Jeppisjoo. Ekat japaninkielen kurssit suoritettuna ja vieläpä ihan kiitettävin tuloksin! Helpottaa ku huomaa, että opiskelu on tuottanu ees jotain tulosta. Varsin tiuhaan tahtiin mennään asioita eteenpäin ja joka päivä on joko kielioppi- tai sanakoe, lisäksi joka päivä tulee nivaska kotitehtäviä. Toisaalta ihan hyvä, että on tekemisen meininki. Itsenäisesti tulis tuskin opiskeltua yhtä ahkerasti ja opiskelemaanhan sitä tultiin *köh*.
Mitähän muuta. Viime viikolla oli ainaki yks jazzkeikka varsin mukavassa kellaripubissa. Lipun hinta oli melekosta suolanen, mutta saatin onneksi liput suomenkielen opettajalta kiitokseksi ku ollaan käyty tunneilla jelppimässä. Pekka Pylkkäsen bändi oli varsin kansainvälinen sillä rumpali oli brazilialainen, pianisti tanskalainen ja bassotaiteilija oli iha japanista. Ja hyvvää settiähän se oli, semmosta perusjazzia. Jäätiin kaikan jälkeen (baarin sulkeuduttua) vielä kuitenki fiilistelemään meinkiä bändin kanssa. Syötii, juotii ja eksyttii vielä jatkoillekkin. Kivvaa oli!
Eile kävästii taas vaihteeksi Sugurun kanssa laskemassa. Tälläkertaa keli oli meidän puolella ja näkymät oli hienoimmat. Auringonpaistetta ja talvisia vuoria silmänkantamattomiin. Kameran jätin tietty autoon. Edellisenä päivänä oli satanu usiammankymmentä senttiä uutta lunta ja japanilainen puuteri on kyllä kehujensa veroista! Paitsi kaaduttuaan oli kyllä sula mahottomuus päästä takasin tolpilleen hankien seasta. Hieman hämmentävää oli kuitenki se, että rinteessä oltiin me kaks ja sitte abauttiarallaa 100 japanilaista sotilasta. Jep. En tosiaa tiiä mikä osa koulutusta niillä oli menossa, mutta kovasti ne harjotteli eri alastulotekniikoita. Ehkä se oli sitte joku vuoristokomppanian kolmas lumipataljoona, mutta ei ne meille pärjänny!
Muutenki ois ohjelmaa taas vaikka muille jakaa. Ens lauantaina pitäs olla neljässä paikassa yhtäaikaa. Ossaispa monistautua! Tai ees telesiirtymisen alkeet. Piipahtaisin kotona.
 |
| Kampuksellekki tuli tänää jouluvalot! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti