Oon ihmetelly noita Japanilaisia
bisnesmiehiä, jotka käy kotona vaa nukkumassa vaa nyt osaan jo
samaistua.. Alkaa olee nää päivät välillä nimittäin semmosia, että aamulla
lähtee seiskalta taapertaan kouluun ja illalla jos ennen puolta yötä
tulee takasi ni hyvä.
Onneksi
kaiken tämän kiireenkin keskellä ehtii vällillä rentoutua ja tehä
vaikkapa... kynttilöitä! En muista kerroinko, mut tapasin tossa
parikolme viikkoa sitten erään kynttilätaiteilijan, Marikan, joka kutsui
mut kaverinsa Taekon kanssa syömään ja ateljeehensa kynttilöitä
väsäileen. En oo koskaan tehny kynttilöitä, joten tottakai halusin
kokeilla.
Odotin
steariinilla kyllästettyä sotkuista työpajaa, mutta ateljee olikin
täydessä järjestyksessä oleva valkoinen huone täynnä mitä söpömpiä
kynttilätaideteoksia.
Keskellä Sapporon urbaanilähiötä. Tai ainakin melkeen.. jossain tuolla kuitenki!
Täällä on tutustunu paljon
opiskelijoihin ja suurin osa ajasta meneekin koulussa ja
opiskelukavereiden kanssa hengaillessa. Kuitenki iha älyttömän mukava ku
on tutustunu joihinki ihan "normaaleihin" työssäkäyviin (lue aikuisiin)
ihmisiin, jotka on valmiita jakamaan hetken elämästään. Olipa se sitten
lumilautailua, kynttilöiden tekemistä tai ruuanlaittoa, nautin näistä
hetkistä todella paljon. Kiitti :)
Aika on suhteellisen suhteellinen käsite, mutta aivan sama mistä vinkkelistä sitä nyt katsoo se kulkee aika perkeleen nopeasti.
Mitähän kaikkia sitä on tullu tehtyä. Viime viikolla oli ainaki raw lifessa livemusakkia Okinawasta. Yhen miehen reggaeta ja perinteistä shamisen soitantaa ja laulantaa. Tuo Japanilainen perinnesoitin on vaa jotenki nii kiehtova, että tekis mieli tuua yks mukana suomeen. Sitäpaitsi yks kieli vähemmän ku bassossa ni ois helpompi handlata^^. Not. Jokatapauksessa artistit tuolta japanin eteläkärjestä toivat kesän tänne pohjoiseen.
Viikonloppuna oliki sitte aika tehä kaikki ens viikon kouluhommat pois alta, mutta jostai kumman syystä tuli taas mieluummin lähettyä vähän sinne sun tänne. Eräs ystävä liittyi kitara -kerhoon ja autoin häntä löytämään itselleen sopivan kitaran. Melkeen meinasin sortua itekkin ostamaan vanhan käytetyn soittimen, mutta tajusin onneksi, etten voi haalia kovin paljoa tavaraa ku pitää täältä joskus tulla poiskin - mielellään ilman muuttoautollista tavaraa. No kitara kuitenki löyty ja perusteetkin opetettu.
Viime viikolla kaupungin halkaisevaan odori -puistoon oli ilmestynyt paljon pieniä kojuja ja mitä kummallisempia valosysteemejä. Käytiin muutaman tyypin kanssa ihmettelemässä niitä lauantai-illan ratoksi. Puistossa oli menossa white illumination, joka piti sisällään paljon valoja ja jonkinsortin joulumarkkinat. Glögiä täältä ei ilmeisesti saa, mutta kuuma viini ajaa saman asian. Pariin kortteliin oli ahtautunut melko paljon populaa ja vähän hirvittää, sillä tuo tulee olemaan mun työpaikka joulun aikaan. Ihmiset on näin joulun alla jokseenkin päällekäyviä. Ihan rauhassa jutellessa saattaa joku vaan tulla ja ottaa valokuvan ulkomaalaisista. Paljon osottelua ja kuiskuttelua. En oikeen tiiä miten pitäs suhtautua. Huumorillla siis!
Sunnuntaina avasin lautailukauden ja suunnattiin Sugurun ja Kahorun kanssa rinteeseen. Pari pienempää paikkaa täällä on jo avattu ja suunnattiinkin Takayama -vuorelle, semmosen puolentoista tunnin ajomatkan päähän Sapporosta. Lunta oli melkosta paljon siihen nähen, että täältä kaupungista kaikki on jo sulanu pois. Aamusta satoi vielä hyvät puuterit koko rinteeseen, mutta iltapäivästä sade muuttui vedeksi ja meno vähän hyytyi. Vaa olipa ihan älyttömän kivvaa! Pitää kyllä yrittää pyhittää mahdollisimman monta vapaapäivää lumelle, vuorille ja laudalle. Tää paikka oli aika pieni ja päivälippu tuonne oli semmoset 3500yeniä, mutta kausilipun sais about kolmen päivälipun hinnalla. En kuitenkaa ainakaa vielä uskalla semmosia ostaa ku ei yhtää tiiä, missä sitä tulee käytyä.
Ens viikko on muuten ihan hirviä kaikkine presentaatioineen ja ryhmätöineen. Kielikurssien loppukokeisiinki pitäis valmistautua. Eli jos musta ei vähää aikaa kuulu mitää ni elkää olko ollenkaa huolissaa. Kärsin korkeintaan syvästä masennuksesta ja uupumuksesta ja suunnittelen pakoa.. öö, en just keksi mihin voisin täältä karata. Eli eipä mittää, täällä sitä silti ollaan!
Ei pitäs ehkä olla näin täpinöissään, mutta koin elämäni ekan maanjäristyksen. Järistyksen keskus (6.2 magnitudea) oli vähä etelämpänä ja Sapporossa tärinä oli jotai neljän pintaan. Satuttiin kuitenki olemaan erään ostoskeskuksen kymmenennessä kerroksessa syömässä ku paikka alko heilua melkolailla. Ei mitää maata järis.. tai siis ei mitää katarstrofin aineksia ollu, mutta kyllä se veti tarjoilijat ja muut asiakkaat melko vakavaksi. Ite olin lähinnä nii innoissaan, etten ehtiny pohtia tilanteen vakavuutta. Eikä mittää, tsunamikin taisi jäädä pelkäksi varotukseksi. Luonnon armoilla jokatapauksessa; Viime yönä oli järettömän kova ukkonen ja vesisadetta, mutta ens yöksi on luvattu lumimyrskyä! Välillä sitä aina tajuaa, ettei oo kotona ja että maailma on varsin jännittävä paikka.
Samapa se paljonko tuolla ulkona on pakkasta, mutta sisällä on tympiä palella. Oli pakko opetella käyttämään tuota kaasulämmitintä, joka osottautukin aika käteväksi. Katotaan sitten ekan kaasulaskun jälkeen kuinka kätevästi sitä tarvii käytellä.
Sitä huomaa, että on talvi ku ostoskassista löytyy läjäpäin lämmintä vaatetta, vedenkeitin, teetä, termosmuki.. ja lumilauta!
Niinku aiemmin kerroin, sain monot ilmaseksi kaverilta ja ajattelin myös ennen uuden laudan ostamista tarkastaa käytettyjen lautojen valikoiman. Hieman taustatutkimusta tehtyäni, päätin käydä tsekkaamassa 2nd Street -kierrätyskeskuksen, joka löytyy tuolta vähän idempää. Oli aika iso halli täynnä pelkästään käyttökelposta tavaraa. Kitaroista, vahvistimista, taulutelevisioista ja monenmoisista vaatteista aina figuureihin saakka. Laatu oli yllättävän hyvää, mutta hintataso verrattain korkea. Paljon hienoja vaatteita, mutta melkeen samalla rahalla sais uusia - ainakin Suomesta.
Lautoja kuitenkin menin katteleen ja sieltä löytykin kymmenkunta ihan hyväkntosta lautaa. Halvimmat käyttökelposet oli jotain 70-80€ luokkaa. Löysin kuitenkin heti mulle pituudeltaan ja yleiseltä habitukseltaan täysin sopivan melkein uudenveroisen laudan siteineen. Hintaa tuli se ~160€, mutta laatu on korkea ja kunto hyvä. Ei oo lohkeamia eikä naarmuja, eikä edes kantit oo ruosteessa. Eipä tässä sitten muuta ku teetä juoden ja ulos pälyillen, josko se lumipeite tuosta kasvais! Let it snow, let it snow, let is snow..
Ei taas tiiä mistä alottas ku takana on yks hienoimmista viikonlopuista ikinä. No jos alusta. Pääsin siis mukaan viikonloppureissulle Shakotan nimiseen kylään tuonne Hokkaidon länsirannikolle. Shakotan koostuu neljästä pienestä kylästä ja yhteensä siellä on populaa sen 2500~. Eli tosi pieni ja herttanen paikka oli. Maisemat oli toisaalta sitten sieltä eeppisimmästä päästä. Reissun päätarkotuksena oli kouluvierailu, jossa eri kansallisuudet pääsivät kertomaan eri koulujen oppilaille omasta kulttuuristaan. Meitä oliki ympäri maailmaa Kiinasta, Koreasta, Bangladesista, Bulgariasta, Braziliasta, Kazakstanista, Saksasta enkä ees muista mistä kaikkialta. Lisäksi tarkotuksena oli myös syventää meidän käsitystä Japanilaisesta kulttuurista ja tuoda pienen pientä Shakotania kartalle. Toisinsanoen eri kulttuurien välistä yhteistyötä ja elämyksiä. Parasta oli kuitenki se, ettei meidän tarvinut maksaa koko hoidosta yhtään mitään! Toisaalta oisin kyllä helposti voinu tehä saman reissun omakustanteisenakin, sen verran kivaa oli.
Bussilla matkaa kerty reilu pari tuntia suuntaan. Lauanti oli pyhitetty pelkästään meille. Vierailtiin erinäisissä näköalapaikoissa, paras oli ehkä ulkoilma-onsen, josta näköala avautu merelle. Illan pimetessä laivojen valot ja tähdet loi aika maagisen kylpytunnelman.
Pitkä tunneli vei näköalapaikalle..
..ja se oli just niin pelottava ku tässä kuvassa.
Cape Kamui
Seashore, Shimamui. Kovan tuulen takia portit oli suljettu, eikä tuonne kärkeen asti päässyt käveleen.
Maisemat vakuutti silti kauempaakin.
Onsenista jatkettiin meille varattuun majotukseen, joka oli todella
sympaattinen perinteinen Japanilainen majatalo futioneineen ja
liukuovineen. Illalliseen kuulu reilusti yli kymmenen eri ruokalajia,
joista en osannut nimetä varmaan yhtäkään. Shakotan on tunnettu merenelävistään ja niitä kyllä riitti. Lisäksi tarjolla oli
kaikenlaista ohjelmaa esim. perinteistä japanilaista tarinankerrontaa
tanssin muodossa. Myöhemmin myös pienehköt juhlat reissun järjestävän
osapuolen, eli shakotanin kunnanjohtajien ja kasvatus-ihmisten, kanssa. Juhlien ja jatkojen jälkeen menin vielä itekseen rentoutuun japanilaiseen ofuroon, joka on käytännössä pieni kylpyammeen tapanen, joka on tarkotettu enemmänkin rentoutumiseen ku peseytymiseen.
Ofuro.
Tanuki-san. Näitä on jokapaikassa.
Illallinen.
Pöytä oli katettu täyteen, mutta sitä mukaa ku lautaset tyhjeni tuotiin tilalle uusia.
Sushi tais olla ainoa ruoka, jonka osasin nimetä.
En ymmärrä miten paperilautasta voi lämmittää kynttilällä ilman, että se syttyy palamaan.
Jotain superkallista simpukkaa.
Perinteistä tanssia.
Näin monta eri kansallisuutta.
Siskonpeti! <3
Aamupala. Ei ollu cornflakeseja.
Seuraavana päivänä olikin sitten ite kouluvierailu. Siinä jäi onsenit ja viiden tähden illalliset kakkoseksi, ku näki kuinka innoissaan lapset oikeesti oli meidän vierailusta. Pienessä kylässä harvemmin vierailee ulkomaaneläjiä. Alussa esittäydyttiin koko porukalle ja rikottiin jäätä tanssin muodossa. Itehän vedin tuttua ja turvallista letkajenkkaa! Mut luovutettiin vitosluokan armoille, johon kuulu kymmenkunta oppilasta. Oppilaat olivat tehneet paljon taustatutkimusta ja tiesivät Suomesta jo melko paljon etukäteen. Pidin presentaation, jossa esittelin Suomalaista kulttuuria kuvien, laulujen ja videoiden avulla. Sitte syötii kaikki mun tuliaiskarkit. Lapset kertoivat minulle myös paljon Japanilaisesta kulttuurista itse piirtäminen kuvien avulla. Myöhemmin he esittivät minulle perinteisen Hokkaidon kalastijien alunperin laulaman kansanlaulun ja tanssin, Soran Bushin. He olivat oikeasti harjotelleet sitä pitkään ja opettaja oli maalannut ihan järjettömän kokoisen taustakankaan esitystä varten. Jos joskus oon ollu otettu ni tuolloin. Esityksen jälkeen syötiin, juteltiin ja leikittiin monenmoisia leikkejä. Hyvästien koittaessa molemminpuolisten kiitospuheiden jälkeen sain lahjaksi origamijoutsenista kasatun koristeen, läjäpäin piirustuksia ja jokaiselta henkilökohtaisen kirjeen. Noiden lukeminen tulee viemään vähän aikaa, mutta tuleepahan reenattua japania. Onneksi lapset olivat minua ajatellen laittaneet mukaan kanjien lausuntaohjeet! Saattaa sitä silti vähän herkistyä, tätä ihanaa päivää muistellessa. Kiitos, Shakotan!
:')
Mun luokka! Etualalla ihan huippu luokanopettaja, jota ei juuri erottanut oppilaista :D
Tää tanssi oli ihan mieletön! Sitä esitetään monilla festivaaleilla Hokkaidossa, mutta ei varmana vedä vertoja näiden lasten energiamäärälle!
Originaali Soran Bushi.
Omin pikku kätösin :') Varmana tuon ehjänä suomeen.
