Mochi, mochi

Uus vuosi meni reissatessa ni vietettiin lauantaita kavereiden kanssa uuden vuoden perinteiden merkeissä. Tehtiin monenmoista ruokaa ja uudenvuodenlupauksia.

Uutena vuotena ja Japanissa yleensäkkin syödään paljon mochia. Eli riisiä, joka on hakattu uuteen sitkeään muotoon isolla puunuijalla. Sitä syödään sellasenaan, papuhillon kanssa tai keiton seassa.

Ensin riisi höyrytetään kypsäksi puisessa höyrykattilassa ja sitte sitä hakataan niin kauan, että tekstuuri on oikea. Simppeliä.

Heavy Poundin'

Varsin mukava tapa tehä ruokaa ja vietellä päivää.

Japanilaiset kiinnittää eiryishuomiota vuoden ensimmäisiin tapahtumiin. Olipa kyseessä sitten vuoden eka auringonnousu, uni tai nauru, kaikilla on oma erityinen merkityksensä. Yleensä on tapana myös taltioida ensimmäiset kirjotukset eli kakizomet. Toimii vähän niinku jonkinlaisena uudenvuodentoivomuksena tai toteamuksena. Oltiin vähän myöhässä, sillä yleensä paperit poltetaan tammikuun 14. ja jos palava paperi lentää korkealle tarkottaa se taas jotain hyvää. Mistä näistä tietää.

Mun ennustus mitä luultavimmin käy toteen.

random..

Korjasin bobot. Nyt tiiän et jos ei opiskelu maistu ni voin ruveta aina suutariksi.

Tänää käytii kattomassa kaverin kuoroesitystä, joka oli aika eeppisessä Kitara-hallissa. Tosi hienoa ja loppuun asti viimesteltyjä tulkintoja vaikka vähän vakavampi setti olikin mihin yleensä on tottunut. Yhden osion teemana oli kuitenki Ghiblin elokuvamusiikki ja sai kyllä ihon kananlihalle. Vähä erilaista ajanviettoa vaihteeksi.

Ainii, mua pyydettiin taas puhumaan erääseen tilaisuuteen. Tälläkertaa on vähän isompi ja tärkeämpi tilaisuus ja mulla pitäis pitää tunnin puhe aiheena Education in Finland. Sen jälkeen ois sitten toinen tunti paneelikeskustelua _japaniksi_. Meinasin aluksi kieltäytyä kohteliaasti, mutta sitten taas mietin, ettei näitä tilaisuuksia kaikille tarjoudu ja on taas yks mainio tilaisuus luoda kontakteja Japanin pukumiehiin. En välttämättä kolmannen vuoden opiskelijana oo paras henkilö kertomaan suomen koulutuspoliittisista tavotteista, mutta varmasti mulla on tuorein tieto koulumaailmasta, opettajakoulutuksesta ja siitä miten asiat oikeesti on. Ja tuskin oon ainoa ihminen, joka alkaa oleen kyllästynyt ainaseen pisahehkutukseen ja sinivalkoseen hypeen. Sillä ne kait mua just pyysikin, herättämään keskustelua. Katotaan mitä sitä keksii!

Tosi paljon tämmösiä uusia tilanteita. En oo koskaan joutunu pitään oikeita presentaatioita tai puheita suomeksi saati englanniksi. Oispa tienny lukiossa ni ois saattanu ottaa kieliopinnot tai opinnot yleensä vähän enemmän tosissaan. Sitäpaitsi muutenki joku virallisen presentaation pitäminen puku päällä. Tuli äkkiä hirveen aikuinen olo..

Vissii se on kasvun paikka,

-Peter Pan