Plan B

No eihä se aivan nappiin mennyt se Sendain vallotus, mutta muuten kyllä onnistunut viikko takana. Lähin muka kesämiehenä liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa, reppu pakattuna ja seikkailumielin. Iha hienosti pääsin Tomakomain satamaan ku sain kuulla, ettei laivat liiku tänään minnekkään ku aallot on niin korkeita. Ja siitä alkoki sitte semmonen nelisen päivää kesänyt sade ja tuuli.

En kuitenkaan samoilla tulilla viittinyt palata Sapporoon ni päätin piipahtaa jo entuudestaan tutussa bar Oldissa. Siellä oli Kuro-chan kaminaan tulta virittelemässä, joka toivotti mut oikeen tervetulleeksi ja tarjos yöpaikkaa. Eipä sieltä sitten kiire poissa ollukkaan. Lautat peruttiin koko loppuviikolta, mutta Tomakomaissa vierähti lepposasti seuraavat kolme päivää!

Eka ilta istuttiin uusien tuttavuuksien kanssa Oldissa ja oli mukava tavata vaihteeksi uusia tyyppejä. Seuraavana päivänä muutama tyyppi oli päättänyt putsata roskat tien varsilta oldin ja juna-aseman välistä ja päätin mennä auttamaan ku ei ollut muutakaan. Ja mikä sen hienompaa ku yhessä hengailu ja kaupungin puhtaanapito hoituu samalla kertaa. Aika tehokkaasti sitä kuitenki keräs katseita ku ulkomaaneläjänä putsas muiden jätteitä. Muutamat uskalsi käydä jopa sanomassa kiitos ja anteeksi! :D Eipä kestä. Melko monta säkillistä saatiin roskia näinki puhtaasta maasta. Päivän päätteeksi mentiin kattelemaan jonkun tyypin soolokeikkaa puistoon, joka oli kaikkea muuta ku keväinen, mutta hyvä meno silti. Sitte oliki aika laittaa talkooporukalla grilli tulille!

Old

Täällä on kesäsin kova juttu tuo Japanese Barbeque tai tuttavallisemmin Yakiniku. Niinku Suomessaki, vaa silti vähä eri meininki ainaki raaka-aineiden osalta. Kaupassa kori täytty äkkiä kaikesta mahollisesta ja mielenkiintosesta, enkä taas osannu nimetä suurintakaan osaa. Atrian hiillosmakkaran tilalta löyty ainaki lihaa ja muita lihaan verrattavia ainesosia, kokonaisia kaloja, eläviä simpukoita ja paljon epämääräisiä kasvikunnan tuotteita. Ei vaa, ei tässä vaiheessa reissua enää mitään kovinkaan häkellyttävää eli niinsanotusti perussettiä. Keli oli kaikkia muuta ku morsian, mutta ku nyt kerran päätettiin, että grillataan ni sittenhän grillataan! Mahuttiin just pienen sateensuojan alle grillin lämpöön ja oli kyllä mitä mainioin "kesän" avaus! Pari kolme tuntia grillillä paistu mitä maistuvampia herkkuja ja siitä vaan kukanenki oman maun mukaan puikoilla ääntä kohti. Voin tai muun marinadin virkaa toimittaa mikäpä muukaan ku soijakastike tai lihalle jingisukan -kastike, joka tekee vikkapa lampaasta ihan käsittämättömän hyvää. Eri kalat, tofut ja grillatessa auki poksahtelevat simpukat toi kyllä paljon uusia ideoita suomalaiseenkin grillipöytään. Jos jotain oon täällä oppinut ni sen, että oikeesti kaikkea voi ja kannattaa syödä.

ostoskorista löyty muunmuassa lihaa, lihaa ja lihaa

katos pystyyn ja rilli tulille

Seuraavana päivänä piipahdin Sapporossa, mutta päätin aika nopeesti palata takas Tomakomaihin ku ei isolla kylällä ollu tarjota vaihtaribileitä kummempaa. Ei vaa jaksa enää. En tiiä onko se ihmiset vai mikä, mutta aina sama kaava, eikä oikeestaa mitää siistiä tapahu. Otettiin muutaman japanilaisen luottokaverin kanssa auto alle ja suunnattiin takas tomakomaihin parille keikalle. Taas oli talo täynnä porukkaa, enkä oo pitkää aikaa nähny noin ilosta swengijengiä. (Jep, käytin just sanaa swengijengi.)  Meinas katto lähtee irti ku porukalla oli niin kesänen ja hikinen fiilis kaiken sumun keskellä. Osasyynä saatto olla myös se, ku päätin ennen keikkaa näyttää miten kaminaa lämmitetään.. Yövyttiin tutussa ja turvallisessa mummonmökissä ja käytiin aamukylvyssä onsenissa. Oli muuten yks allas täynnä jotain vihreetä vettä, jonkun kasvin lehtiä ja kumiankkoja! Sitten vielä lounaalle Raw Lifeen ja kavereiden kanssa jutusteleen. Nyt ku mietiin ni kyllä tääki jotain tuttua kaavaa noudattaa, muttei silti oo hetkeäkään tylsää. Niin paljon hienoja ihmisiä. Aina välillä sitä miettii päivä päivältä lähenevää kotiinpaluuta ristiriitasin tuntein. Tottakai sitä kaipaa jo kotiin, mutta ajatus siitä, ettei voi ottaa näitä ihmisiä mukaan on hirvittävän haikea. Nautitaampa vielä ku voidaan!

lavalla oli välistä ahdasta

lounas ala lotta

Grow, Old but Never Up

Ihmiset on muuten kivoja! Sain tälläviikolla lahjotuksena mm. tuoretta ruisleipää, ainu-musiikkia, rannekorun, hedelmiä, jotain koristeita ja ison nivaskan teetettyjä valokuvia aiemmista seikkailuista. Kaikki eri ihmisiltä ilman erityistä syytä, mutta kiitti kuiteski!

Viikonloppu suju kans mallikkaasti. Tuli pitkästä aikaa hengailtua tutun suomitiiminki kans. Käytiin perjantaina Oululaisten ja siellä vaihdossa olleiden Japanilaisten kans syömässä. Aina on kivaa vetää kupu täyteen murkinaa ja jutella niitänäitä. Niin se on, että asioista on jotenki helpompi puhua ku on vähän samaa kulttuurillista kosketuspintaa.

Vähän erilaista kulttuuria oli sitten luvassa lauantaina ku mentiin parin kaverin kans taas Tomakomaihin. Aiemmin mainitsemassani baarissa oli livemusaa, maalausta ja muuta mukavaa. Kaverin omistama bar Old on nimensä mukaan isoisän vanha tönö, josta hän on kunnostanut kapakan. Talon henki on säilynyt samana kaikkine rouheine pintoineen ja kaminoineen. Just hieno paikka ihmisten väliselle kanssakäymiselle ja rennolle oleskelulle. Liveaktit oli electrohäröilystä akustiseen kitaraan ja tunnelma tosi lämpönen. Kaveri oli taas tekemässä livemaalausta ja kyllä se vaan toimii joka kerta. Hän oli päättänyt jättää lastentarhahommat ja ruveta kokopäivä-taiteilijaksi. Melkosia ratkasuja tapahtunut tässä lähipiirissä viimeaikoina. Jotenki siisti nähä, ettei kaikki japanilaiset oo niitä ison koneiston pieniä rattaita ja joillakin on oikeasti pokkaa miettiä, mitä haluaa elämältä. Respect.

Hienon illan päätteeksi käytiin vielä luottomummin luona syömässä ja ajeltiin auringon noustessa takas Sapporoon. Fiilisteltiin elämää kitaran säestyksellä, eikä uni tuntunut yhtään tarpeelliselta. Seuraavana päivänä sitten raw lifeen lounaalle ja sielläpä se päivä sitten vierähtikin kahvitellessa. Musta on hienoo ku kaikilla ihmisillä on omat unelmat ja velvollisuudet, mutta silti ne löytää aikaa toisilleen ja voi vietellä sunnuntai-iltapäivää yhdessä. 

Velvollisuuksista puheenollen.. alkaa taas hommat kivasti painaa päälle. En ymmärrä mistä niitä aina kertyy, mutta sielläpähän kertyy. Viikon päästä ois Golden Week eli semmonen useamman lomapäivän suma yhen viikon aikana. Näillä näkymin suuntaan joko pohjoiseen Okoppeen ja Ishirin Saarelle tai Sendaihin maanjäristys -alueelle. Tai sitten molempiin! Elämä on laiffii.

Talvi takana, elämä edessä!

Varsin hämmentävä viikko takana! Koitin alottaa koulun ja jatkaa lomailua samanaikaisesti. Tapahtu paljon, muttei kuitenkaa mitään erikoisempaa. Tuli otettua haltuun niin Sapporoa ku lähipitäjiäkin. Alottas vaikka alusta..

Elikkä maanantaina alko koulu. Eka viikko meni lähinnä kursseilla surffatessa ja miettiessä, et mitä sitä kesäksi ottas. Päätin valkata viitisen hustep-kurssia ja kolme japaninkielen kurssia. Tällä kertaa valikoimasta löyty parikin kurssia, jotka liippaa aika hyvin mun omaa alaa esim Education and Society in Japan ja Early Childhood Language Acquisition tjsp. Sitte pari täytekurssia kuten vaikkapa Career Planning, tästä se ura urkenee! Japanin tunnit on perus grammar-communication-kanji-linjaa ja melkosta haipakkaa mennään jo. Tuntityöskentelyä haittaa vähä myös se, että oon mun kommunikaatio -ryhmässä ainoo länsimaalainen ja nuo aasialaiset aksentit tahtoo olla aika hämmentäviä välistä. Lisäksi kaikki on jotain tutkijoita ja ne oottaa kurssilta vähän erinlaista kielenkäyttöä ku minä. Itehän oon lähinnä kiinnostunut perus arkiseen kanssakäymiseen vaadittavasta kielenkäytöstä ja kavereiden kanssa jutustelusta. No vaan kaikki on eteenpäin. Ja ainii hyviäki uutisia! Ainaki yks tuttu kaveri tulee täältä päästä Ouluun vaihtoon ens syksynä! Eli on joku jonka kans reenata Japania ens vuonnakin. Lisäksi snoukkamiehiä ni eiköhän tuota jotain tekemistä keksitä. Oulusta oli vissii tänä vuonna päässy peräti neljä vaihtaria Hokkaidoon. Huikeeta. Eli ei täällä vissiin ihan totaalisesti oo tullu perseiltyä ku otanta senkun kasvaa ;)

Nii tosiaa koulu alko, mutta tuli alkuviikosta tehtyä paljon muutakin. Viimesteltii tequilabussin kalusto ja muutettiin Sugurun kamat ympäri pitäjää. Vaihdettiin kesärenkaat alle ja semmosta. Paras oli ku vielä viime hetkellä mentiin purkaan sen vanhan kauan sitten lasahtaneen pakettiauton sisältöä. Sieltä löyty jonkun Sugurun "tuttavan" koko omaisuus, josta piti hankkiutua eroon, sillä tyyppiä ei ollut pariin vuoteen näkynyt. Sisältö oli ehkä vieläkin mielenkiintosempaa. Satoja kirjoja ja cd-levyjä maailmalta, erityisesti scandinaviasta. Löyty Alvar Aallot ja Värttinät. Siinä sitten divareita kierteleen ja kyseleen et paljonko näistä sais. Loppupeleissä suurin osa kirjoista osottautu melko arvokkaiksi ja aika hyvä matkakassa niistä kerty. Oli taas semmonen mysteeri, ettei enää jaksa ees yllättyä. Yhtäkkiä jossain laitakaupungin parkkipaikalla on pakettiauto täynnä suomalaista kirjallisuutta, josta pitäs päästä eroon.

Muutto ruljanssin jälkeen mentiin sitten pariksi päivää Tomakomaihin, josta lautta kulkee Sendaihin. Nähtiin paljon ihmisiä. Käytiin yhen kaverin maailman siisteimmässä baarissa, joka oli rakennettu isoisän vanhaan taloon perinteikästä ja rouheaa ulkomuotoa kunnioittaen (meen sinne varmaan ens viikolla moikkaa tuttuja taas ni pitää muistaa ottaa kuvia). Oltiin yötä taas yhen mummon luona, joka sillon tällön käy raw lifessa. Mummo syötti meidät kipeiksi ja nukku meidän kans siskonpedissä :D Hauskaa miten täällä tyypit on ystäviä ihan kaikenikästen ihmisten kans ja vanhuksetki pystyy hengaileen nuorison kans yömyöhään ihan normaalisti.  Seuraavana iltana käytiin sitten viemässä nämä yhet sankarit satamaan ja aika iso porukka sinne loppujenlopuksi keräänty. Tulihan tuo vähän haikeusfiilis ku ei taas tiiä millon nähään, mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Tosi outoa miten hyviä ja läheisiä ystäviä voi saada näinki lyhyessä ajassa kulttuuriin ja kieleen katsomatta. Oon tosi kiitollinen.

viimehetken nikkarointia

pöytä oli liian pieni kaikelle sille ruokamäärälle

"otatteko lissää?"

siskonpeti<3

harmaat satamat

No ei se elämä siihen loppunut vaikka varmasti osa jokapäiväsestä yllätys-faktorista hävisikin. Loppuviikosta koitin vähän tutkiskella Sapporoa josko löytys jotain mielenkiintosta. Lähinnä kahviloita ja pieniä putiikkeja laitakaupungilla. Ehoton kohokohta oli kuitenki Hammock -niminen paikka, johon eksyin eilen. Tainno en eksyny ku menin kattoon ku yks kaveri oli siellä tekemässä livetaidetta seinään. Pariinkin tommoseen "live-maalaajaan" oon täällä tutustunut, en tiiä onko se yleistä vai onko vaan sattunut kohdalle. Käytännössä tyypit kiertää eri eventtejä ja tekee siellä maalauksia/piirustuksia seiniin tai huonekaluihin. Meikästä tosi kiva konsepti ja vois joskus harkita itekkin. Eniveis.. Hammock oli nimensämukaan semmonen hippikahvila kellarissa, jonka katosta roikku riipputuoleja. Paljon käsitöitä ja muuta taidetta myytävänä. Olin tavannut tämänkin paikan pitäjän aiemmin ja tuntuu, ettei nää piirit ihan älyttömän isot oo täälläkään. Melkeen mihin tahansa vähän erilaisempaan putiikkiin menee, on paikan omistajan tavannu aiemmin jossain toisessa samankaltasessa paikassa.

Eile oli kaikin puolin hieno ilta. Paikalla oli monta artistia, jotka soitteli mitä kummallisempia settejä; oli tietokonehäröilyä, djembeä, didgeridoota, thereminiä(!) ja kaikkea muuta mielenkiintosta. Monessa setissä oli tosi paljon Ainu-vaikutteita ja lopussa oliki varmaan kymmenen ihmisen ihan hillittömät jamit eri ainu-instrumenteilla. Oli muuten posketon meno! Koitan saada jonku videonpätkän ladattua myöhemmin. Näitä paikkoja ei ilmeisesti länkkärit löydä ku taas sai yksin edustaa ulkomaailmaa. Vaa ei kyllä tosiaan haittaa ja ihan älyttömän mukaviin ihmisiin tuli taas tutustuttua. Meikä tykkää.

hipit..

theremin! vähänkö haluan

paikka oli valaistu taas kaverin tekemillä kynttilöillä

taiteilijat työssä

ja valmista taidetta

Sapporossa ei oo enää lunta! Hähhähää. Aurinko paistelee. Piti ihan aamulla siivota parvekkeelta syksyn lehdet ja hämähäkit pois, että mahtu juomaan aamukahvit ulkona. Ihan parasta. Myöhemmin vois käydä pienen dyykkauskierroksen jos vaikka löytys jonkinlaista jakkaraa tonne kahen neliön patiolle. Ihmisten pitäs muutenki matkustaa enemmän. Joku lenkillä käyntiki on vaa nii paljon hienompaa ku voi ajatella: "Hitto, oon lenkillä Japanissa.." Uus ympäristö tekee ihan arkisista asioistaki huomattavasti mielenkiintosempia. Oon taas niin mielissään tulevasta kesästä, ettei tiiä mitenpäin olisi. Talvi takana, elämä eessä!