pari kynttilää ja suitsuketta. Sen jälkeen en ehtinyt pitkästyä kertaakaan. Esitys piti sisällään niin paljon uusia ääniä, soittimia ja tekniikoita, ettei voinut kun suu auki odottaa, mitä seuraavaksi. Hän soitti kaikenmaailman kilkuttimia, äänikulhoja, rumpuja, huiluja, itse rakentamiaan.. en edes tiedä mitä. Suurimman osan ajasta hän vaelsi ympäri tilaa ja teki koko paikasta instrumentin. Hän käytti apunaan lattiaa, tuoleja, pöytiä ja koko rakennusta. Välillä tuo hullu mies saattoi pyöriä useamman minuutin paikallaan erilaisten keppiviritelmien kanssa, jotka aiheuttivat ilmavirtauksen avulla erillaisia ääniä. Välillä hän kantoi rumpua suussaan ja välillä jaloissaan. Suhteellisen kokeellista.. mitä lie, mutta ikinä ei oo kukaan ottanut tilaa noin hyvin haltuun! Tunnelma ja äänimaailma oli jotain maagista.

Jälkeenpäin päästiin kokeileen eri soittimia.

On taas vaihteeksi sen verran koluhommia, että perjantai-iltaa taidetaan viettää omassa pikku opiskelijaboksissa. Huomenna kuitenki rinteeseen, yeehaw!

Juu, ei.

Suomen kansalainen saa vierailla Japanissa ilman viisumia 90 päivän ajan, sitä pitemmälle ajalle pitää olla viisumi. Mulla on opiskelijaviisumi vuodeksi, joka ei oikeuta työntekoon. Noh, tässä on kuitenki viimeaikoina tullut erinäisiä työtarjouksia, jotka vaikuttaa enemmän tai vähemmän mielenkiintosilta. 

Toinen nyt on, mikäpä muukaan, ku ite Joulupukin rooli keskellä kiireisintä Sapporoa julkisella paikalla. 1000yeniä (~10€) tunnilta, tuota pitää vielä miettiä.. Mutta toinen oli vähä mielenkiintosempi! Eripuolilla Hokkaidoa järjestetään sellanen English Camp Hokkaido ja pääsisin tuonne saaren etelä-osaan kertomaan vähän oman maan kulttuurista. Vähintään nelipäivänen retki ja vähän samanlainen kun se Shakotan -reissu, johon oon tässä kuussa menossa, paitsi että tästä maksetaan 20.000yeniä (~200€). Tein vähän taustatutkimusta ja käsittääkseni tuon opiskelijaviisumin työssäkäyntikielto on helppo kiertää yhellä lupalappusella, jonka voi hyvin perustein saada yliopistolta. En oo mitään vakiduunia ottamassa, joten tuskimpa oon mitään estettä sen saamiselle. Eriasia sitten miten ite oppitunnit antaa periksi, ku täällä on hyvin tiukka läsnäolopakko. Katellaan.

Oon muutenkin aika huono sanomaa "Ei" niinku jotku saattaa tietää. Mulla oli aikasemmin tarkotus pyhittää tämä viikonloppu ihan vaan itselleni ja vähän levähtää, mutta kas kummaa viikonlopun lähetessä kalenteri onki täynnä mitä lie. Paljon ruuan laittamista, leipomista (karjalanpiirakoita!!), kitaransoiton opettamista.. Joo, lupaudun eräälle mongolialaiselle tytölle opettaan kitaran perusteet, vaikka hädintuskin itellä pysyy kitara kädessä. Hän oli ostanut kitaran ja oli se verran raasu, että ehkä mää jotain osaan kertoa. Mutta yleensäkkin koko tilanne on absurdi; minä opettamassa kitaraa mongolialaiselle. Ja just nytte oon lähössä tän asuntolan managerin kanssa syömään ku se halus kovasti viedä mut kuulemma Sapporon parhaaseen ramen-ravintolaan. Mikäs siinä!

Oon kuitenki tullu siihen tulokseen jo kauan ennen tänne tulemista, että kaikkeen kannattee lähteä mukaan, jos se ei tunnu yhtään vastenmieliseltä. Tilanteista oppii ja ihmiset on jees. Miksi siis itkeä yksin kotona kun on niin tosi tylsä päivä taas.

"Sotilaat tappaa lapsia maailman toisella puolella. 

Kun me baarissa istutaan ja tuijotetaan kelloa ja huokaistaan.

Tosi tylsä päivä, tosi tylsä päivä, 

tosi tylsä päivä kun on niin tosi tylsä päivä taas.

Afrikassa kuollaan malariaan, Suomessa anoreksiaan. 

Kiinassa vapaudesta taisellaan kun me liimaa haistellaan. 

Tosi tylsä päivä, tosi tylsä päivä, 

tosi tylsä päivä kun on niin tosi tylsä päivä taas." -Kakka-hätä-77