Kaikennäköstä on taas ollu. Viimein viimesetki japaninkielen kurssit loppu ja kevätloma alko! Melkosta haipakkaa on nuoki menny ja ei tosiaa oo mitää läpihuutokursseja. Iha tosissaa sai opiskella. Katotaa nyt mite kävi, mut eiköhän nuo läpi mee. Vähä harmittaa ku osa opettajista vaihtuu seuraavalle tasolle mentäessä. Tosi hyvä tuuri kävi maikkojen suhteen heti alkuun.
 |
| Japanese communication -porukka. |
Viime viikolla oli jäähyväisjuhla vaihto-opiskelijoille. Niille, joitten aika on siis jo täynnä ja kotimatka jo häämmöttää. Iso buffetti takasi melkosen väestöryntäyksen ja oli paljon tuttuja naamoja, mutta vielä enemmän ihmisiä joihin ei ollu ennen törmännyt. Sapporo vetää ilmeisesti melko paljon porukkaa ympäri maailmaa. Opiskelijoita ja tutkijoita.
Tän lukukauden lopuksi meillä oli vielä mahdollista osallistua vartavasten meille järjesttettyihin kulttuuriaktiviteetteihin. Tällä viikolla oli Aikidoa ja Shodoa. Ens viikolla luvassa kukka-asetelmien takoa ja päästää soittaa japanilaista harppua.
Aikido oli just sitä mitä ootinkin eli todella kurinalaista Seizassa istumista mikä sattuu jalkoihin niin perkeleesti. Onneksi on jonkin verran tullut kendossa totuteltua ni ei ihan ollut hätää kärismässä. Ei se silti kivvaa oo, en ymmärrä. Harjotuksen aikana ei voinu kuvata, mutta paljon tuli käännettyä, väännettyä, hypittyä ja pompittua. Iha mukava ois johonki tommoseen perinteisempään kertoon liittyä, mutta ku ne tahtoo ottaa ton homman aika tosissaan ja reenit ois joka päivä, eikä niistä pääse luistamaan ni ehkä haluan ehtiä tekeen jotain muutakin. Pari kaveria on liittynyt jo ja eipä siinä muuta ehdi kun opiskelemaan, reenaamaan ja nukkumaan. Oma mieli vetää välistä muuallekkin ku hikiseen Dojoon painimaan.
 |
| Seiza. |
Toisena päivä kokeiltiin Shodoa eli Japanilaista kalligrafiaa. Nyt ymmärrän miks sit pitää harjotella vuosia, ennenku voi sanoa hallitsevansa. Sitä luulis, että kuha sinnepäi sutii ni väkisilläki tulee jotain taiteellista tai hienoa, mutta ei se iha nii mennyt. Varmaan viitisenkymmenen harjotuspaperin jälkee olin ihan yhtä huono ku alottaessakin. Tosi kiehtovaa hommaa silti kaikkine syvine merkityksineen.
 |
| Shodo -välineet. |
 |
| Ink stone. Muste raaputettiin veden sekaan tämmösestä kivestä. |
 |
| Aki (syksy) |
 |
| Esimerkkejä. |
 |
| Sensei. Veti melko tunteella ja oli vissii tehny tuota hommaa ennenkin. Tai mistä minä tiiän, ei tuota lukemaan pysty.. |
Eile päästiinki sitte mun lempipuuhaan eli lautahommiin. Olin tuossa taannoin raw lifessa ja sinne tulee mua ehkä kymmenisen vuotta vanhempi tyyppi vaimon ja vauvan kans. Juteltiin niitä näitä ja se pyys mua sen kanssa laskeen joku päivä. No tänään käytiin ja katoin et on tyyppi vissii ennenki ollut laudan päällä. Jälkeenpäin selvis että sama herra on kilpaillut mm. Naganon olympialaisissa ja että seo ollu suunnilleen kaikissa lumilautavideoissa joita ollaan kateltu aiemmin. No iha tosi mukava tyyppi kuitenki ja käytii Rusutsussa, joka on ollu tähä mennessä mun lemppari. Nyt vuorelta löyty kuitenki iha uusia ulottuvuuksia ku Takamasa-san ties kaikki parhaat piiloreitit ja puuterijyrkänteet. Meitä oli minä ja kaheksan japanilaista, joista kukaa ei puhunu englantia. Lautaillessa pysyin hyvin mukana, mutta keskusteluss saiki sitten skarppailla sitäkin enemmän. Sää oli kerranki meidän puolella ja ainasen lumipyryn sijaan sai nauttia myös hokkaidon kauniista maisemista. Meni taas elämäni hienoimpiin elämyksiin top-N+1.
 |
| Jos mulle jotain tulee täällä ikävä ni se on tämä. Ei noin pehmeetä lunta näillä maisemilla vaan voi olla arvostamatta. Ei sillä, että täältä vielä tarttis pois lähtee mutta kohtahan tuo lumi jo sulaa.. |
Pakko jakaa vielä loppuun aika hauska linkki ja tunnstan itteni jo melko monesta kohtaa! :D
http://www.japan-talk.com/jt/new/the-101-signs-you-have-been-in-Japan-too-long
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti