Pieni ihminen suuressa maailmassa.

Matka meni iha rattosasti lentokoneita vaihdellessa. Meinasin tosin myöhästyä lennolta ku intouduin juttelemaan ihmisten kanssa tajuamatta, että on vielä yks turvatarkastus käymättä. Kaikesta huolimatta etenki yölento Frankfurtista Hong Kongiin oli tehty oikeen mukavaksi. Iso kone, kaks lämmintä ateriaa välipaloineen ja jatkuvine juomatarjoiluineen plus hyvä leffavalikoima. Matka meni uuden piratesin ja x-menin seurassa pääosin syödessä siis. Himalajan päällä oli tähtitaivas ja auringonnousu pilvien yläpuolella on vaan aika siisti.

Aurinko nousi jossain Kiinan yllä..

Perillä olikin sitten tarkastusta toisen perään. Kaikilta Japaniin tulevilta otettiin valokuvat ja sormenjäljet, piti täytellä pari kaavaketta ja ihmisiä kävi nuuskimassa koira jos toinenkin. Kentällä mua vastassa oli Lee, joka on opiskellut täällä jo vuoden. Todella avulias kaveri vaikkakin hänen puhuma kiina-japani-englanti-fuusio vaatii hieman tarkkaavaisuutta. Leen kanssa suunnattiin junaan ja metroon pahimpaan ruuhka-aikaan ja silloin viimestään tuli selväksi, että nyt ollaan Japanissa. 

Löysimme asuntolan, jossa tulen seuraavan vuoden viettämään ja täytimme building managerin kanssa melkoisen nipun kaavakkeita. Sain lukemattoman määrän sääntöjä, ohjeita ja kehotuksia, joista 90% meni varmasti ohi. Se nyt kuitenkin tuli selväksi, että tämä on ainoa asuntola, jossa on sekä tyttöjä että poikia ja se jos mikä on turmiollista. Täällä ei siis saa olla yövieraita, kysyin miksi ja vastaus oli: "IT'S DANGEROUS!". Pienen suomesta vierailevan avovaimon piilottaminen tuleekin sitten olemaan haastavampi juttu.

Kaikesta informaatuotulvasta ja väsymyksestä huolimatta sain kuitenkin onnistumisen kokemuksiakin! Lähdin illalla etsimään kauppaa, josta löytäisin pyyhkeen, sillä kahden päivän matkustamisen jälkeen suihku oli To-Do-listan kärjessä. Löysin tästä läheltä ison supermarketin, jossa ois riittäny tutkimista varmasti koko viikoksi, mutta halusin vaan suihkuun ja nukkumaan. Päädyin kysymään neuvoa eräältä hyllyä täyttävältä rouvalta japaniksi ja tulin ymmärretyksi! Kävimme jopa pienimuotosen keskustelun (kyllä, pyyhkeistä), mutta keskustelun kuitenkin. Hassua, miten yks kaupassakäynti voikin olla näin rohkaiseva kokemus, mutta se oli. Jos pärjään eka iltana kaupassa, tulee tää vuosikin meneen aivan hyvin!

Anyways.. Piti vaan päivittää, että olen turvallisesti perillä vaikkakin tuhannen sekaisin kaikesta tästä.. kaikesta. Huomenna on enemmänkin asioiden järjestelyä ja oon varmasti viisaampi ja ennekaikkea virkeempi. Oyasuminasai!