Nelisen kuukautta takana. Eka kertaa semmonen olo, ettei jaksa olla tuhannen mielissään kaikesta. En tiiä johtuuko se kaikesta tästä työmäärästä, flunssasta vai talvilomalta paluusta, mutta jotenki vetämätön olo. Ei tämä mitää masennusta sentää, mutta vähä apaattinen suorittaja -fiilis.
Näin eka lukukauden loppupuolella alkaa kaikki tentit presentaatiot ja deadlinet lähestyä. Lisäksi oon tällä viikolla joutunu tekee viimeviikonki hommat eli käytännössä tää viikko on menny pelkästään kouluhommiin ja nukkumiseen. Ei oo aikaa tai energiaa siivota, tehä ruokaa tai hengailla ihmisten kanssa. Hedelmät on ihan älyttömän kalliita, mutta jotain vitamiinipitosta pitäs koittaa syyä.
Alkaa oleen se vaihe ku on asunut täällä jo sen aikaa, että tunnistaa kaikki talot koulumatkalla ja vastaan alkaa käveeleen samoja ihmisiä ku eilenkin. Normaali arki on tullut tutuksi. Kyllähän täällä tutkimista riittäis, mutta kun kiire on se pahin liima, joka pitää kiinni arjen rutiineissa. En haluais sanoa, etten malta oottaa kevätlomaa, koska se tarkottaa, että elämä on tylsää tai jotain on muutenvaan pielessä. Ja on tässä kaikkia kivaa tulossa, mutta ootan että kaikki tää kouluvyörytys vähä hellittäis..
Onneksi on rakkaustyttöystävä, joka lähetti rakkauslähetyksen täynnä rakkausteepusseja täynnä rakkausviestejä. Ja ystäviä, jotka tuo huolissaan karkkia kun en kuulemma hymyillyt koulussa niinku yleensä. Oikeestaan ku miettii ni eihä tässä oo mitää syytä masistella. Let's boogie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti