Ääniä maailmalta.

Sain vihdoin luvan tehdä osa-aikatöitä! Opiskelijaviisumi ei oikeuta työntekoon täällä Japanissa, mutta niinku aiemmin sanoin, on tässä ilmaantunu vähä kaikennäköstä pientä kivaa. Kouluvierailuja ja joulupukkihommia. Varmasti mukavia kokemuksia, joista vielä maksettaiski. Mutta niin, työluvan saaminen ei siis oo mahdotonta. Ensin piti käydä linjajohtajan kanssa juttelemassa, mitä sitä nyt on tekemässä ja miksi. Allekirjotuksen kanssa sitten opintoasiaintoimistoon ja kolmannen bumerangin jälkeen saatiin suunnilleen kaikki laputkin täytettyä. Sitte piti vielä käydä toisella puolella kaupunkia maahanmuuttovirastossa hakemassa passiin joku tarrantapanen. Pachinko-halleissa(eräänlainen uhkapeli) tai muissa hämärähommissa en saa kuulemma työskennellä. En sitten tiiä lasketaanko valepuvussa lapsille karkin jakaminen mihin kategoriaan.

Mitäpä muuta.. Oliko se nyt torstai eile. Joo. Päivä oli kirkas ja pitkästä aikaa näki vuorille asti sankan lumisateen sijaan. Aamu lähti mukavasti käyntiin kanji-tunnilla. Tähän mennessä on opeteltu about 100 merkkiä ja ens viikolla onkin sitten välikokeet niiden eri lukutavoista ja merkityksistä. Puhumattakaan piirtämisestä..

Iltapäivästä Japanese Society -kurssin opettaja vei meidät luokkaretkelle vierailemaan paikallisessa yrityksessä. Mihinpä muualle ku Asahin oluttehtaalle! Kuvaaminen oli kielletty ni ei oo sen kummempaa näytettävää, mutta melkonen koneisto kyseistä lafkaa pyörittää.

HOPS! (aka henkilökohtainenopintosuunntelma)

Lopuksi päästiin maisteleen tehtaan tuotoksia..

..mutta toisille se oli liikaa.

 Vierailun jälkeen kävin pyörimässä kaupunnilla ja myöhemmin suuntasin livemusiikin pariin.

Löysin levykäisiä!

 Raw lifessa oli esintymässä varsin maanläheinen artisti Nara Yuuzi, joka soitti eri soittima ympäri maailmaa. Esitys oli kyllä yks elämäni mielenkiintosimmista. Vanha harmaahapsi aloitti pitkällä monologilla, jonka jälkeen hän sammutti valot ja sytytti pari kynttilää ja suitsuketta. Sen jälkeen en ehtinyt pitkästyä kertaakaan. Esitys piti sisällään niin paljon uusia ääniä, soittimia ja tekniikoita, ettei voinut kun suu auki odottaa, mitä seuraavaksi. Hän soitti kaikenmaailman kilkuttimia, äänikulhoja, rumpuja, huiluja, itse rakentamiaan.. en edes tiedä mitä. Suurimman osan ajasta hän vaelsi ympäri tilaa ja teki koko paikasta instrumentin. Hän käytti apunaan lattiaa, tuoleja, pöytiä ja koko rakennusta. Välillä tuo hullu mies saattoi pyöriä useamman minuutin paikallaan erilaisten keppiviritelmien kanssa, jotka aiheuttivat ilmavirtauksen avulla erillaisia ääniä. Välillä hän kantoi rumpua suussaan ja välillä jaloissaan. Suhteellisen kokeellista.. mitä lie, mutta ikinä ei oo kukaan ottanut tilaa noin hyvin haltuun! Tunnelma ja äänimaailma oli jotain maagista.

Jälkeenpäin päästiin kokeileen eri soittimia.

On taas vaihteeksi sen verran koluhommia, että perjantai-iltaa taidetaan viettää omassa pikku opiskelijaboksissa. Huomenna kuitenki rinteeseen, yeehaw!