Zen

Halipatsuippa. Viikonloppuna pakkasin laukun, suljin puhelimen ja pakenin temppeliin. Viikon kaks kestänyt pääkipu loppu ku seinään eli ei oo turhan vaikeeta päätellä mistä se oli mahollisesti aiheutunut. Kyseessä oli siis Zen-seminaari, jonka tapahtumapaikkana toimi Takikawan pienen kylän suuri buddha-temppeli. Kolmisenkymmentä ilmottautunutta japanilaista ja muukalaista pääs mukaan tälle parin päivän retkelle. Itellä ei niinkään sen zenin löytäminen tuota ongelmia vaan oman haasteensa toi kielipolitiikka, sillä ohjelma oli alusta loppuun japaninkielellä. 

Ennen ite temppeliin saapumista pyörittiin aamupäivä bussilla ympäri maita ja mantuja ku vanhat herrat kerto meille rypsipelloista. Kyseinen maalaiskunta oli siis tunnettu keltaisista pelloistaan. Nuita on kyllä tullut nähtyä aiemminkin, joten ei nyt liikaa jaksanut innostua, mutta mukava oli nähdä noita maalaismaisemia näin kesälläkin. Koko Hokkaido on herännyt eloon ja lumen alta on paljastunut mitä hienoimpia maisemia. Välillä on vuorta ja metsää ja välillä tuntuu niinku ois jossain englannin alangoilla. Ei oo pelkästään mummojen hommaa tuo bussimaakuntamatkailu!

Saavuttiin me sitten sinne oteraanki. En oo pahemmin temppeleissä viettänyt aikaa ni en oikeen tiennyt, mitä oottaa. Sijainti oli ainakin yllätys, sillä temppeli oli keskellä kylää ja asutusta. Se oli myös koti eräälle aivan ihanalle perheelle, joka sitä ylläpiti. Perheeseen kuulu vaimo, poika, tyttö ja meidän isäntä Gen-san, joka oli aivan huippu tyyppi! Rikko kaikki stereotypiat munkeista, noista hiljasista mieliskelijöistä. Tottakai hän otti homman tosissaan ja paneutu elämäntapaansa, mutta suurimman osan ajasta hän heitti läppää ja hassutteli siinä missä muutkin. Ollaan myös facebook-kavereita. :'D

Ite seminaari piti sisällään kaikenmoista. Mikään rauhottumisen paikka se ei sinäänsä miljööstä huolimatta ollut vaan aika tiivis ohjelma ja tohellus oli päällä. Suurin osa tyypeistä oli ihan uusia tuttavuuksia, joten iso osa ajasta meni tutustumiseen ja yhdessä tuumailuun. Oli paljon erilaisia harjotuksia, jossa opittiin tuntemaan toisia ihmisiä, kulttuuria ja erityisesti omaa itseään. Itellä jäi mieleen erityisesti erään harjotuksen oma rooli, jossa toimin 60 vuotiaana kylän päällikkönä. Mikäs siinä muita pompotellessa! Ei vaan ihan mielenkiintosta oli. Lisäksi ohjelmassa oli ryhmätöitä, onsenia, kukkien istutusta ja teeseremonian lyhyt oppimäärä, jossa päästiin itekkin harjotteleen tuon vihreän liemen valmistamista oikeaoppiseksi. Ei oo muuten helppoa se.

Eniten arvostin kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan mietiskelyhetkeä ihan siihen tarkotukseen rakennetussa tilassa. Kaikilla oli oma pieni korotettua alue, jolle nouseminen oli myös monen mutkan takana kaikkine kumarruksineen ja tyynyn kääntelemisineen. Siinä sitten suitsukkeen tuoksussa, jalat ristissä tuijotettiin puuseinää ja mietittiin.. Niin mitä? Mitä vaan! Sain varmasti enemmän irti tuosta hetkestä ku ois pitänyt! Aivan mahtavaa puuhaa, olla tekemättä mitään ja ajatella. Rauhottua. Suurimman osan ajasta taisin miettiä sitä edessä olevaa puuseinää, mutta en arvannut, että siitäkin löytyis niin monta ulottuvuutta! Jotenki huippua, että voi kirjaimellisesti vaan pysähtyä ajattelemaan. Ihan varmasti rakennan tommosen mietiskelyhuoneen mun tulevaan taloon.

Puhelin oli poissa päältä ja kamerakin pysytteli suurimman osan ajasta laukussa, mutta muutaman kuvan ehdin räpsästä. Laitan myöhemmin lisään, jotain kollektiivikameralla otettuja otoksia ni pääsette paremmin fiilikseen.

täällä majotuttiin

kokoustila, ruokasali ja poikien makkari

aamupala

piti hoitaa parit kuolemanjälkeiset bisnekset kuntoon

yksityiskohtia riitti

ryhmäpresentaatio

kukkia istuttamassa

keittäs kupposen kuumaa. en tiennyt, että teen valmistamiseen voi liittää niin monta perinnettä ja sääntöä.

kaiken sen kumartelun ja kääntelyn ja vääntelyn jälkeen vatkattiin

ja voilà!

eikä vielä. ensin kumarrellaan ja käännellään vähän lisää!

ehin tiskatessani näpätä kuvan ikkunasta avautuvasta takikawasta

buddha-temppelin vierestä löyty myös pienempi shinto-temppeli

Niinku jo mainitsin ni laitan lisää kuvia sitten ku pääsen niihin käsiksi. Mulla on jo pitempään pitänyt tehä postaus noista uskontoon liittyvistä asioista ku täällä on hommat niinku niiden pitääkin olla, mutta jätän sen syvällisen pohdinnan ens kertaan.  Tässä tämmönen pintaraapasu viikonlopun tapahtumista. Nyt on pakko saada unta vielä ku se on mahdollista ennen ens viikon koettelemuksia. Osu jotenki melko hyvään saumaan tämä viikonloppu keskellä pahinta kiirettä. Mulla oli tarkotus vuodattaa seuraaville riveille kaikki se stressi, mitä ens viikko tuo tullessaan, mutta nyt ku tarkemmin aattelen ni empä tuota viitti pilata hyvää zeniä murehtimalla semmosia. Asiat rullaa!

Japa japa jaa

Japa jaa jaa.

Kävin eilen Finland Daysien welfare-luennolla. Se oli osa samaista luentosarjaa, joka mulla on ens viikolla. Vaikutti oikeen mukavalta vaikka kyllä siinä aika kovan kysymystulvan alle joutuu. Vaa eipä sekään enää jännittämällä miksikään muutu ni ootellaa nyt rauhassa ens viikkoon. Eilen olin mukana ns. "keskustelun herättäjänä" ja vaikka luulin ihan hyväntekeväisyyshommiksi ni ne sitten halus siitäkin maksaa ihan kivasti. Eipä haittaa tässä konkurssissa.

Käytii tossa yks ilta kavereiden kanssa onsenissa taas vaihteeksi, mikä on aina hyvä ratkasu vaikka ois kuinka kiire. Kaikessa tohinassa sitä ei monestikkaan muista pysähtyä miettimään miten onnekas sitä on ku on tänne päässy. Saanu kokea ihan älyttömiä juttuja ja tavannu paljon ihmisiä. Kaikki tää työmäärä on kyllä tullu pienoisena yllätyksenä, mutta toisaalta en mää paikallanikaan haluais jähiä eli hyvä vaan. Tänne lähteminen oli ehkä elämän ja tulevaisuuden kannalta eniten ässä veto. Ja jotku vielä eppäili!

Alkuviikosta täällä oli auringonpimennys. Itehän nukuin kliimaksin ohi, eikä se täällä pohjosessa niin hyvin nääkynytkään. Oli se kyllä puolikkaanakin ihan hieno ja koko päivän oli semmonen mystinen tunnelma. Laitan kuitenki kaverin ottaman kuvan jakoon:

O)))

Ainii! Ostin lipun sinne Fuji-Rockiin ni eipähä tarvi sitäkää enää harmitella. Nyt ois sitten semmonen parin kuukauden festarihype päällä tuota ootellessa. Teltta pitäs jostain löytää.. No mutta kova meininki on  jokatapauksessa luvassa!

Fuji Rokku

Diudau. Eipä mittään uutta nousevan auringon alla. Paitsi, että näin kevään loppuvaiheessa se nousee aiemmin ja laskee myöhemmin ja se on kiva se. Eipä tässä oo oikeen muuta ehtinyt ku sairastaa ja opiskella. Tuppaa nuo kouluhommat tuleen aina semmosen tsunamin tavoin ku välietapit lähenee. 

Viime viikolla käytiin yhen kurssin tiimoilta vieraileen yhessä laitakaupungin lukiossa ja oli aivan kiva reissu. Tuli juteltua nii opettajien ku oppilaittenki kans ja vaikkei nyt varsinaisesti mitää uutta oppinut ni vaihtelua tylsiin luentoihin kuitenki. Eilen juhlittiin kaverin synttäreitä ja sitä rataa. Yhessä vaiheessa iltaa istuttiin korealaisen ja kiinalaisen kaverin kanssa rautatiesillan alla pidättelemässä sadetta ja päädyttiin puhumaan sodista, uskonnoista ja muista kevyistä aiheista. Kyllä siinä taas silmät aukes ku katolilainen, muslimi ja ateisti koittivat ymmärtää toistensa maailmankatsomuksia. Ilman paatosta ja tuputusta tietenki. Kyllä tää maailma on erikoinen paikka.

Oon tässä viimepäivinä haaveillu, että kävisin loppukesästä tuolla etelämpänä Niigatassa ku siellä ois Fuji-Rock, yks Japanin isoimmista festareista. Liput on jotain ihan järisyttävän kallista, mutta toisaalta bändit ois niinku just mulle räätälöity. Ja onha sitä käyty festareilla paljon kauempanakin. Ois just ässä lopetus vuodelle. Eli käympä hakeen sen lipun ja ihmettelen sitten jälkikäteen, että millä ajalla saati rahalla seikkaillaan.

Ainii rahasta tuli mielee, että sain kuulemma jonku apurahan! Hain tossa alkuvuodesta en-ees-muista-miltä-säätiöltä apurahaa ja nyt se oli mulle myönnetty. Aivan kiva yllätys. Käyttötarkotus vois olla vaikka Empiirinen perehtyminen Japanilaiseen nuorisokulttuuriin festivaaliympäristössä ja musiikin korreloituminen kollektiiviseen ilonpitoon.

Pitäähän täällä ainaki yhet festarit kokea ja voi olla vähän eri meininki ku jossai provinssirokissa. Huiput ohjeet oli muuten ulkomaalaisille lipunostajille tuolla sivuilla:

If any of the following applies to you then please do not purchase a ticket.
-From the Fuji Rock Headquarters-

• “A man away from home need feel no shame” are the words you live by.
• If you believe that “Eco” is just a trend.
• You lose sight of yourself when you hear the word “Festival”
• You don’t take nature or the spirits of the mountains seriously.
• Are under the illusion that the laws of Japan do not apply within the festival site.
• Believes that there will always be someone there for you to help sort things out. 

Semmosta. Aloin kirjottaan tätä päivitystä viimesenä yrityksen luistaa velvollisuuksista, mutta nyt alkaa jutut loppua kesken ni pitää vissii oikeesti ruveta hommiin. Höh.. Keittäs ensin kuitenni kahavit!

Saturday Night Fever

Eilen alko oleen viimeset mahollisuudet nähdä sateen ja tuulen pudottamat hanamin rippeet. Mentiin siis about 40-50 opiskelijan kanssa puistoon viettämään lauantaipäivää barbequen ja seurustelun merkeissä. Sattu oleen just viikon kylmin päivä ja lämpöä sai hakea auringon sijaan sieltä grillin uumenista. Vaa ei se menoa haitannut vaan Maruyama-puisto oli täyttynyt pienistä ja suurista juhlivista seurueista.

Tuo grillaaminen on täällä melkosta urheilua, enkä osaa selittää sen tarkemmin. Tommosen hiiligrillin ku lyö täyteen lihaa ni ei siinä montaa sekuntia mee ku palava rasva on kypsentänyt paitsi ruuan myös allekirjoittaneen näpit. Yakisoban eli nuudeleitten kypsentäminen on kans oma taiteenlajinsa. Vihreä tee ja jääpalat osoittautuvat tehokkaiksi paloeristeiksi ja välistä liekkejä piti yllyttää useammankin viuhkan avulla. Hyvä tuli jokatapauksessa!

Illasta vielä yks kanadalainen kaveri soitti ja pyys seuraksi johonki random kuppilaan. Päätin edellispäivän lätkämatsin tuloksesta huolimatta käydä moikkaamassa. Kyseinen paikka osottautukin sitten mitä parhaimmaksi ajanviettopaikaksi. Parhaalla näköalapaikalla kahdennaksessa kerroksessa oli Flare niminen baari, josta löyty sohvat ja supernintendot! Voi sitä nostalgian määrää. Ruoka oli hyvää ja baarimikot jonglööras palavilla pulloilla. Sattu oleen myös erään hääseurueen jatkot ja paikalta löyty monta tuttua. Sapporossa on varsinkin iltasin vaikee löytää ei-juottoloihin liittyvää tekemistä, mutta mitä tulee baareihin ja yökerhoihin, on tää varsinainen teemapuisto.

matkalla törmäsin myös vähän luovemmin nimettyyn kuppilaan, höhöhö..

retronintendot + susukinon neonvalot

Levottomat jalat

Joo ei täsä mitää ihmeempiä. Vaikka tämmönen hyvän tuulen päivitys. Sapporo puhkes kukkaan ja on ihan mahtava pyöräillä kouluun, ku ei oo näpit jäässä ja matkaa koristaa kaikki maailman värit. Viimepäivien vallitseva väri on ollut vaaleanpunainen, jee.

Huomasin kans tossa yks päivä, että aamujuna on ohittanut jo reippaasit sadan rajapyykin ja että tosiaan, enää on vaan kesä aikaa nauttia. Siitä huomaa ku on ruvennut enemmän ja vähemmän alitajusesti suunnittelemmaan elämää Suomessakin. Varailee lippuja keikoille ja ressaa valmiiksi koulu- ja työ- ja rahajuttuja. Sama oravanpyörä se sielläki raksuttaa -- kieli vaa vaihtuu. Tuli myös tuon junalla paluumatkan realiteetit vastaan ja tajusin, ettei siihen välttämättä riitä raha saati aika, sillä suomessakin alkaa painaan jo koulu päälle. Pelkästään matkustamiseen täältä asti menis se pari viikkoa. Jos matkalla haluais pysähdellä mitä hienoimmissa paikoissa, pitäs aikaa varata vähintään se kolmisen viikkoa. Varasuunnitelmana on lentää Flowhun, jossa on äyttömän hyvät bändit taas tänävuonna mikäli sikäli halpoja lentoja vielä löytyy. Tuskimpa, mutta katellaan! Eiköhän se elämä jotenki mut kotiin kuljeta. Onneks se ei oo vielä tän ajan ongelma!

Mullon levottomat jalat. Mielessä pyörii kaikki kesän tarjoamat mahdollisuudet, eikä millää jaksas istua kolunpenkillä tai koulukirjoja lueskellessa. Mitä tää tämmönen kesäopiskelu on? En rupia. Onneksi on kuitenkin huomannut, että kielitaidon karttuessa on kaikkien uusien kielioppiasioiden ja kanjien sisäistäminen paljon helpompaa. Tunnit ei mee enää suu auki taululle tuijottaen ja opiskelusta voi jopa salaisesti nauttia. Mutta monenmoista ois suunnitteilla, miten vaan aika antaa periksi. Meditointia temppeleissä, koskenlaskua, leireilyä, kiipeilyä, surffausta(!!!), festareita ja muuta mukavata!

Ainii yli kymmenentuhatta kävijää on ollu täällä. Rajotappa äiti vähä. Ei vaa kiitti kaikille, jokka jaksaa lukee näitä jonninjoutavuuksia. Palkkioksi saatte kirsikkapuun!

Life without nukes!

Osallistuin tänään ydivoiman vastaseen mielenilmaukseen. Japanissa on viime vuoden onnettomuuden jälkeen ruvettu ajamaan alas kaikkia maan 54:ää ydinvoimalaa turvatarkastuksia ja huoltotoimenpiteitä varten. Viime vuonna vielä 30% Japanin sähköstä tuotettiin ydinvoimalla, mutta eilen se päivä sitten viimen koitti ku viimenenki  reaktori oli saatu sammutettua. Eka kertaa sitten 70-luvun. Tästä eteenpäin uhkaa melkonen energiavaje ja valtio onkin valjastanut käyttöön vanhoja fossiilisia ei-ydinvoimaloita ja ostaa sähköä ulkomailta. Kansaa se ei tunnu silti haittaavan, vaan päinvastoin, ihmiset on tänä viikonloppuna marssinut eri mielenilmauksissa ympäri maata. Niinku tänään täälläkin Sapporossa järjestettiin mielenosoitus/ilmaus ja kulkue asian tiimoilta. Ihmiset haluaa, ettei noita voimaloita enää käynnistettäisi uudelleen.

Tänpäivänen tapahtuma keräs paljon porukkaa ja ennen marssia tarjolla oli monta live-esiintyjää akustisesta kitaroinnista hipidihoppiin. Myös media oli löytänyt paikalle ja tv-kameroita oli varmaan kymmenkunta. Esitysten ja tunnelman nostatuksen jälkeen startattiin liikenteeseen ja reitti kulki kaikkein vilkkaimman Sapporon eli Odorin ja Susukinon katuja pitkin. Ihmisillä oli mukana rumpuja ja muita kilkuttimia, joten aika paljon ääntä saatiin aikaseksi. Olipa kulkueessa yks lava-autokin PA:n kanssa ihmisiä huudattamassa. Oli kyllä mellevä meininki eikä pikku sadekaan loppumatkasta haitannut, päinvastoin meno vaan yltyi! Nyt on ainakin tullut ihmisten ääni kuuluville ja toistaseksi se on näyttänyt tehoavan, sillä yhtään voimalaa ei oo käynnistetty vielä uudelleen. Valtio on kyllä antanut luvan, mutta alueelliset hallitukset ei ole vielä suostumusta antaneet. Jos Japani pärjää kesän yli ilman suurempia ongelmia ni tämä tilanne voi hyvinkin jäädä pysyväksi.

Plan B

No eihä se aivan nappiin mennyt se Sendain vallotus, mutta muuten kyllä onnistunut viikko takana. Lähin muka kesämiehenä liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa, reppu pakattuna ja seikkailumielin. Iha hienosti pääsin Tomakomain satamaan ku sain kuulla, ettei laivat liiku tänään minnekkään ku aallot on niin korkeita. Ja siitä alkoki sitte semmonen nelisen päivää kesänyt sade ja tuuli.

En kuitenkaan samoilla tulilla viittinyt palata Sapporoon ni päätin piipahtaa jo entuudestaan tutussa bar Oldissa. Siellä oli Kuro-chan kaminaan tulta virittelemässä, joka toivotti mut oikeen tervetulleeksi ja tarjos yöpaikkaa. Eipä sieltä sitten kiire poissa ollukkaan. Lautat peruttiin koko loppuviikolta, mutta Tomakomaissa vierähti lepposasti seuraavat kolme päivää!

Eka ilta istuttiin uusien tuttavuuksien kanssa Oldissa ja oli mukava tavata vaihteeksi uusia tyyppejä. Seuraavana päivänä muutama tyyppi oli päättänyt putsata roskat tien varsilta oldin ja juna-aseman välistä ja päätin mennä auttamaan ku ei ollut muutakaan. Ja mikä sen hienompaa ku yhessä hengailu ja kaupungin puhtaanapito hoituu samalla kertaa. Aika tehokkaasti sitä kuitenki keräs katseita ku ulkomaaneläjänä putsas muiden jätteitä. Muutamat uskalsi käydä jopa sanomassa kiitos ja anteeksi! :D Eipä kestä. Melko monta säkillistä saatiin roskia näinki puhtaasta maasta. Päivän päätteeksi mentiin kattelemaan jonkun tyypin soolokeikkaa puistoon, joka oli kaikkea muuta ku keväinen, mutta hyvä meno silti. Sitte oliki aika laittaa talkooporukalla grilli tulille!

Old

Täällä on kesäsin kova juttu tuo Japanese Barbeque tai tuttavallisemmin Yakiniku. Niinku Suomessaki, vaa silti vähä eri meininki ainaki raaka-aineiden osalta. Kaupassa kori täytty äkkiä kaikesta mahollisesta ja mielenkiintosesta, enkä taas osannu nimetä suurintakaan osaa. Atrian hiillosmakkaran tilalta löyty ainaki lihaa ja muita lihaan verrattavia ainesosia, kokonaisia kaloja, eläviä simpukoita ja paljon epämääräisiä kasvikunnan tuotteita. Ei vaa, ei tässä vaiheessa reissua enää mitään kovinkaan häkellyttävää eli niinsanotusti perussettiä. Keli oli kaikkia muuta ku morsian, mutta ku nyt kerran päätettiin, että grillataan ni sittenhän grillataan! Mahuttiin just pienen sateensuojan alle grillin lämpöön ja oli kyllä mitä mainioin "kesän" avaus! Pari kolme tuntia grillillä paistu mitä maistuvampia herkkuja ja siitä vaan kukanenki oman maun mukaan puikoilla ääntä kohti. Voin tai muun marinadin virkaa toimittaa mikäpä muukaan ku soijakastike tai lihalle jingisukan -kastike, joka tekee vikkapa lampaasta ihan käsittämättömän hyvää. Eri kalat, tofut ja grillatessa auki poksahtelevat simpukat toi kyllä paljon uusia ideoita suomalaiseenkin grillipöytään. Jos jotain oon täällä oppinut ni sen, että oikeesti kaikkea voi ja kannattaa syödä.

ostoskorista löyty muunmuassa lihaa, lihaa ja lihaa

katos pystyyn ja rilli tulille

Seuraavana päivänä piipahdin Sapporossa, mutta päätin aika nopeesti palata takas Tomakomaihin ku ei isolla kylällä ollu tarjota vaihtaribileitä kummempaa. Ei vaa jaksa enää. En tiiä onko se ihmiset vai mikä, mutta aina sama kaava, eikä oikeestaa mitää siistiä tapahu. Otettiin muutaman japanilaisen luottokaverin kanssa auto alle ja suunnattiin takas tomakomaihin parille keikalle. Taas oli talo täynnä porukkaa, enkä oo pitkää aikaa nähny noin ilosta swengijengiä. (Jep, käytin just sanaa swengijengi.)  Meinas katto lähtee irti ku porukalla oli niin kesänen ja hikinen fiilis kaiken sumun keskellä. Osasyynä saatto olla myös se, ku päätin ennen keikkaa näyttää miten kaminaa lämmitetään.. Yövyttiin tutussa ja turvallisessa mummonmökissä ja käytiin aamukylvyssä onsenissa. Oli muuten yks allas täynnä jotain vihreetä vettä, jonkun kasvin lehtiä ja kumiankkoja! Sitten vielä lounaalle Raw Lifeen ja kavereiden kanssa jutusteleen. Nyt ku mietiin ni kyllä tääki jotain tuttua kaavaa noudattaa, muttei silti oo hetkeäkään tylsää. Niin paljon hienoja ihmisiä. Aina välillä sitä miettii päivä päivältä lähenevää kotiinpaluuta ristiriitasin tuntein. Tottakai sitä kaipaa jo kotiin, mutta ajatus siitä, ettei voi ottaa näitä ihmisiä mukaan on hirvittävän haikea. Nautitaampa vielä ku voidaan!

lavalla oli välistä ahdasta

lounas ala lotta