Olet tässä.

Olo on ku verta tihkuvalla lihakimpaleella, joka on heitetty haiparven sekaan. Sillä poikkeuksella, että hait on Japanilaisia kasvatustieteilijöitä ja meikä viaton opeopiskelija.. niin, Suomesta. Ite en juurikaan oo kiinnostunut testeistä, mittaamisesta, tilastoista tai muistakaan kokeista, jossa asioita laitetaan parhausjärjestykseen. Japani on kuitenkin testaamisen luvattu maa ja jostain syystä ne on aika tohkeissaan noista Suomen pisa-tuloksista.

Oon tähän mennessä antanut haastatteluja ja keskustellut usean professorin ja opiskelijan kanssa Suomen koulujärjestelmästä ja ihan mielellään jaan tietoa. Oikeaa tietoa. Siitä miten asiat on ja miten niiden minun mielestä pitäisi olla. Ei mitään pisa sitä, pisa tätä, me ollaan parhaita, tehkää näin -pashaa, vaan molemminpuolista ajatusten vaihtoa. Halusin myös vierailla Japanilaisissa kouluissa ja ens viikolla pääsen pariinkin otteeseen. Pari professoria pyysi mua niiden mukaan seuraamaan oppitunteja ens viikolla ja tapaamme myös käsittääkseni yliopiston varajohtajan, joka on muuten aika iso pamppu täälläpäin. Eli ei muuta kun tukka kiinni, kravaattia kaulaan ja kumarrellen.. Seuraavana päivänä myös saan(joudun) pitämään maisterivaiheen seminaarissa presentaation koulutuksesta Suomessa. En ihan vittuillaksenikaan aio näyttää yhtään pisa -diagrammia. Japaniin verrattuna on koulun arki Suomessa täysin päinvastainen ja aionkin sanoa pari sanaa yksilöistä, vapaudesta ja välittämisesta. Rock, rauha ja pedagoginen rakkaus.

Oon kuitenki semi mielissään näistä mahdollisuuksita, joita mun pääaine on mulle tuonut. Ei kuitenkaan joka jamppa pääse porisuttaan näiden instituutioiden johtoporrasta. Oon saanut paljon suhteita, joita ei vaan voi jättää hyödyntämättä tulevaisuudessa. Jonkinlaista kasvua on tapahtunut ja yhtäkkiä tuntuu, että nämä opinnot on oikeasti otettava tosissaan. En mää miksikään tutkijaprofessoriksi halua, mutta jotenkin tulevaisuus näyttää kansainväliseltä. Mun ajatusmaailma on saanut myös aikalailla sinivalkoista väriä. Sen verran on ollut silmiä avaavia keskusteluja, että haluan ehdottomasti käydä kouluni loppuun Suomessa. Puhumattakaan omista lapsista. Ei tulis mieleenkään laittaa muksuja aasialaisen koulujärjestelmän syötäväksi. 

Elkääkä käsittäkö väärin. Oon mää vielä se just sama idiootti ku ennenki. Ehkä oon vaan oppinut arvostaan sitä, että oon tässä ja nyt. Kaikki puhuu aina, että vaihtovuosi on kasvun paikka ja silmät avaava kokemus. En vaan tiennyt, että se iskis näin pian tai onko tämä nyt sitä vai oonko vaan tulossa vanhaksi..

Jokatapauksessa suunnitelmasta poiketen tää viikonloppu taitaakin mennä presentaatioita ja powerpointteja väsätessä. Pääsin tosiaan mukaan ens viikonloppuna järjestettävällä kouluvierailulle Shakotan -kylään ja toissapäivänä oli orientaatio retken tiimoilta. Kahden päivän reissu ja luvassa on paljon ohjelmaa paitsi lapsille, myös meille. Meitä lähtee about kymmenen opiskelijaa ja jälleen kerran olin ainoa, joka ei puhu japania. Sain silti tehtäväkseni hoitaa jäänrikkomisleikit noin sadan lapsen kanssa. Ilmeisesti tulevan opettajan oletetaan hallitsevan universaali kommunikointi lasten ku lasten kans. No onneksi on tanssi ja kehonkieli. Ainakin voin aina vapauttaa tunnelmaa nolaamalla itseni yrittämällä puhua japania! Sen jälkeen pääsen esittelemään Suomalaista kulttuuria oppilaille ja vastailemaan kysymyksiin - en tosiaan tiiä miten.

Asiasta kolmanteen. Ajattelin ostaa uuden lumilaudan. Täällä on niin paljon vuoria, mäkiä ja hyvät laskemismahdollisuudet ihan vieressä, että ois taas väärin jättää tilaisuus käyttämättä. Lisäksi oon saanut jo niin monta kutsua rinteeseen, että laudan vuokraaminen joka kerta tulis turhan kalliiksi. Kävin eilen moikkaamassa tuttuja Raw Lifessa ja kysyin baarin pitäjätä mistä kamppeita kannattee etsiä. Pian hän kävi takahuoneessa ja antoi minulle toiset lautakenkänsä ja lupasi kysellä kavereiltaan "ylimääräisiä" lautoja. Parasta tässä on se, etten oo löytänyt Japanista edes itselleni sopivia sisätossuja, mutta Sugurulla sattui olemaan 45 koon kengät, jotka sopi mulle täydellisesti. Näin ne asiat hoituu!