Kyoto oli just sitä mitä ootinki - temppeleitä ja perinteitä, puistoja ja pikku putiikkeja. Semmonen Japani mitä näkee kaikissa niissä esitteissä ja dokumenteissa. Oltiin viis yötä semmosessa vanhassa majatalossa, jossa oli kuitenki nuoret ja tosi ystävälliset työntekijät. Oma iso huone futioneilla ja alakerrassa tosi kiva kahvila. Yhtenä päivänä vuokrattiin pyörät, toisena käveltiin ympäriinsä. Keväinen aurinko paisteli koko ajan. Metrot ja bussit kulki joka paikkaan ja turistioppaissa ois riittänyt nähtävyyksiä pidemmäksikin aikaa. Kaiken perinteisyyden vastapainoksi yöelämä oli tosi vilkasta ja hämärillä kujilla saatto vaan ihmetellä mitä kaikkea nätin pinnan alta löytyykään. Niinku oon jo monta kertaa aiemmin todennut, Japani on kontrastien maa.
 |
| näkymää vähän korkeammalta |
 |
| osa temppeleistä oli siellä kerrostalojen keskellä |
 |
| joenvarsilla oli tosi tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita. |
 |
| en haluais vieläkää olla sähkömies japanissa |
 |
| kevät |
 |
| Punainen portti eli Torii (linnun orsi) |
 |
| elämä on valintoja |
 |
| nää portit jatku monta kilometriä metsään ja vuorille |
 |
| kivipatsaiden keskellä tunnelma oli välistä aika pelottava ja tuntu oikeesti niinku henget ois läsnä |
 |
| temppelikisu |
Kiotossa ruokakulttuuri kukoisti ja tuli kyllä syötyä kaikenmoista. Eniten jäi ehkä mieleen kuitenki ninja-ravintola, joho mentiin monen luolan kautta maan alle, tarjoilijat oli ninjoja ja ruoka sieltä laadukkaimmasta päästä.
 |
| syötäviä shurikeneja (heittotähtiä) |
 |
| pork hiding in leaves |
 |
| päätin kans että musta tulee isona ninja |
 |
| joen rannalla oli rumpujamit ... |
 |
| Go:ta takseilla, mustat voitolla |
 |
| ja taas vaihteeksi niitä temppeleitä |
 |
| jotka oli aika yksityiskohtasia |
 |
| käytiin juomassa teetä kahden vallihaudan suojissa |
 |
| nyt ymmärrän, että se miljöö on 90% teenautinnosta. tommosen pation teen sitten ku talon rakennan (vallihautaa unohttamatta) |
Yks päiväreissu käytiin Narassa, joka on pikkukylä siinä Kioton liepeillä. Siellä oli taas niitä temppeleitä. Tälläkertaa enemmän buddha-temppeleitä, mutta tässä vaiheessa reissua oli jo melkonen yliannostus. Ei oltu tutkittu Naraa etukäteen ni pienoinen järkytys oli tuhannet villipeurat, jotka tepasteli ympäri temppelialueita. Tai ei ne mitää villejä ollu ku iha ihmisten rapsutettavaksi tulivat, mutta vapaina liikkuvat kuitenki.
 |
| komia patsas, haluan kämpille kans |
 |
| meh~ |
Mieleen Kyotosta jäi:
Sadat temppelit ja niiden puistoalueet, joissa oikeasti voi rauhottua. Vaikkei uskovainen ihminen olekaan, silti noissa paikoissa on jotain todella maagista ja rauhallista. Voisin hyvin kuvitella istuvani päivät tuolla meditoimassa. Länsimaisissa kirkoissa tulee aina semmonen ahdistus ja pakokauhu. Aina joku katsomassa tai tuomitsemisessa. Tuolla luonnon keskellä munkit tulee vastaan ja moikkaavat iloisesti, ei mitään turhaa pätemistä ja saarnaamista. Itekseen mietiskelyä luonnon keskellä. Sielu leppää.
Hyvä ruoka ja ninjat!
Naran peurat, hyvässä ja pahassa. Jotenki säälittää tommoset arat villieläimet, jotka on ystävystyny ihmisten kanssa.
Majatalo, jossa olo oli todella tervetullut ja ku illalla oli liian väsynyt saatto vaan mennä alakerran kahvilaan, jutella ja pelata ihmisten kanssa. Yksi tyyppi kutsui meidät tunnin juttelun jälkeen kotikaupunkiinsa Tokioon ja sinnehän me seuraavaksi matkattiinkin.
 |
| yöbussilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti