soup curry

Tänään oli tarkotuksena lähteä ekan kanjitunnin jälkeen tutkailemaan Sapporon musiikkiliikkeitä, että jos löydettäs irkku-ystävälle mandoliini! Sitä ennen piti kuitenki saada ruokaa ja kahvia. Mentiin ensin ihan random kahvilaan vähän syrjempänä keskustaa. Aluksi en huomannut, mutta ku meille tuotiin pelkästään iittalan ja arabian kuppeja, tajusin että seinillä oli kaikenlaista tavaraa suomesta ja hyllyssä mm. muumikeittokirja. Juttelin sen omistajan kanssa tovin ja oli tosi herttanen rouva. Hän vaan oli jostain syystä ihastunut Suomalaisiin designiin. Pitää kyllä viedä ens kerralla jotain pientä tuliaista.

sokeri, hillo, mehu, piparkakkuja..

Tutun näköstä? :D

 Japanissa syödään paljon currya riisillä. Käytännössä puolet lautasesta on riisiä ja puolet ruskeaa currykastiketta, jonka seassa on vähän mitä sattuu.. juureksia, lihaa ja muuta epämäärästä. Hokkaidossa on kuitenki oma erikoisuus, soup curry, jota on pitäny kokeilla nii kaua ku täällä on ollu. Käytännössä hyvin maustettua currykeittoa, jonka seassa on taas kaikkea mahollista. Mentiin jälleen  vähän syrjäsempänä olevaan curry -ravintolaan, joka oli ilmeisesti sieltä laadukkaammasta päästä eikä hinnatkaan lounasaikaan ollut mitään ihmeellistä. Valittavana oli monenlaista eri keittoa ja lisuketta, mutta sen lisäksi sai valita tulisuusasteen 1-100 asteikolla ja voi pojat.. Oon täällä oppinut, että näiden asteikkojen kanssa kannattee olla varovainen ja otin maltillisesti kahdeksan. Pidän tulisesta ruuasta ja suomessa on harvemmin tullut vastaan semmosia ruokia jotka jäis tulisuuden takia syömättä. Kahdeksikko oli mulle juuri sopiva, mutta esimerkiksi kymmenen toisella puolella saattais jo naama sulaa. En osaa kuvitella, miten kukaan voi mennä lähellekkään sataa tai ainakaan selvitä siitä kokemuksesta hengissä. Jokatapauksessa ihan käsittämärttömän hyvää ja varmasti yks elämäni parhaista aterioista. Ei ole turhaan kehuttu. :)

Tutustuin tämänkin ravintolan pitäjään kun lähtiessä hän rupesi juttelemaan niitänäitä. Oon nyt muutaman kerran kuullut lauseen: "Aki, you just make friends wherever you go.." ja aloin miettimään pitääkö se paikkansa ja mistä se johtuu. Ehkä ei tai en ainakaan omasta mielestä sen enempää ku muutkaan. Tykkään jutella ihmisille ja jos yleisen nyrpeän naaman sijaan näyttää vähän hymyä ulospäinkin, ehkä ihmisillä on myös helpompi lähestyä sua.

Noh, eniveis ei löydetty mandoliinia sillä jostain syystä niitä ei vaan ole täällä.. Kaikkea muuta kivaa löyty kyllä ja olikin aivan mahtavaa tallustella ympäri Sapporoa tänä aurinkoisena päivänä. Alkaa pikkuhiljaa suurin stressi helpottamaan ku enimmät kouluhommat on saanu pakettiin.

Mandoliinin sijaan ois voinu ostaa monenlaista muuta tyylikästä soittopeliä :I