Oon ollu täällä vasta kolmisen viikkoa ja kaikki tuntuu vieläki tosi hienolta, uudelta ja jännittävältä. Kaveri kuitenkin kysy tuossa yks päivä, että onko tässä kulttuurissa mitään mikä oikeasti rassaa tai aiheuttaa ongelmia. Lyhyt vastaus: Ei. Mutta toki on joitain sellasia asioita, jotka vaatii enemmän ja vähemmän totuttelua. Päätinkin listata arjen pulmatilanteet top-3:
1. Suunnistaminen.
On oikeasti tosi helppoa varsinkin keskusta-alueella, mutta todellakin erilaista kun mihin on Eurooppaa matkanneena tottunut. Ehkä isoin ero on se, että kaduilla ei ole nimiä. Et siis voi kävellä ympäriinsä ja katsoa välillä millä kadulla olet ja sitten seurata sitä määränpäähän. Sen sijaan kaikilla rakennuksilla on nimet. Tai ainakin suurimmalla osalla. En toistaiseksi tiedä muita kun tämän Sapporon systeemin, mutta siihen totuttua on suunnistaminen aika helppoa. Sapporo on erityisesti keskusta-alueeltaan selkeä ruudukko, joka on halkaistu neljään osaan kahdella ristiin kulkevalla tiellä (north-south ja east-west). Risteyksissä kerrotaan usein etäisyys tähän pisteeseen. Eli jos tietää missä pohjoinen on, ei eksymisen vaaraa pitäisi olla. Toisaalta laitakaupungilla ruudukko hieman hajoaa ja.. niin. En tiiä onko tämä systeemi parempi vai huonompi, mutta erilainen se on ja vaatii totuttelua.
2. Kierrätys.
Elkää ymmärtäkö väärin. Kierrätys on pelkästään hyvä asia. Mutta.. täällä se on viety niin pitkälle, että vasta nyt kolmen viikon jälkeen alan ymmärtämään miten kaikki tapahtuu. Jälleen erilaista, mutta kaikki käy järkeen kun miettii tarkemmin. Kuten olen aiemmin kertonut, roskien viemiselle on oma kalenteri ja joka päivä saa viedä vain tietynlaisia roskia. Tämä ei aiheuta ongelmia. Mitä nyt lukuisten eri roskalajikkeiden varastoiminen tänne 11,5 neliön huoneeseen vaatii vähän luovuutta. Vaan sitten se lajittelu. Mitä oikesti voikaan viedä minäkin päivänä? Yhdessä pakkauksessa saattaa olla kolmea eri lajiketta ja kanjeja heikosti lukevana vie lajittelu aina vähän aikaa. Esimerkiksi pullot ja tölkit palautetaan yhdessä, mutta ne pitää huuhdella ja korkki palautetaan muovin kanssa ja etiketit myös erikseen. Kaupassa myydään ainakin kahdenlaisia roskapusseja, palavalle jätteelle ja palamattomalle, luulen että noilla pärjää. Roskat tulee viedä joka päivä ennen puolta yhdeksää ja haluaisin kyllä nähdä mitä niille tapahtuu sen jälkeen.
3. Kieli.
No, koska en puhu sitä ja se on mun oma vika. Se mikä tuli kuitenkin eniten järkytyksenä on, että ihimset ei oikeasti puhu englantia. Osa opettajista ja oppilaista yliopistossa kyllä, mutta kampuksen ulkopuolella tahtoo olla usein aika orpo olo. Vaikeinta on ehkä kaupoissa ja ravintoloissa. Onneksi minussa on sen verran seikkailuluonnetta, ettei aina tarvitse tietää, mitä tilaa. Toisaalta vaikkapa apteekista jonkin tietyn lääkeaineen löytäminen on minulle mahdotonta. Otan tämän haasteena ja aion puhua japania vuoden kuluttua. Tai ainakin tulla toimeen sillä arjen tilanteissa. Tärkeintä on vaan mennä tilanteisiin, vaikkei aina tietäiskään mitä tulee tapahtuun.
Off-topic,
Meinasin tipahtaa penkiltä ku kattelin tilastoja ja täällä blogissa on käyny pelkästää viime kuussa melkee 2000 kävijää. Tuhannet kiitokset kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka on kiinnostunu joko Japanista, matkailusta tai tän suomalaisen idiootin elämästä. Lämmittää mukavasti sydäntä näin sateisena aamuna pallon toisella puolen. Tosiaan jos on jotain kysymyksiä mihin tahansa asiaan liittyen ni vastailen mielelläni tai sitte postaan ajatukseni tänne. Take care!
-Aki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti