Näitä oloja.

En tiiä miten päin olisin. Toisaalta on vaan niin älyttömän hienoa olla täällä ja sitten on se rakkaus..

Ku välittää toisesta niin paljon, ettei haluais olla sekuntiakaan erossa ja tulee huono omatunto joka hetkestä jota ei voi viettää yhdessä. En tietenkään kadu päivääkään ja tiedän, että tää piti tehdä ihan mun itteni takia. Oon vaan maailman kiitollisin siitä, että ihminen jota rakastan on valmis oottamaan mua mun tyhmän päähänpiston takia kokonaisen vuoden. Olo on itsekäs. Ja välillä tuntuu etten oo ansainnut tätä kaikkea hyvää, mitä mun elämässä on. Välillä itkettää, mutta parasta on se ku tietää, että jokainen kyynel on pelkkää onnea. 

Mulla on ikävä sua.

 

"Oon niin onnellinen, että oon löytänyt sut matkaseuraksi tähän elämään."