English Camp in Hokkaido

Niinku mainitsin ni olin neljä päivää ALT:nä (Assistant Language Teacher) Etelä-Hokkaidon pienessä Mori -kylässä. Siellä järjestettiin English Camp Hokkaido -leiri, jonka tarkotuksena oli edistää eri-ikästen lasten kielitaitoa. Junalla kolmisen tuntia ja autolla keskelle metsää (sinänsä hauskaa, että Mori tarkottaa japaniksi metsää), jonne oli rakennettu kohtuu hieno leirikeskus. Puhelin ei kuitenkaan toiminut koko aikana, mikä kertonee jotain paikan syrjäisyydestä. Perille päästyäni tajustin, ettei oma homma jäänyt ihan assistantin tasolle ku käytännössä henkilökunta ja leirin järjestäjät ei puhunu sanaakaan englantia. Onneksi meitä oli kuitenki useampi avustaja ympäri maailmaa ja saatiin hommat hoidettua melko mallikkaasti.

Mun oma rooli oli oikeestaan englannin puhuminen. Olla esimerkkinä, avustaa lapsia ja opettaa englantia. Koulutustaustani selvittyä alkoi kuitenkin pikkuhiljaa satelemaan enemmän ja vähemmän suurempia tehtäviä. Päädyin vetämään jäänrikkomisleikit, aamureippailut, muita leikkejä ja laulamaan leirin tunnuslaulun pianon säestyksellä noin 20 kertaa. Päiväohjelma oli minuuttiaikataulu, jota noudatettiin japanilaiseen tapaan. Päivät oli aamun puoli seitsemästä iltakymmeneen, joka vietettiin oikeastaan jatkuvasti lasten kanssa aina ruokailuista illan kylpemisiin. Sen jälkeen vielä staff-meetingit päälle ni kyllä tuli ikävä rinteeseen. Rankkaa, mutta niin palkitsevaa.

Lapset nyt vaan on ihan mahtavia. Ei noiden kanssa voi masentua vaikka miten väsyttää. Porukka oli jaettu kuuteen noin 6-8 hengen ryhmiin ja ehdin viettää about päivän neljän eri ryhmän kanssa. Oppilaat oli about 10-15 vuotiaita ja kielitaito ei ollut kovinkaan korkealla tasolla. Nuorimmat oli varsin ujoja, mutta vanhemmat tulivat jo melko rohkeasti juttelemaan. Erityisen kiinnostuneita ne olivat mun sivilisäädystä ja kaikkien noiden rakkauskirjeiden perusteella sun kanttis Kiira olla vähän mustasukkanen. :I

Leirin teema oli "Communication is FUN!" ja sitä henkilökunta hoki olivatpa sitten vihaisia tai tyytyväisiä. Kaikenkaikkiaan tunnelma oli kuitenkin rento kouluun verrattuna, eikä ainakaan itellä tarvinut turhia stressailla. Lapsilta kuitenkin vaadittiin aika paljon, mutta se nyt vaan kuuluu tähän kulttuuriin eikä se näyttänyt ketään haittaavan.

Puheita ja oppituokioita.

Joka aamu alko aamureippailulla. Tässä taidettiin olla jäämiestä.

Meidän ryhmä tekemässä posteria presentaatiota varten.

Paljon pelejä ja leikkeä. -Buckethead.

Perinteinen uudenvuoden leikki. Eihä se iha nappii menny..

Yks päivä vietettiin Morista tunnin ajomatkan päässä olevassa Hakodatessa walk-rallyn merkeissä. Moni on tuota paikkaa kehunut ja oon pitempään ollut menossa. Paljon ei tosin ehtinyt pysähdellä vaan aika nopeaan tahtiin kiidettiin paikasta toiseen ja lapset esittelivät kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Ja nättihän se oli.

Luulin löytäneeni salmiakkipehmiksen, mutta se osottautukin "mustekalan muste" -jäätelöksi, mikä pettymys.. :(

Eka temppelivierailu Japanissa! Varsin vakuuttava temppeli oli tehty kokonaan kivestä ja betonista. Paupekille hommia.

Parasta oli kuitenki ehkä trooppisen puutarhan edustalla kylpevät apinat.

Päämääränää oli kuitenkin Mt. Hakodate.

Jonne ei onneksi tarvinu kävellä.

Sää meinas taas kerran yllättää ja ylös päästyämme näkymä oli tämä.

Hetken ajaksi pilvet kuitenki väisty ja päästiin näkemään kaunis kaupunkinäkymä. Yöllä varsinkin näkemisen arvonen.

Viimesenä iltana järjestettiin jäähyväisjuhlat. Ruuan ja leikkimisen jälkeen hiljennyttiin kynttiläseremoniaan.

En tiedä mistä se johtuu, mutta täällä ihmiset kiintyvät toisiinsa todella nopeasti. Ehkä vanhempien ollessa yöt ja päivät töissä lapset eivät vietä niin paljoa aikaa perheen kanssa ja kun joku heistä välittää, kiintyvät he hyvinkin helposti. Viimeisen illan kommenttituokiosta ei tullut ryhmässäni mitään kun kaikki vaan itkivät. Viimeinenen päivä meni myös aika haikeissa merkeissä. En millään tohtinut sanoa, etten oo täällä enää ens vuonna..

Ehdin tutustua lasten lisäksi myös muihin avustajiin. Oli jotenkin jännää ku jaoin huoneen neljän muun ALT:n kanssa ja kaikki olivat eri mantereelta. Amerikasta, Kiinasta, Afrikasta, Uudesta-Seelannista ja minä Euroopasta. Kaikki eri taustoista ja lähtökohdista. Koko maailma saman pöydän ääressä puhumassa mistä lie männynkävyistä. Pytyttiin juttelemaan mitä vaan niitänäitä ja tuntu niinku ois jutellut kenen tahansa kavereiden kanssa. Sitä ei tarvi ku sen yhden yhdistävän tekijän ni voi ystävystyä kenen kanssa tahansa. Eikä sen asian tarvitse olla kahvikuppia kummempi, joka tekee iästä, uskonnosta ja muista vakaamuksista merkityksettömiä. Vaikee ymmärtää miksi ihmiset on sitten valmiita vihaamaan toisiaan vain sen yhden erilaisen piirteen takia.

Kaikesta loppuhaikudesta huolimatta jäi koko leiristä todella hyvä mieli. Paljon oli tekemistä, mutta kaikki oli lasten takia ja he olivat aidosti kiitollisia meidän avusta. Niin ja saihan tässä täyden ylläpidon, Hakodaten matkan ja vieläpä rahallisen korvauksenkin kaupan päälle. Ei silti mikään voita tuota vietettyä aikaa lasten kanssa. Tästä pitäs nyt jotenki jaksaa suunnata taas tuonne yliopiston masentavaan maailmaan, missä kaikki on tiedettä ja elämänilo kadotettu..