Olipa vallan loistava lopetus kevätlomalle. Tämä viikonloppu nimittäin. Näin pitkästä aikaa muita vaihtarityyppejä ja käytii izakayassa syömässä ja kaikki on ennallaan. Sain kutsun taas erään japanilaisen kotiin ja vietettiin siellä ilta, yö ja aamu. Laitettiin ruokaa, juteltiin ja pöljäiltiin. Meikä arvostaa tommosta kotona hengailua paljon enemmän ku johonki baariin menoa. Voi olla iha rauhassa ja on paljon kivempaa. Autoin myös Sugurua tequilabussin rakentamisessa ku sillä ei tahtonu tuo porakone oikeen pysyä kädessä. Saatiin aikalailla kaikki tarpeelliset "huonekalut" rakennettua, joten ei muuta ku reissuun. Kruisailtiin ympäriinsä ja heitettiin jonkinsortin hyvästit ku ei taas tiiä millon nähdään seuraavan kerran. Hö.
Ehoton kohokohta oli kuitenki eilen ku kävin tsekkaamassa sen livepaikan, jonka aiemmin mainittin. Counter Action oli just sitä, mitä ootin ja enemmän. Nyt ei voi voimasanoja säästellä. Ihan saatanan kova meininki. Hulluja kaikki. Just semmonen niinku keikkapaikan pitääkin olla; vanha ja kuppanen tila, jonka seiniä koristi likaset bänditarrat. Harmittaa iha sikana, että löysin ton paikan vasta nyt. Eilen oli seittemän toistaan kovempaa bändiä ja japanilaiset ne vetää vaan aina niin överiksi. Välillä oli lavalla kahet rummut, kolme kitaraa ja niin paljon meteliä, että vieläkin piippaa korvissa. Ja missään muualla ei voi soittaa punkkia nahkahousut jalassa, ilman paitaa ja stetsoni päässä ku japanissa. Ainakaa uskottavasti. Tapasin iha huippuja tyyppejä ja kaikki artistit tuntu olevan kovin mielissään ku paikan ainoa länkkäri kävi kiittelemässä. Aina ku koitin ostaa levyä tai vastaavaa ni ne tyrkytti sitä ilmaseksi. Koita siinä sitten tukia artistia. Tänne uudestaan.
 |
| semmosta tarttu mukaan |
Ja sitte muihin aiheisiin. Ostin hankon! Japanissa ei käytetä allekirjotuksia vaan kaikilla on oma leimasin (hanko, inkan), jolla asiakirjat sinetöidään. Yleensä niihin on kaiverrettu omistajan nimi tai muita myyttisiä koukeroita. Japanilainen ei voi esim avata pankkitiliä tai rekisteröityä yliopiston kursseille ilman omaa leimasinta. Oli se näin länsimaalaisenakin omituista ku ensimmäisiä virallisia lappuja täytellessä allekirjotuksille oli varattu tilaa sillai [ ] ton verran. Joku viisas on kerran sanonukki, että japanissa ei voi olla osa yhteiskuntaa ilman hankoa.
No kuitenki kävin semmosen ostaan, mutten mitään virallista. Mun nimestä ois saanut taivutettua jonkinlaisia kanji-yhdistelmiä, mutta halusin ihan vaan tulijaismielessä hankon, jossa lukee pelkkä Aki (秋) eli syksy. Semmonen löytyki valmiina hyllystä eli ei muuta ku koteloon ja leimaamaan! Ehin jo läpällä käyttääkki sitä ku heräsin seuraavana aamuna sieltä kaverin kotibileistä ovikellon sointiin ja siellä oli joku kirjattu lähetys. Oli siinä postinkantaja vähän ihmeissään kysyessään "ootko herra (japanilainen sukunimi)?" ku vastasin, että "Hai, hai" ja tempasin hankon taskusta. Naurattaa vieläki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti