Smells like okonomiyaki

Kuulin aamulla, että osa porukkaa oli lähdössä sunnuntaivierailulle Sapporon kuuluisaan olutmuseoon. Päätin liittyä seurueeseen ja lähteä selvittämään mistä on kysymys. Aikamme käveltyämme ja bussilla seikkailtuamme yli kymmenhenkinen ryhmämme löysi paikalle ja se oli kuin neuvostoliiton ajoilta vanhoine tiilirakennuksineen ja punaisine tähtineen.

Sapporo Beer Museum

Soviet Union all over again.

Eteisessä ollut lappu lupaili jonkinlaisia maistiaisia.

Iso.. mikälie.

Kierros eteni menneisyydestä nykyaikaan.

Kyllä, oluthyytelöä.

Kierroksen lopussa oli sitten mahdollisuus maistella eri lajeja, mikä ei juuri houkutellut näin sunnuntaiaamuna.

Koko miljöö oli kyllä hieno.

Museovierailun jälkeen lähdimme etsimään Sapporo Factory -ostoskeskusta.

Löysimme perille ja se oli varsin hieno lasikupolikattoinen rakennus täynnä kaikkea mahdollista.

Siellä oli käynnissä jokin lapsiystävällinen eventti, joten päätimme vain etsiä jonkin rauhaisan paikan, jossa ruokailla.

Halloween on muuten tulossa ja seo vissii aika iso tapahtuma täällä.

Japanilaisilla ravintoloilla on tapana tehdä ruoka-annoksistaan muoviset kopiot näyteikkunoihinsa. Muoviannoksia näkee joka puolella ja niiden tekeminen taitaa olla oma taiteenlajinsa, sillä ne ovat todella yksityiskohtaisia. En osaa päättää onko tuo käytäntö todella omituista vai kätevää. Ehkä molempia.

Mmm.. muovia.

Päädyimme muoviannosten ja hintalappujen perusteella okonomiyaki -ravintolaan, jossa eräänlainen pitsan ja munakkaan hybridi oli tarkoitus valmistaa itse. Ensin valittiin mitä halutaan syödä ja okonomiyakiin voi laittaa perinteisesti mitä vaan, sillä sana okonomiyaki tarkoittaa karkeasti käännettynä "se mitä haluat kypsennettynä". Meidän okonomiyaki sisälsi ainakin kaalta, vehnäjauhoja, kaalta, katkarapuja, mustekalaa, pekonia, maissia, majoneesia ja varmasti jotain muutakin. Sen lisäksi päätimme paistaa nuudeleita lihan, kasvisten ja kananmunan kanssa.

Kun täytteet on valittu ne sekoitetaan ja kaadetaan kuumalle paistopöydälle.

Okonomiyaki paistuu aikalailla itsekseen, mutta nuudelit vaati vähän enemmän hämmennystä.

Päälle voi laittaa eri kastikkeita, joiden alkuperästä ei oo kyllä mitään hajua.

Kuivattu kalasilppu kruunaa koko setin.

Tällanen yhessä puuhastelu oli kyllä oikeen mukavaa. Nälkäsenä odottavan aika on pitkä, mutta odotus myös palkitaan! Resepti ei ole kovin vaikea ja tätä on varmasti helppo tehdä porukalla vaikkapa täällä asuntolassa.

Tänään saapui syksy Sapporoon ja päivä oli auringonpaisteesta huolimatta tosi kylmä ja viimanen. Kotimatkalla pysähdyin ihastelemaan vähän enemmän laitakaupungilla olevia omakotitaloja. Moni niistä oli kätketty pienten metsien keskelle ja polut ulko-oville kulki monenmoisen puutarhan kautta. Jotenki hauskaa miten ihmiset elää keskellä metsää keskellä kaupunkia.

Oli kyllä mukava päivä vaikka nyt jokapaikka haiseekin okonomiyakille ja sormet on ytimiä myöten jäässä. Pitää kaivaa kaapista lapaset.