Tutustuin viime viikolla tuossa mun vakkariloungessa, Raw Lifessa, Akane-chaniin, joka kutsui mut eilen sinne syömään. Tunnen jo baarin pitäjän sekä muutaman siellä käyvän ihmisen, jotka on vähän alle kolmikymppisiä paikallisia.. en sanos hippejä, mutta rentoja ihmisiä. He usein laittavat ruokaa siellä ja jutustelevat niitänäitä. Äärettömän mukavia ihmisiä ja tottakai menin innoissani käymään, vaikka olinki vähän ulkopuolinen. Ei ollutkaan mitkään pienet illanistujaiset vaan ehkä siisteimmät kemut ikinä. En yleensä kanna kameraa mukana lähikuppilaan, joten illan mystiikka säilyy mun omana muistona.
Tupa oli täynnä ihmisiä, taiteilijoita (oli neki ihmisiä), muusikkoja (ne ei ollu) ja muutenvaan mielenkiintosia ihmisiä. Kaikki valot oli kiinni, mutta paikan oli valaissut pari kynttilätaiteilijaa, jotka oli sisustanut huoneen sadoilla eri värisillä ja muotosilla kynttiläpurnukoilla. Yhden viidesosan koko tilasta vei DJ-installaatio, johon kuulu useampi levari, tietokone, kasapäin vinyyleitä plus muuta härpäkettä ja tottakai kaks ammattideejiitä. Lisäksi paikalla oli kuvataiteilijoita, jotka maalasivat suuria tauluja musiikin tahdissa illan edetessä. Niille jotka ei mua tunne; rakastan vinyyleitä, maalaamista ja kynttilöitä, joten asetelma oli kutakuinkin täydellinen. Juttelin niin monen ihmisen kanssa ja tutustuin niin moneen mielenkiintoseen persoonaan, etten pysynyt millään laskuissa. Mukava poikkeus on se, ettei näitä ihmisiä löydä facebookin ihmismerestä vaan oon saanut tänäänkin monta yhteydenottoa puhelimitse. Kaikkien näiden blogipäiväkirjojen ja statuspäivitysten keskellä vanha kunnon "mitäkuuluu?" lämmittää kummasti. :)
No se siitä. Tämä päivä menikin sitten rattosasti ruokaa laittaen, leipoen ja seurustellen. Tapasimme muutaman suomenkielen opiskelijan kanssa ja teimme monenlaista ruokaa ja leivoimme karjalanpiirakoita. Otin vastuulleni lohikeiton ja munavoin! Minua vanhemmat neidit-kautta-rouvat oli hieman kummissaan kun oikeasti osasinkin laittaa ruokaa. Tais olla ensimmäinen kerta ku pääsi oikeasti osallistumaan valmisteluihin ja tekemiseen sen sijaan, että istuu vaan tollona pöytään. Kokattiin, syötiin, juteltiin, leivottiin, syötiin ja juteltiin lisää.. ja sitte pelattiin supermariota. Jep.
Oli muuten hyviä! Harvemmin (lue ei koskaan) tulee kotona tehtyä. Täällä niitä ei kuitenkaan saa kaupasta, joten varsin mukava tapa touhuta porukalla ja vietellä sunnuntaita.
Tämän takia mää tänne tulin. En siis karjalanpiirakoiden, vaan ihmisten ja kulttuurin. Ensimmäiset viikot on mennyt paljolti muiden vaihtareiden kanssa pyöriessä ja tulee varmasti menemäänkin. Toisista saa tukea kaikkien ollessa yhtä hukassa. Oon silti ilonen, että oon tutustunu moniin japanilaisiin, jotka tunnetusti on hieman ujoa kansaa. Pikkuhiljaa kuitenkin ihmiset on ruvennut lämpenemään ja oon päässyt oikeasti tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja tapoihin. On mukava kun voi olla oma ittensä, jutella ja tehä samanlaisia asioita niinku normaalistikkin kavereiden kanssa tekee ja mitä ihmiset yleensäkkin tekee. Olla ns. sisäpiirissä ilman, että se tuntuu yhtään miltään erityiseltä piiriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti