Se ois loma!

Ja kesä! Tällä viikolla on aurinko paistellu melkosta lämpimästi eikä oo elämässä huolen häivää. Okei tähän paikkaan vois avautua paristakin "vapaaehtois"-hommasta ja informaatiokatkoista ja suunnitelmien muutoksista, mutta en tosiaan jaksa tuhlata yhtään ajatusta enää moisille. Kaikki menee kyllä omalla painollaan niinku tähänki asti ja jos ei mee ni.. mitä sitte! Kurssit on kans lähteny hyvin käyntiin ja nyt on oikeesti pari semmostaki kurssia joita melkeen oottaa ku on niin mielenkiintosta. Nii se pitäs aina olla!

Tänää alko kuitenki viikon loma! Tainno ens viikolla ois virallisen kalenterin mukaan kaks päivää koulua, mutta kävin vähä keskustelee opettajien kans, että josko sitä lomailla sais. Toisinsanoen kävin kohteliaasti ilmottamassa, että oon reissussa enkä viittis parin tunnin takia tulla takas Sapporoon. Tiiän, kuulostaa joltai ala-koululta, mutta näin se täällä Japanissa menee. Mikä akateeminen vapaus? Jos on pois ilmottamatta opettajalle saati ilman hyvää syytä ni ne tahtoo ottaa sen henkilökohtasesti. Omaksi parhaaksi(kai) nämä säännöt on mutta tämmönen rento holhousyhteiskunta kuitenkin.

Nii mutta siitä reissusta. Tarkotus ois lähtiä huomenna aamulla ja mennä nii pitkälle ku kymmenessä päivässä ehtii! Pohjosessa ois vielä pari paikkaa mitkä haluaisin käydä tsekkaamassa eli sinne ensin ja jos siellä ei mee koko viikkoa ja mikäli sikäli rahatilanne antaa periksi ni Sendaihin. Kavereilla on siellä pari talkooprojektia käynnissä ja haluaisin kovasti mennä auttamaan. Kahtellaan!

Muistakaahan nauttia elämästä ja vapusta ja vetää munkki- ja simaöverit munki puolesta!

Grow, Old but Never Up

Ihmiset on muuten kivoja! Sain tälläviikolla lahjotuksena mm. tuoretta ruisleipää, ainu-musiikkia, rannekorun, hedelmiä, jotain koristeita ja ison nivaskan teetettyjä valokuvia aiemmista seikkailuista. Kaikki eri ihmisiltä ilman erityistä syytä, mutta kiitti kuiteski!

Viikonloppu suju kans mallikkaasti. Tuli pitkästä aikaa hengailtua tutun suomitiiminki kans. Käytiin perjantaina Oululaisten ja siellä vaihdossa olleiden Japanilaisten kans syömässä. Aina on kivaa vetää kupu täyteen murkinaa ja jutella niitänäitä. Niin se on, että asioista on jotenki helpompi puhua ku on vähän samaa kulttuurillista kosketuspintaa.

Vähän erilaista kulttuuria oli sitten luvassa lauantaina ku mentiin parin kaverin kans taas Tomakomaihin. Aiemmin mainitsemassani baarissa oli livemusaa, maalausta ja muuta mukavaa. Kaverin omistama bar Old on nimensä mukaan isoisän vanha tönö, josta hän on kunnostanut kapakan. Talon henki on säilynyt samana kaikkine rouheine pintoineen ja kaminoineen. Just hieno paikka ihmisten väliselle kanssakäymiselle ja rennolle oleskelulle. Liveaktit oli electrohäröilystä akustiseen kitaraan ja tunnelma tosi lämpönen. Kaveri oli taas tekemässä livemaalausta ja kyllä se vaan toimii joka kerta. Hän oli päättänyt jättää lastentarhahommat ja ruveta kokopäivä-taiteilijaksi. Melkosia ratkasuja tapahtunut tässä lähipiirissä viimeaikoina. Jotenki siisti nähä, ettei kaikki japanilaiset oo niitä ison koneiston pieniä rattaita ja joillakin on oikeasti pokkaa miettiä, mitä haluaa elämältä. Respect.

Hienon illan päätteeksi käytiin vielä luottomummin luona syömässä ja ajeltiin auringon noustessa takas Sapporoon. Fiilisteltiin elämää kitaran säestyksellä, eikä uni tuntunut yhtään tarpeelliselta. Seuraavana päivänä sitten raw lifeen lounaalle ja sielläpä se päivä sitten vierähtikin kahvitellessa. Musta on hienoo ku kaikilla ihmisillä on omat unelmat ja velvollisuudet, mutta silti ne löytää aikaa toisilleen ja voi vietellä sunnuntai-iltapäivää yhdessä. 

Velvollisuuksista puheenollen.. alkaa taas hommat kivasti painaa päälle. En ymmärrä mistä niitä aina kertyy, mutta sielläpähän kertyy. Viikon päästä ois Golden Week eli semmonen useamman lomapäivän suma yhen viikon aikana. Näillä näkymin suuntaan joko pohjoiseen Okoppeen ja Ishirin Saarelle tai Sendaihin maanjäristys -alueelle. Tai sitten molempiin! Elämä on laiffii.

Oh!! Finland Days are coming! I can't wait :))

There are so many interesting things! Where should I go!?

Fuck. My. Life.

Talvi takana, elämä edessä!

Varsin hämmentävä viikko takana! Koitin alottaa koulun ja jatkaa lomailua samanaikaisesti. Tapahtu paljon, muttei kuitenkaa mitään erikoisempaa. Tuli otettua haltuun niin Sapporoa ku lähipitäjiäkin. Alottas vaikka alusta..

Elikkä maanantaina alko koulu. Eka viikko meni lähinnä kursseilla surffatessa ja miettiessä, et mitä sitä kesäksi ottas. Päätin valkata viitisen hustep-kurssia ja kolme japaninkielen kurssia. Tällä kertaa valikoimasta löyty parikin kurssia, jotka liippaa aika hyvin mun omaa alaa esim Education and Society in Japan ja Early Childhood Language Acquisition tjsp. Sitte pari täytekurssia kuten vaikkapa Career Planning, tästä se ura urkenee! Japanin tunnit on perus grammar-communication-kanji-linjaa ja melkosta haipakkaa mennään jo. Tuntityöskentelyä haittaa vähä myös se, että oon mun kommunikaatio -ryhmässä ainoo länsimaalainen ja nuo aasialaiset aksentit tahtoo olla aika hämmentäviä välistä. Lisäksi kaikki on jotain tutkijoita ja ne oottaa kurssilta vähän erinlaista kielenkäyttöä ku minä. Itehän oon lähinnä kiinnostunut perus arkiseen kanssakäymiseen vaadittavasta kielenkäytöstä ja kavereiden kanssa jutustelusta. No vaan kaikki on eteenpäin. Ja ainii hyviäki uutisia! Ainaki yks tuttu kaveri tulee täältä päästä Ouluun vaihtoon ens syksynä! Eli on joku jonka kans reenata Japania ens vuonnakin. Lisäksi snoukkamiehiä ni eiköhän tuota jotain tekemistä keksitä. Oulusta oli vissii tänä vuonna päässy peräti neljä vaihtaria Hokkaidoon. Huikeeta. Eli ei täällä vissiin ihan totaalisesti oo tullu perseiltyä ku otanta senkun kasvaa ;)

Nii tosiaa koulu alko, mutta tuli alkuviikosta tehtyä paljon muutakin. Viimesteltii tequilabussin kalusto ja muutettiin Sugurun kamat ympäri pitäjää. Vaihdettiin kesärenkaat alle ja semmosta. Paras oli ku vielä viime hetkellä mentiin purkaan sen vanhan kauan sitten lasahtaneen pakettiauton sisältöä. Sieltä löyty jonkun Sugurun "tuttavan" koko omaisuus, josta piti hankkiutua eroon, sillä tyyppiä ei ollut pariin vuoteen näkynyt. Sisältö oli ehkä vieläkin mielenkiintosempaa. Satoja kirjoja ja cd-levyjä maailmalta, erityisesti scandinaviasta. Löyty Alvar Aallot ja Värttinät. Siinä sitten divareita kierteleen ja kyseleen et paljonko näistä sais. Loppupeleissä suurin osa kirjoista osottautu melko arvokkaiksi ja aika hyvä matkakassa niistä kerty. Oli taas semmonen mysteeri, ettei enää jaksa ees yllättyä. Yhtäkkiä jossain laitakaupungin parkkipaikalla on pakettiauto täynnä suomalaista kirjallisuutta, josta pitäs päästä eroon.

Muutto ruljanssin jälkeen mentiin sitten pariksi päivää Tomakomaihin, josta lautta kulkee Sendaihin. Nähtiin paljon ihmisiä. Käytiin yhen kaverin maailman siisteimmässä baarissa, joka oli rakennettu isoisän vanhaan taloon perinteikästä ja rouheaa ulkomuotoa kunnioittaen (meen sinne varmaan ens viikolla moikkaa tuttuja taas ni pitää muistaa ottaa kuvia). Oltiin yötä taas yhen mummon luona, joka sillon tällön käy raw lifessa. Mummo syötti meidät kipeiksi ja nukku meidän kans siskonpedissä :D Hauskaa miten täällä tyypit on ystäviä ihan kaikenikästen ihmisten kans ja vanhuksetki pystyy hengaileen nuorison kans yömyöhään ihan normaalisti.  Seuraavana iltana käytiin sitten viemässä nämä yhet sankarit satamaan ja aika iso porukka sinne loppujenlopuksi keräänty. Tulihan tuo vähän haikeusfiilis ku ei taas tiiä millon nähään, mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Tosi outoa miten hyviä ja läheisiä ystäviä voi saada näinki lyhyessä ajassa kulttuuriin ja kieleen katsomatta. Oon tosi kiitollinen.

viimehetken nikkarointia

pöytä oli liian pieni kaikelle sille ruokamäärälle

"otatteko lissää?"

siskonpeti<3

harmaat satamat

No ei se elämä siihen loppunut vaikka varmasti osa jokapäiväsestä yllätys-faktorista hävisikin. Loppuviikosta koitin vähän tutkiskella Sapporoa josko löytys jotain mielenkiintosta. Lähinnä kahviloita ja pieniä putiikkeja laitakaupungilla. Ehoton kohokohta oli kuitenki Hammock -niminen paikka, johon eksyin eilen. Tainno en eksyny ku menin kattoon ku yks kaveri oli siellä tekemässä livetaidetta seinään. Pariinkin tommoseen "live-maalaajaan" oon täällä tutustunut, en tiiä onko se yleistä vai onko vaan sattunut kohdalle. Käytännössä tyypit kiertää eri eventtejä ja tekee siellä maalauksia/piirustuksia seiniin tai huonekaluihin. Meikästä tosi kiva konsepti ja vois joskus harkita itekkin. Eniveis.. Hammock oli nimensämukaan semmonen hippikahvila kellarissa, jonka katosta roikku riipputuoleja. Paljon käsitöitä ja muuta taidetta myytävänä. Olin tavannut tämänkin paikan pitäjän aiemmin ja tuntuu, ettei nää piirit ihan älyttömän isot oo täälläkään. Melkeen mihin tahansa vähän erilaisempaan putiikkiin menee, on paikan omistajan tavannu aiemmin jossain toisessa samankaltasessa paikassa.

Eile oli kaikin puolin hieno ilta. Paikalla oli monta artistia, jotka soitteli mitä kummallisempia settejä; oli tietokonehäröilyä, djembeä, didgeridoota, thereminiä(!) ja kaikkea muuta mielenkiintosta. Monessa setissä oli tosi paljon Ainu-vaikutteita ja lopussa oliki varmaan kymmenen ihmisen ihan hillittömät jamit eri ainu-instrumenteilla. Oli muuten posketon meno! Koitan saada jonku videonpätkän ladattua myöhemmin. Näitä paikkoja ei ilmeisesti länkkärit löydä ku taas sai yksin edustaa ulkomaailmaa. Vaa ei kyllä tosiaan haittaa ja ihan älyttömän mukaviin ihmisiin tuli taas tutustuttua. Meikä tykkää.

hipit..

theremin! vähänkö haluan

paikka oli valaistu taas kaverin tekemillä kynttilöillä

taiteilijat työssä

ja valmista taidetta

Sapporossa ei oo enää lunta! Hähhähää. Aurinko paistelee. Piti ihan aamulla siivota parvekkeelta syksyn lehdet ja hämähäkit pois, että mahtu juomaan aamukahvit ulkona. Ihan parasta. Myöhemmin vois käydä pienen dyykkauskierroksen jos vaikka löytys jonkinlaista jakkaraa tonne kahen neliön patiolle. Ihmisten pitäs muutenki matkustaa enemmän. Joku lenkillä käyntiki on vaa nii paljon hienompaa ku voi ajatella: "Hitto, oon lenkillä Japanissa.." Uus ympäristö tekee ihan arkisista asioistaki huomattavasti mielenkiintosempia. Oon taas niin mielissään tulevasta kesästä, ettei tiiä mitenpäin olisi. Talvi takana, elämä eessä!

Kevätloma sinetöitiin livemusiikilla

Olipa vallan loistava lopetus kevätlomalle. Tämä viikonloppu nimittäin. Näin pitkästä aikaa muita vaihtarityyppejä ja käytii izakayassa syömässä ja kaikki on ennallaan. Sain kutsun taas erään japanilaisen kotiin ja vietettiin siellä ilta, yö ja aamu. Laitettiin ruokaa, juteltiin ja pöljäiltiin. Meikä arvostaa tommosta kotona hengailua paljon enemmän ku johonki baariin menoa. Voi olla iha rauhassa ja on paljon kivempaa. Autoin myös Sugurua tequilabussin rakentamisessa ku sillä ei tahtonu tuo porakone oikeen pysyä kädessä. Saatiin aikalailla kaikki tarpeelliset "huonekalut" rakennettua, joten ei muuta ku reissuun. Kruisailtiin ympäriinsä ja heitettiin jonkinsortin hyvästit ku ei taas tiiä millon nähdään seuraavan kerran. Hö. 

Ehoton kohokohta oli kuitenki eilen ku kävin tsekkaamassa sen livepaikan, jonka aiemmin mainittin. Counter Action oli just sitä, mitä ootin ja enemmän. Nyt ei voi voimasanoja säästellä. Ihan saatanan kova meininki. Hulluja kaikki. Just semmonen niinku keikkapaikan pitääkin olla; vanha ja kuppanen tila, jonka seiniä koristi likaset bänditarrat. Harmittaa iha sikana, että löysin ton paikan vasta nyt. Eilen oli seittemän toistaan kovempaa bändiä ja japanilaiset ne vetää vaan aina niin överiksi. Välillä oli lavalla kahet rummut, kolme kitaraa ja niin paljon meteliä, että vieläkin piippaa korvissa. Ja missään muualla ei voi soittaa punkkia nahkahousut jalassa, ilman paitaa ja stetsoni päässä ku japanissa. Ainakaa uskottavasti. Tapasin iha huippuja tyyppejä ja kaikki artistit tuntu olevan kovin mielissään ku paikan ainoa länkkäri kävi kiittelemässä. Aina ku koitin ostaa levyä tai vastaavaa ni ne tyrkytti sitä ilmaseksi. Koita siinä sitten tukia artistia. Tänne uudestaan.

semmosta tarttu mukaan

Ja sitte muihin aiheisiin. Ostin hankon! Japanissa ei käytetä allekirjotuksia vaan kaikilla on oma leimasin (hanko, inkan), jolla asiakirjat sinetöidään. Yleensä niihin on kaiverrettu omistajan nimi tai muita myyttisiä koukeroita. Japanilainen ei voi esim avata pankkitiliä tai rekisteröityä yliopiston kursseille ilman omaa leimasinta. Oli se näin länsimaalaisenakin omituista ku ensimmäisiä virallisia lappuja täytellessä allekirjotuksille oli varattu tilaa sillai [   ] ton verran. Joku viisas on kerran sanonukki, että japanissa ei voi olla osa yhteiskuntaa ilman hankoa.

No kuitenki kävin semmosen ostaan, mutten mitään virallista. Mun nimestä ois saanut taivutettua jonkinlaisia kanji-yhdistelmiä, mutta halusin ihan vaan tulijaismielessä hankon, jossa lukee pelkkä Aki (秋) eli syksy. Semmonen löytyki valmiina hyllystä eli ei muuta ku koteloon ja leimaamaan! Ehin jo läpällä käyttääkki sitä ku heräsin seuraavana aamuna sieltä kaverin kotibileistä ovikellon sointiin ja siellä oli joku kirjattu lähetys. Oli siinä postinkantaja vähän ihmeissään kysyessään "ootko herra (japanilainen sukunimi)?" ku vastasin, että "Hai, hai" ja tempasin hankon taskusta. Naurattaa vieläki.

Off-topic: Railroad Rocking!

Toinen lukukausi alkamassa ja muutenki tuntuu, että niin paljon on näkemättä. En millää malta oottaa Hokkaidon kesää, joka on kuulemma vailla vertaa. Varmaa iha erillä tavalla pääsee reissaamaanki ku, noh, kaikki tiet yleensäkki on auki. Vielä en oo siis kotio tulossa, mutta ennen kevätlomaa meitä kehotettiin jo kattelemaan lentolippuja takaisinpäin, ettei vaa jäädä uusien jalkoihin.

Itehä en aatellu sitä lentoa varata vaan oon ties kuinka monta vuotta halunnu tulla tolla trans-siperian junalla suuntaan tai toiseen. Täytyis vaan oikeesti nähä kaikki ne puut, joet ja vuoret, jotka tässä välillä on. Nyt siihe ois oiva mahdollisuus, vai oisko? Äkkiseltää tuntu, että eikai se oo ku hypätä junaan ja puksutella kotiin. Eikä sen sen kummallisempi olekkaan, mutta sinne junaan pääsy osottautu nyt ongelmaksi.

Pahoittelen siis seuraavaa mihinkään kuulumatonta pohdintaa, mutta pakko kirjottaa suunitelmia johonkin ylös, että selviää vähän itellekkin mitä tapahtuu elämässä!

Haluasin ehottomasti kulkee sen pisimmän ja originaalin trans-siperian, joka kulkee Moskova-Vladivostok -väliä, kokoajan Venäjän rajojen sisäpuolella siis. Vladivostok ja Sapporo ovat käytännössä vierekkäin eikä välimatkaa tuu ku muutama sata kilometria, mutta jostain syystä näiden kahden kaupungin välillä ei oo minkäänlaista liikennettä meritse tai ilmateitse. Oon tässä viimepäivinä koittanu selvittää, että miten tuonne pääsis ja paljonko siihen menis aikaa ni ehkä pari kolme epäjärkevää vaihtoehtoa olis (järkeviä ei siis ole olemassakaan). Kyrilliset aakkoset ja Venäjä on siis tullut tutuksi tässä viimepäivinä google-translaten sauhutessa, sillä suurin osa nettisivuista ei ole englannista kullutkaan.

Ensin ajattelin, että menisin tuolta Hokkaidon pohjosimman kylän Wakkanain kautta lautalla Shakaliniin, koska molempien maiden kärjet melkeen koskettaa toisiaan. Sieltä ottanut useilla eri juna/bussi/lautta/hydrofoil-yhteyksillä sitten kiinni trans-siperian junarataan ja thats it. Muutama mutka tuli kuitenki matkaa, sillä jostain syystä tuo lautta ois ihan älyttömän kallis, vaikkei matkaa tulis juuri minkään vertaa. Lisäksi tuolla Shakalinin puolella ois pitänyt mennä muutaman kylän ja kaupungin läpi, jotka on listattu Venäjän väkivaltasimmiksi ja rikollisimmiksi paikoiksi, eikä sinne menoa niinkään suositeltu. Eikä sinne nyt hirveesti kuumotteliskaa. Lisäksi Venäjällä ja Japanilla on jotain kiistaa noista Kuril -saarista pohjosessa, sillä maailmansodan jälkeen ei oo tullu selvyyttä kummalle ne kuuluu. Japani vaatii osaa saarista itselleen, mutta Venäjä on jo ehtinyt miehittää ne tykein ja tukikohdin. Viimeks 2006 oli joku kalastaja ammuttu ja 2011 jotain muuta poliittista kärhämää ollut. Eli vähän nyt hazardilta haiskahtaa tää homma, mutta katotaan.

Löysin sitten myös jonkun aivan random rahtialuksen, joka liikennöis kerran kuussa Otaru-Vanino välillä. Ilmeisesti kesäisin ja Vanino hädintuskin löytyy kartalta. Otin kuitenki yhteyttä siinä toivossa, että ne puhus englantia ja suostus ottaa mut kyytiin vaan aikamoinen lottokuponki taitaa olla vetämässä. Ois silti ehkä paras kokemus päästä venäläisen rahtialuksen kyytiin!

Kolmas vaihtoehto on tällähetkellä se todennäkösin. Ja typerin, sillä ainoa lautta Japanista Vladivostokiin menee etelän kautta. Toinenki meni, mutta yhteyttä ottaessani selvis, että se alus on myyty ja seilaa tällähetkellä baltian vesiä. Ensin pitäis siis selvitä tonne etelään Tottori -perfektuuriin ja pieneen Sakaiminaton satamakylään, josta lautta lähtee pari kertaa viikossa Korean kautta Venäjälle. Melkonen mutka noin niinku siihen nähen, että tässä vieressä ollaan. Hyviä puolia on, että pääsis käymään Korean puolella jalottelemassa ihan tuossa Etelä- ja Pohjoiskorean rajalla ilmeisesti demilitarisoidulla alueella sijaitsevassa kylässä. Huonoja puolia, että reissaaminen täällä Japanin päässä maksaa saman verran ku koko junamatka Venäjällä ja aikaa menis muutama päivä. Ei välttämättä hukkaan, mutta menis kuitenki.

Halvemmaksi tää reissu ei siis missään nimessä tulis vaan halvimmillaanki taitaa mennä vähintään se 800€ pelkkiin matkoihin Sapporosta Helsinkiin. Lennot on tällähetkellä ihan järettömän kalliita eli siinä mielessä tuo on parempi vaihtoehto. Junaliput tulee kuitenki Venäjällä myyntin vasta 40 päivää ennakkoon ja sitten on se lennon varaaminen liian myöhästä. Lisäksi pitäs viisumiasiat hoitaa ja matkatavarat saada jollain tapaa lähetettyä kotiin, sillä mukaan en aatellu niitä raahata. Kysymys onki nyt; rahan, vaivan ja ajan säästämisenen vastaan elämykset. Sanomattaki selvää, että elämykset voittaa. Jos mikään edellisistä ois esteenä elämysmatkailulle, eihän mun ois tännekkään kannattanut tulla. Paras ois ollu kotona säästää ja vartoa, että voi sitten eläkkeellä.. säästää ja vartoa lisää! Ärsyttää vaan ku esim lentäminen ja muut rannalla-mähöily-lomat on tehty nii helpoksi ja jos oikeesti haluais tehä jotain siistiä ni kamalan vaikeeta. Niin, toisaalta jos tää onnistus vaan sormia napsauttamalla ni eipä tuo sitten varmaan kiinnostaiskaan.

Noniin nyt selkiyty ajatukset taas vähän itelläkin! Eli taidan tässä nyt ihan huoletta alottaa sen uuden lukukauden ja katella sitten lähempänä pääseekö täältä pois ja mitä kautta. Sitä ennen on vielä monta seikkailua luvassa täältä Japaanistanista.

Blizzard!

Aamulla herätessä sai taas miettiä, että maanjäristyskö se taloa heiluttaa vaa se oliki tuuli. Pari päivää ollu semmosta myräkkää, ettei keväästä tietoakaan. Varsinki tänään ku koitin käydä yliopistolla allekirjottaan stipendin, mutta meinas usko loppua ennen puoltaväliä ku ei eteenpäin päässy. Yhtään pyöräilijää en nähnyt pystyssä ja linnutkin lenteli pitkin seiniä. Täällä kahen meren välissä ja vielä pohjosessa nuo sääolosuhteet ilmenee jotenki rankemmalla kädellä. Toisaalta ihan mukava katella ikkunasta teekuppikädessä ku lämmitin hohkaa vieressä. Nyt ku kattoo ulos ni ei siellä kyllä näy yhtään ketään. Vois lähtee etelään katteleen niitä kirsikankukkia, mutta ku kaikki lennot on peruttu..

Ainii seittemän kuukutta takana ja vasta eilen löysin ekan kunnon punk-luolan! Kuha tässä kelit antaa periksi ni pitää lähtä katteleen, minkälaista livemenoa tuolta maan alta löytyykää. Tähän astisetki keikkapaikat on ollu tosi jees, mutta pääsääntösesti ne esiintyjät on ollu niitä pikkutyttöjen pöksyjen kostuttelijoita. Vieläkö Sapporosta bongais sen The Levykaupan ni alkas oleen mallillaan.

Nii joo sitte vielä, että ku tuutte Japanii ja ostatte koulun ruokalasta hyvässä uskossa kananmunan ni se ei aina välttis oo keitetty. Semmosta.