Vähänkait tuota on nyt innostunut uudemman kerran tuosta LUMILAUTAILUSTA ku ei muita reissuja enää tuu tehtyäkään. Täällä on vaa iha käsittämättömän hyvät mahollisuudet harrastaa ni pakkohan se on käyttää tilaisuus hyväksi. Tänään käytiin Rusutsun vuorilla parin kolmen tunnin ajomatkan päässä Sapporosta ja oli ehottomasti hienoin paikka tähän mennessä. Taustalla näky pöyreä Toya -järvi, jolla olin jo aiemmin syksyllä käynyt. Mietin jo sillon, että onkohan nuo vuoret valjastettu laskemiseen ja olihan ne.
Rusutsun laskettelukeskus koostu kolmesta vuoresta, jotka oli yhistetty
gondolihisseillä, mutta yhessäki nyppylässä riitti tutkimista koko
päiväksi. Löytypä sieltä semi iso hyvipuistokin, joka on auki kesäsin.
Siisteintä näissä Japanin mäissä on se, ettei niitä pahemmin aurata vaan
koskematonta puuterilunta riittää loputtomiin. Ja varsinkin jos on
valmis poikkeamaan noilta päälinjoilta. Suurin osa ajasta meneekin
keskellä metsää henkeä haukkoen ku on niin käsittämättömän hienoa. Isoja
jyrkänteitä ja pudotuksia, mutta pehmeää lunta joka paikassa
suojaamassa pahimmita kolhuilta. Puut on edellenki aika kovaa tekoa,
mutta melkosta adrenaliinipiikkiä on koko päivä. Maisemista puhumattakaan.. Monesti hissiltä hissille pääsee metsiä pitkin näkemättä yhtään ihmistä. Ohan tää nyt varmasti parasta mitä täällä voi tehä, meikä nauttii!
Suguru pyys mut tuossa heti uuden vuoden alussa muutaman päivän retkelle Hokkaidon saaren pohjosempiin osiin vallottaan vuoria ja moikkaileen ihmisiä. Ei tarvinu kahesti miettiä lähenkö. Kouluhommat pitää jossain vaiheessa hoitaa pois alta, mutta elämyksiähän tänne on tultu hakemaan. Jebujee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti