Benkyou kudasai..

Huhhuh. Tällä viikolla alko koulu, mikä varmaan näkyy näistä blogipostausten määrästä. Hieman meinaa kiirettä pitää.

Tiistaina oli siis Welcome Ceremony kaikille vaihtareille mikä piti sisällään paljon aplodeja ja yleistä pönötystä. Tilaisuuteen vaadittiin formaali asustus ja tilaisuuden lyhkäisyydestä huolimatta oon aika tyytyväinen, että hommasin puvun puolikkaan sitä varten. Oli nimittäin semmonen tilaisuus. Pisteet Firkola-senseille, joka luetteli vuorollaan kaikkien 40:n husteppien nimet ulkomuistista.

hustep '11 ja yliopiston isoimmat pamput.

poijjat.

Illempana oli sitte vähä vapaamuotosempi welcoming party, jonka oli järjestäny Japanilaiset opiskelijat. Syötii ja pelattii maailma-bingoa. Illalla juhlittiin sitten mun uuden pikkusiskon, Yukin, synttäreitä (sori suomen pikkusiskot). Tiistai oli siis vielä yhtä juhlaa, mutta keskiviikkona kaikki muuttui.

Meillä alko japaninkielen tunnit ja päätin alottaa opettelun ihan alusta, mikä osoittautu ehkä ihan oikeaksi ratkaisuksi. Alotin kolme kurssia eli communication-, grammar- ja kanji -kurssin. Mulle sattu ainaki japanilaisella mittapuulla aika lepposat opettajat, mutta he kuitenki vaativat sitoutumista ja kovaa työtä. Ensimmäiset tunnit oli mulle ehkä aivan liian helppoja, mutta haastetta tulee varmasti ensi viikolla kun siirrytään käyttämään pelkästään hiraganoja, katakanoja ja kanjeja. Kanjeista oon jo melko liekeissä ja tällä eka kurssilla on tarkotuksena opetella noin 200~ merkkiä.

Aluksi tuntu että tämä koulunkäyntihän käy ihan lomailusta, mutta tällä viikolla kaikki kurssit pyörähti vasta kunnolla käyntiin ja luettavaa sekä tehtävää riittää joka illaksi. Ja parhaimmillaan sitä on kotona vasta kymmeneltä illalla suomenkielen -tunnin jälkeen. Ens viikolla alkaa minun osalta jo ensimmäiset suulliset esitelmät.

Onneks nyt alko viikonloppu ja on ainaki pari päivää aikaa rauhottua ennen ens viikon ja syksyn kiireitä.

Pakko kertoa kevennyksenä, että tapasin yliopistolla erään lähemmäs 100-vuotiaan Amerikkalaisen vanhan herran Bobin, joka on asunut 60 vuotta Japanissa. Kuultuaan, että oon suomesta hän puristi mun käden melkeen rikki ja huusi "Long Live Finland!!!" Sen jälkeen sain kuulla monta tarinaa talvisodasta ja kiitosta siitä miten me potkittiin Veli Venäläistä perseelle. "Thanks Bob.. but actually you know what.. I wasn't there so..uh, nevermind."