Raw Life Is The Shit.

I'd like to share my story with you.

It’s kinda hard moving to a new country – to a strange, distant place where you are supposed to live out the next part of your life.

When I arrived in this city I couldn't understand any of the signs, the speech, or the way of life – absolutely nothing. I arrived in my empty dorm room and I was tired, hungry, and dirty after my two-day travel here. I wanted to take a shower but I didn't have a towel. I went outside and it was pitch dark and even more dark inside my head. I decided to follow the lights and walked to the east. I found a huge local supermarket where everything was wrapped inside a package that I couldn't read. It took me a long time to just find something edible. I couldn't even find a towel. I headed back my dorm thinking, “I can't do this, I want to go back home…”

On my way back I passed a strange-looking place right next to the supermarket. "Is it a someone's home, a bar, or a coffeehouse?", I thought. It was dark outside so I could see the inside through the big picture windows. There was a weird looking guy behind the counter wearing a cap and bib-and-brace overalls, and he was talking to his friends. Everyone was smiling and it looked warm inside. The place was called “Raw Life”.

The next day I was even more fucked up with all the papers and things I was supposed to take care of. I had never felt that lonely before so I decided to go back to that place where I saw some warmth and the only smiles I’d seen so far. I walked inside this old house, filled with plants and other weird stuff. The same hobo-looking guy greeted me and I felt welcomed. He asked me where I was from and if I snowboard, then he handed me a hand written note with his email, phone number, and some text saying: "Let's Go To The Mountain!". That was the first time I felt that this is gonna be a wonderful year; there are some great people here afterall. I still have that piece of paper to this day.

It is strange how some people are born with the power to make friends and unite people. S.Y. is definitely one of those people. I came from the opposite side of the world but he welcomed me at the very first moment we met and introduced me to all of his friends. We went snowboarding, travelled around Hokkaido, and met all sorts of people who share the same joys in life. I became part of the Raw Life community.

In that community, every day was an adventure: we had a party in the lobby of the airport; we cut the cook’s hair and had a snowball fight inside the bar; we crashed our borrowed car and got stuck in a snowstorm; we spent a night at a love ho- I mean on a floor with 20 other people – we had to escape the staff of the hotel and I'm not even gonna say why; we snowboarded with the military and got lost in the woods.. But the best thing is that we still have all the time in the world ahead of us.

Without you I would not have experienced Japan to its fullest. This is home.

Thank you so much. ありがとうございます. Kiitos!

まだ見ぬ世界を指す羅針盤

-Aki

Raw Life, 26.2.2012 8:50 AM

Kotoa ja karaokea

Oon ollu pihalla ku lumiukko tässä pari päivää. En tiiä johtuuko siitä, että kevätloma alko ja ressi purkautuu vai oonko mutenvaan sekasin. Jotain tapaamisia on unohtunut ja muutenki semmonen katse kaukaisuuteen -fiilis kokoaja. Lallalaa..

No kuitenki. Kulttuuritoiminta päättettiin Japanilaisen Koton soitantaan. Semmonen muaki pitempi, 13-kielinen kanteleenomainen perinnesoitin. Vaikka jäi siinä vähän kanteleet kakkoseksi ku oli tosiaan melko massiivisia instrumentteja ja noiden kielien rinnalla oma bassokin tuntuu ukulelelta. Niitä ne japanittaret sitten hennoilla sormillaan näpyttelee. Ja tottakai pahinta tuskaa lisäämään soitto tapahtuu jälleen kerran seizassa istuen. 

Ei vaa älyttömän hieno kokemus ja varsin haastava soitin on tuo. Kyllä sitä parin tunnin nopeen reenin jälkeen jo kutakuinkin pysy mukana perinteisessä Sakura, sakura -folk-laulussa. Tekis hirveesti mieli tuoda mukana täältä joku perinteinen soitin. Ei nyt ihan kotoa kuitenkaan, mutta joku pienempi shamisen tai muu. Pyörivät taas kyllä hinnoissaan, mutta jos esim käytettynä sattus löytämään. Menis bändihommat uusiksi ja esiintymisasu ois tästä eteenpäin kimono.

Ihan tosissaan sai voimaa käyttää noita kieliä painellessa.

Kuka nyt yhteen "plektraan" tyytyis. Meinas sormet tippua ku kaikki otsumet oli liian pieniä.

Ja sitte muihin aiheisiin. Hauskaa seurata Suomen uutisia ja nyt käynnissä olevaa vääntöä baarien aukioloajoista. Ittiähän ei juurikaan vois vähempää kiinnostaa ku ei yökerhoissa tuu niinkään käytyä, mutta hauskan kuvan saa uutisista, että se on kapakoiden vika ku ihmiset pöljäilee. 

Iha vaa kontrastina: Täällä on enemmän sääntö ku poikkeus ottaa ruuan kanssa nomihodai-menu, joka tarkottaa käytännössä, että juotavaa on niin paljon tarjolla kun haluaa juoda. Karaokebaarissa se kestää parhaimmillaan (pahimmillaan?) aamukuuteen ja sen jälkeen voi mennä vaikka lähikauppaan ja ostaa viskiä neljän litran tonkissa. Halvalla.

Tässä ne kulttuurit vissiin eroaa, koska ihmisillä ei oo tarvetta tehä ylilyöntejä ja kaikki osaa nauttia hillitysti, jos ollenkaan. Kertaakaan ei oo aamuntunneilla tullut poliisia vastaan ja se kertonee jotain siitä, minkä verran niitä järjestyshäiriöitä on. Suomessa minkä tahansa sedulan eteen tarvitaan vähintään se karkukopla pitämään järjestystä ison jaon aikaan.

No eniveis, tulipa kuitenkin tuossa yks ilta koettua sekin japanilainen hienous, että sitä karaokea voi tosiaan laulaa sinne kuuteen saakka. Käytiin ensin syömässä isolla porukalla ja jatkettiin siitä suunnilleen kaikki karaokeen. Ei oo nekään hinnalla pilattu. Iso huone, alkuillasta aamun tunneille saakka about 7€ per nassu, mukaanlukien alkoholittomat juomat, jotka olivat vapaasti tilattavissa. Eikä se viinastenkaan kanssa paljon yli parinkympin ois menny. Voi vaan kuvitella minkälaista tuhoa tuommonen sais aikaan jossain muuallapäin maailmaa. Vaa tuli mieleen, että ei kait sitä kannate reissatessa hotelleissa yöpyä ollenkaan jos saa hyvän huoneen näinkin huokeasti!

Pidot paranee. Alun paristakymmenestä ei jäänyt montaa selviytyjää loppuun asti. Osa lähti kotiin ja osa..

..oli hengessä mukana!

Simmottis. Tulipahan koettua sekin. En oo koskaan ollut karaoken ystävä, mutta täällä se on jotenki ihan eri juttu. Oma huone, todella laajat lauluvalikoimat ja tarjoilu pelaa joko puhelimella tai tietokoneella. Yks parhaista tavoista viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta ei sitä kyllä joka ilta jaksa. Tiiän kyllä porukkaa joka jaksaa :D Taijan olla vanha.

Tänään käytiin laskemassa Teinessä. Mäen laelta avautu näkymä Otaruun ja merelle.

Kulttuuria, elämyksiä - kulttuurielämyksiä?

Kaikennäköstä on taas ollu. Viimein viimesetki japaninkielen kurssit loppu ja kevätloma alko! Melkosta haipakkaa on nuoki menny ja ei tosiaa oo mitää läpihuutokursseja. Iha tosissaa sai opiskella. Katotaa nyt mite kävi, mut eiköhän nuo läpi mee. Vähä harmittaa ku osa opettajista vaihtuu seuraavalle tasolle mentäessä. Tosi hyvä tuuri kävi maikkojen suhteen heti alkuun.

Japanese communication -porukka.

Viime viikolla oli jäähyväisjuhla vaihto-opiskelijoille. Niille, joitten aika on siis jo täynnä ja kotimatka jo häämmöttää. Iso buffetti takasi melkosen väestöryntäyksen ja oli paljon tuttuja naamoja, mutta vielä enemmän ihmisiä joihin ei ollu ennen törmännyt. Sapporo vetää ilmeisesti melko paljon porukkaa  ympäri maailmaa. Opiskelijoita ja tutkijoita.

Tän lukukauden lopuksi meillä oli vielä mahdollista osallistua vartavasten meille järjesttettyihin kulttuuriaktiviteetteihin. Tällä viikolla oli Aikidoa ja Shodoa. Ens viikolla luvassa kukka-asetelmien takoa ja päästää soittaa japanilaista harppua.

Aikido oli just sitä mitä ootinkin eli todella kurinalaista Seizassa istumista mikä sattuu jalkoihin niin perkeleesti. Onneksi on jonkin verran tullut kendossa totuteltua ni ei ihan ollut hätää kärismässä. Ei se silti kivvaa oo, en ymmärrä. Harjotuksen aikana ei voinu kuvata, mutta paljon tuli käännettyä, väännettyä, hypittyä ja pompittua. Iha mukava ois johonki tommoseen perinteisempään kertoon liittyä, mutta ku ne tahtoo ottaa ton homman aika tosissaan ja reenit ois joka päivä, eikä niistä pääse luistamaan ni ehkä haluan ehtiä tekeen jotain muutakin. Pari kaveria on liittynyt jo ja eipä siinä muuta ehdi kun opiskelemaan, reenaamaan ja nukkumaan. Oma mieli vetää välistä muuallekkin ku hikiseen Dojoon painimaan.

Seiza.

Toisena päivä kokeiltiin Shodoa eli Japanilaista kalligrafiaa. Nyt ymmärrän miks sit pitää harjotella vuosia, ennenku voi sanoa hallitsevansa. Sitä luulis, että kuha sinnepäi sutii ni väkisilläki tulee jotain taiteellista tai hienoa, mutta ei se iha nii mennyt. Varmaan viitisenkymmenen harjotuspaperin jälkee olin ihan yhtä huono ku alottaessakin. Tosi kiehtovaa hommaa silti kaikkine syvine merkityksineen.

Shodo -välineet.

Ink stone. Muste raaputettiin veden sekaan tämmösestä kivestä.

Aki (syksy)

Esimerkkejä.

Sensei. Veti melko tunteella ja oli vissii tehny tuota hommaa ennenkin. Tai mistä minä tiiän, ei tuota lukemaan pysty..

Eile päästiinki sitte mun lempipuuhaan eli lautahommiin. Olin tuossa taannoin raw lifessa ja sinne tulee mua ehkä kymmenisen vuotta vanhempi tyyppi vaimon ja vauvan kans. Juteltiin niitä näitä ja se pyys mua sen kanssa laskeen joku päivä. No tänään käytiin ja katoin et on tyyppi vissii ennenki ollut laudan päällä. Jälkeenpäin selvis että sama herra on kilpaillut mm. Naganon olympialaisissa ja että seo ollu suunnilleen kaikissa lumilautavideoissa joita ollaan kateltu aiemmin. No iha tosi mukava tyyppi kuitenki ja käytii Rusutsussa, joka on ollu tähä mennessä mun lemppari. Nyt vuorelta löyty kuitenki iha uusia ulottuvuuksia ku Takamasa-san ties kaikki parhaat piiloreitit ja puuterijyrkänteet. Meitä oli minä ja kaheksan japanilaista, joista kukaa ei puhunu englantia. Lautaillessa pysyin hyvin mukana, mutta keskusteluss saiki sitten skarppailla sitäkin enemmän. Sää oli kerranki meidän puolella ja ainasen lumipyryn sijaan sai nauttia myös hokkaidon kauniista maisemista. Meni taas elämäni hienoimpiin elämyksiin top-N+1.

Jos mulle jotain tulee täällä ikävä ni se on tämä. Ei noin pehmeetä lunta näillä maisemilla vaan voi olla arvostamatta. Ei sillä, että täältä vielä tarttis pois lähtee mutta kohtahan tuo lumi jo sulaa..

Pakko jakaa vielä loppuun aika hauska linkki ja tunnstan itteni jo melko monesta kohtaa! :D
http://www.japan-talk.com/jt/new/the-101-signs-you-have-been-in-Japan-too-long