This isn't real life - this is Dorm Life.

Heräsin tänä aamuna siihen ku mun huonepuhelin soi ja sieltä kuului pelkkää japania. Ymmärsin tokkurassa sen verran, että se oli tän asuntolan manager-ojisan ja että mulle oli saapunut joku tärkeä lappu. Ei se sitten ollutkaan ku mun toisen pankin pankkivihko, mutta se tuli kirjatussa kirjeessä. Tärkeä sekin, muttei ehkä herättämisen arvoinen! >_<

Löysin tänään HUSTEP-ohjelmaan kuuluvien vaihdareiden ryhmän internetin syövereistä ja moikattuani ihmisiä siellä, päätimme kokoontua tänä iltana isommalla porukalla jossainpäin sapporoa. Ootan innolla! Tässä ois nyt päivä aikaa pistää vihdoin tää huone järjestykseen ja kamat suunnilleen järjestykseen. Tilaa on vähän, joten tämä vaatii soveltamista.

Asustelen siis seuraavan vuoden tällasessa pääasiassa vaihtareille tarkoitetussa asuntolassa, jossa kaikki tilat ovat yhteiset, mutta jokaisella oma huone. Mun huone on 11,5 neliötä ja tässä on parveke(<3). Tää sijaitsee myös eka kerroksessa ja tajusin just, että sen kauttahan tänne voi salakuljettaa pienen suomalaisen vaimon aivan helposti! Respassa on nimittäin 24h päivystys, mikä on hieman ahdistavaa, mutta myös ihan turvallista sillä aina on joku jolta kysyä apua ongelmatilanteissa.

Room 111

Kalustoon kuuluu uudehko jääkaappipakastin -setti, iso hyllypöytä-asia, vaatekaappi, lavuaari, sänky, ilmanraikastin(tjsp), ja kaasulämmitin kylmien päivien varalta. Ihan kattava poikamiesboksi vuoden ajaksi siis.

Petivaatteet piti vuokrata ja ne ovatkin hieman omituiset. Tyyny on sellanen verkkosäkki, joka on täytetty pienistä muoviputken pätkistä. En oikeesti ymmärrä.. Helppo puhdistaa, mutta koko tyynyn käyttötarkoitus jääkin sitten toissijaiseksi. Pussilakana on niinku kaks lakanaa, jotka pitää sitoa yhteen tavalla, jota en vieläkään oikeen ymmärrä. Anyways patja on hyvä ja hyvin tuossa saa nukuttua.

Partsilla paistaa aurinko!

Mitään irtaimistoa tähän ei kuulunut, joten eilen käytiinkin vähän ostoksilla ja löysin tarpeellisia astioita sun muuta. Japanissa on paljon käteviä Hyaku en shoppuja (100 yenin kauppa), jotka nimensä veroisesti ovat mitä lupaavat. Toisin kuin suomen "markantalossa", hyakyenissa kaikki tavarat maksavat sen 100 yeniä eli noin yhden euron. Löysin sieltä kaikki astiat, kattilat, leikkuulaudat, veitset, hengarit ja hashit(syömäpuikot), kaikki siis euron kappale. Tavaraa siellä oli ihan laidasta laitaan, enkä usko että mun enää ikinä tarvii käydä missään muualla! :)

Käytännönjärjestelyt on täällä vähän eri luokkaa kun suomessa. Esimerkiksi roskia ei voi viedä milloin tahtoo vaan kaikki pitää kierrättää ja erotella. Jokaiselle materiaalille on myös oma roskanvientipäivä, joka on merkattu eräänlaiseen jätekalenteriin. Kalenterissa on siis joka päivälle oma roskalajinsa, joka tuona päivänä viedään esim. palava jäte, ei-palava jäte, pullot, tölkit ja PET-pullot(??), puutarhajäte, erilaiset paperit, patterit, isommat jätteet ja niin edelleen.. Näiden kerääminen erilleen tähän pieneen huoneeseen tuleekin siis olemaan haastavaa.

Jätekalenteri, menee vielä tovi hahmottaessa et mistä nyt olikaan kysymys..

Kaikkia niin paljon kiinnostavat vessat on nyt sitten nähty ja osassa paikkaa ne on kyllä aika haitekkiä! Meidän asuntolassa ne on onneksi näitä länsimaisia, eikä niitä perinteisiä japanilaisia lattiamalleja. En oo uskaltanu koskea muihin nappuloihin ku vetovipuun, koska sieltä nyt saattaa tulla ihan mitä vaan. Mutta pisteet istuinlämmittimestä ja käsienpesualtaasta eli siis kun vedät vessan, täyttyy säiliö uudestaan käsienpesuataan kautta, jottei vettä mene hukkaan. Eko, eko!

Pakollinen vessakuva

Sapporo life~

Tänään oli Shubun no hi eli jonkinlainen syysjuhla ja täten kansallinen vapaapäivä. Oli siis mainio aika tehdä hieman tuttavuutta Sapporoon! Huomattiin Jeffin kans jo aamulla, että kysyminen kannattaa aina vaikkei ihan tiedä miten asia esitetään. Pari sanaa japaniksi riittää ja meidät opastettiin kädestä pitäen lähimmälle metroasemalle, joka olisi ollut saman tien varressa ja olisimme varmasti osanneet perille ihan ohjeidenkin perusteella. Avuliasta kansaa! =) 

Aamulla oli oikeen hyvä ilma, näkymä heti asuntolan etupihalta..

..ja lähempänä keskustaa

Itadakimasu!

Miksi mennä Ranskaan, kun täältäkin löytyy eiffeltorni? (Sapporo TV Tower)

Odoriparkissa, joka on ylhäätäpäin tämännäköinen: [    ] [    ] [    ]  [    ]  [    ] [... jne, ja jatkuu lähemmäs kahen kilometrin matkan, oli käynnissä autumn festival jossa poikkesimme. Festivaali kestää yli kaks viikkoa ja puistoruudut oli ympäröity erilaisilla kojuilla, joista sai ruokaa ja juomaa. Oli siellä paljon esityksiäkin, mutta ainoa näkemämme oli ilmapallomies, joka teki ilmapalloja ja myöhemmin söi ne..

Jep..

autumn festival

they eat those hairy things?

metrot oli vapaapäivänä aika täynnä..

Asuntolasta ei tarvi mennä kauas, kun löytää elämää..

Randomtuttavuuksia festareilla.. kuka sano, että Japanilaiset on ujoja?

Päivä meni siis melkosessa hulinassa. Löysin tänä aamuna mun pienestä huoneesta parvekkeen, kyllä, parvekkeen kahtine liukuovineen. Kaupunkipäivän jälkeen on vaa aika hienoa istua tässä huoneessa parvekkeen ovi auki kun ulkona kuuluu cicadan siritys. Aikasemmin oon kuullu tuon äänen vaan lukuisissa animesarjoissa ja pitänyt sitä aina jotenkin kiehtovana. Nyt ne sirittää mun parvekkeen alla..

Pieni ihminen suuressa maailmassa.

Matka meni iha rattosasti lentokoneita vaihdellessa. Meinasin tosin myöhästyä lennolta ku intouduin juttelemaan ihmisten kanssa tajuamatta, että on vielä yks turvatarkastus käymättä. Kaikesta huolimatta etenki yölento Frankfurtista Hong Kongiin oli tehty oikeen mukavaksi. Iso kone, kaks lämmintä ateriaa välipaloineen ja jatkuvine juomatarjoiluineen plus hyvä leffavalikoima. Matka meni uuden piratesin ja x-menin seurassa pääosin syödessä siis. Himalajan päällä oli tähtitaivas ja auringonnousu pilvien yläpuolella on vaan aika siisti.

Aurinko nousi jossain Kiinan yllä..

Perillä olikin sitten tarkastusta toisen perään. Kaikilta Japaniin tulevilta otettiin valokuvat ja sormenjäljet, piti täytellä pari kaavaketta ja ihmisiä kävi nuuskimassa koira jos toinenkin. Kentällä mua vastassa oli Lee, joka on opiskellut täällä jo vuoden. Todella avulias kaveri vaikkakin hänen puhuma kiina-japani-englanti-fuusio vaatii hieman tarkkaavaisuutta. Leen kanssa suunnattiin junaan ja metroon pahimpaan ruuhka-aikaan ja silloin viimestään tuli selväksi, että nyt ollaan Japanissa. 

Löysimme asuntolan, jossa tulen seuraavan vuoden viettämään ja täytimme building managerin kanssa melkoisen nipun kaavakkeita. Sain lukemattoman määrän sääntöjä, ohjeita ja kehotuksia, joista 90% meni varmasti ohi. Se nyt kuitenkin tuli selväksi, että tämä on ainoa asuntola, jossa on sekä tyttöjä että poikia ja se jos mikä on turmiollista. Täällä ei siis saa olla yövieraita, kysyin miksi ja vastaus oli: "IT'S DANGEROUS!". Pienen suomesta vierailevan avovaimon piilottaminen tuleekin sitten olemaan haastavampi juttu.

Kaikesta informaatuotulvasta ja väsymyksestä huolimatta sain kuitenkin onnistumisen kokemuksiakin! Lähdin illalla etsimään kauppaa, josta löytäisin pyyhkeen, sillä kahden päivän matkustamisen jälkeen suihku oli To-Do-listan kärjessä. Löysin tästä läheltä ison supermarketin, jossa ois riittäny tutkimista varmasti koko viikoksi, mutta halusin vaan suihkuun ja nukkumaan. Päädyin kysymään neuvoa eräältä hyllyä täyttävältä rouvalta japaniksi ja tulin ymmärretyksi! Kävimme jopa pienimuotosen keskustelun (kyllä, pyyhkeistä), mutta keskustelun kuitenkin. Hassua, miten yks kaupassakäynti voikin olla näin rohkaiseva kokemus, mutta se oli. Jos pärjään eka iltana kaupassa, tulee tää vuosikin meneen aivan hyvin!

Anyways.. Piti vaan päivittää, että olen turvallisesti perillä vaikkakin tuhannen sekaisin kaikesta tästä.. kaikesta. Huomenna on enemmänkin asioiden järjestelyä ja oon varmasti viisaampi ja ennekaikkea virkeempi. Oyasuminasai!

Onko viikko paljon vai vähän?

Viime viikonloppuna pidin läksiäiset ja oli aivan parasta. Koti oli täynnä huippuja ihmisiä ja koko ilta meni oikeestaan vaan hymyillessä ku oli niin kiva nähdä kaikkia. Ruokaa oli mielin määrin ja tunnelma muutenkin niinku häissä, eikä hautajaisissa. Tulee ihan hirvittävä ikävä.

Mut jos nämä sukat ei lämmitä kylmässä Hokkaidossa ni ei sitten mitkään! Kiitti tytöt <3

Lähtö tuntui vielä eiliseen asti kovin kaukaselta, mutta illalla luin mailin ja sain vihdoin varmistuksen tulevasta kämpästä. International House kita23 sijaitsee kampuksen pohjoispäässä ja on pääsääntöisesti vaihtareiden käytössä oleva soluasuntola. Oma huone, muut tilat yhteiset, 19-24,000 yeniä kuussa, fair enough. Vaihtoehtona oli mm. pääsääntösesti japanilaisten asuttama poikien asuntola, mutta ajatus siitä tuntui jotenki ahistavalta. Stereotypioita, kyllä, mutta en oikeasti halua löytää itseäni ensimmäisellä viikolla ydinfyysikkojen ympäröimänä, ilman yhteistä kieltä. Vaihtarit ainakin puhuvat englantia, opiskelevat kutakuinkin samaa ohjelmaa kuin minä ja ovat yhtä eksyksissä kuin minä.

Toisaalta ihan hyvä, että ilmotus asunnosta tuli vasta näinkin myöhään sillä vasta nyt alan oikeasti ymmärtämään, että olen lähdössä. Viikon päästä oon jo ties missä.. En halunnut viimehetken paniikkia, joten leväytin matkalaukun lattialle ja aloin pakkaamaan - niin mitä? Pitääkö mun oikeasti ottaa koko vuoden kesä- ja talvivaatteet mukaan? Pelkkä ajatus siitä, että mun pitää ajatella vuosi eteenpäin mitä vaatteita tai tavaroita ylleensäkkään tulen tarvitsemaan, on absurdi. En ees tiiä mihin oon menossa. En halua varautua kaikkeen, koska silloin matkatavarat painais sen kaks miljoonaa kiloa, eikä kone pääsis lentoon. Mikä on kans ihan älytön juttu, rajottaa nyt matkatavaroiden määrä 20 kiloon! Kyllähän se jossain etelänlomalla pariksi viikkoa riittää ja on vielä vara tuoda 18 kiloa tuliaisiakin. Puhumattakaan siitä että kyseessä saa olla vielä 200 kilonen turisti, mutta cmon, oon poissa vuoden enkä luultavasti löydä sopivia vaatteita periltä. Eikä ongelma ole nyt se ettenkö pystyisi rajoittamaan tavaroitani kahteenkymmeneen kiloon vaan se, että mun pitää oikeesti päättää mitä tarvin mukaan.

..esimakua lähtöpaniikista? Ehkä. Ei tässä nyt pitäis mitään ongelmaa olla. Lähdön lähenemisen tuoma jännitys vaan purkautuu eri tavoin. Itehän kiukuttelen vaatekasan keskellä ku en osaa viikata..