25

Viimestä viiään! Nimittäin viikkoa ennen talvilomaa. Ei sekää oo ku sen puoltoista viikkoa, mutta tämän kiireen keskellä seki tuntuu unelmien täyttymykseltä. Koitan tarkotuksella olla tekemättä sen kummempia suunnitelmia, että voi sitten ekstempore lähtiä mihin vaan haluaa tai sitten olla lähtemättä yhtään mihinkään. Jälkimmäinen kuulostaa niin hyvältä. Vielä muutama päivä jaksaa, jaksaa!

Viime viikonloppu oli ihan älyttömän hieno. Täytin muuten 25! Seo.. jonku verran se. Perjantaina tyypit halus järjestää jonkinlaista juhlaa sen kunniaksi ja olin oikeen mielissään ku tupa oli enemmän ku täynnä mitä hienoimpia ihmisiä. Lähinnää muita vaihtareita ja japanilaisia tuttuja koulusta. Hauskaahan tuo oli vaikka seuraavana aamuna tahtoi vähän IKÄ jo painaa.

Lauantaina menin taas vaihteeksi tuohon lempparibaariin Raw Lifeen, mutta tälläkertaa olin tiskin takana ja laitoin lohisoppaa Jaappanin ihmisille. Kovin oli suosittua :) Kotoa saapuneet hapankorput ja joululimppu meni kans kaupaksi, vaikka ilmaseksi kauppasinki. Oli ihan mahtavaa tehä vaihteeksi ruokaa kunnon keittiössä ja oikeilla välineillä tän asuntolan sijaan. Taijan perustaa ravintolan sittenki.

Sunnuntaina mentiin taas laskemaan. Tälläkertaa oltiin liikkeellä vähän isommalla porukalla ja meitä oli sen kolme autollista. Käytiin Kokusain laskettelukeskuksessa, joka on ehkä lähimpänä ja yks Sapporon suosituimpia paikkoja. Se näky kyllä kävijämäärässäkin. Toisaalta todella nopeat gondolihissit teki päivästä oikeen mukavan. Lunta oli ja tuli lisää koko päivän ihan käsittämättömän paljon ja vähän vaikeimmilla reiteillä ei ollut juurikaan ihmisiä haittona. 

Koko viikonloppu meni taas niin mahtavien ihmisten seurassa ja kaikkea kivaa tehdessä, ettei voi ku hämmästellä tätä elämän hienoutta. Paljon ystäviä ja ihmisiä jotka välittää. Erityisen iloiseksi mut teki kotiväeltä postissa saapunut kalenteri, joka tipahti postiluukusta kaiken stressin ja kiireen keskellä. Se oli täynnä rakkauskuvia elämän varrelta. Pisti taas prioriteetit kohdilleen ja sitä muisti mikä elämässä on tärkeintä -- perhe. Piti muuten japanintunnilla esitellä joku itelle tärkiä asia ni päädyin hätäpäissäni esittelemään tuon kuvakollaasin, joten nyt teijät tunnetaan ympäri mualimaa.

Tiiättekö ku välillä tulee semmosia hetkiä, ku miettii et missä sitä on ja miten tähän on päätynyt. Pyörittelee maailman tähtikarttaa päässään ja miettii oonko minä oikeesti minä. Paluumatkalla meillä oli hieman logistiikkaongelmia ja päädyin yliväsyneenä nukkumaan yhden auton kaadettujen penkkien päälle kymmenen lumilaudan sekaan. Herään Sapporon korkeiden rakennusten valomereen ja kuulen etupenkiltä kahden japanilaisen keskustelun sorinan. Yritän hahmottaa tilannetta; Missä mää oon? Miten oon päätynyt tänne ja miksi mää ymmärrän mitä nuo ihmiset puhuvat? (Ei, en oo humalassa.) Elämä vaan on varsin jännä asia.