Lunta ja lentäviä poroja

Juups. Eka kouluvierailu takana ja oli kyllä mukava nähdä Japanilaisen ala-koulun arkea. Meitä oli yhteensä about 7 vierailijaa, professoreita ja maisterivaiheen opiskelijoita. Ennakkoluuloista poiketen tunnelma oli kaikkiaan rento ja lämmin. Sapporossa vanhemmat eivät koe koulupukuja tarpeellisiksi ala-asteella, joten asetelma oli ihan niinku mistä tahansa meidän koulusta. Opettajat olivat ihan normaaleja opettajia ja lasten annettiin olla lapsia. 

Kohoku elementary school

Kiertelin läpi kaikki luokka-asteet ykkösestä kutoseen ja seurasin monenlaisia tunteja aina korvia raastavasta musiikintunnista kotitalouteen, jossa opeteltiin miso-keiton tekemistä. Japaninkielen tunnilla olisin voinut olla kauemminkin, sillä koin sen itsellenikin hyödylliseksi :D! Alku oli vähän vaivaannuttava, sillä usein ku astelin luokkahuoneeseen, kaikki toiminta pysähtyi ja opettaja tuli kätteleen ja kyseleen mistä oon kotosin ja niin edelleen.. Koitin siinä sit selittää, että eiku tulin seuraamaan oppituntia enkä olemaan osa sitä. Paljon en ymmärtänyt opetuksen sisällöstä, mutta suurinpiirtein tiesin missä aihepiirissä ollaan menossa. Hyvin sai kuitenki kiinni tunnelmasta ja opetusmenetelmistä. Yks suurin ero suomeen verrattuna oli se, että suurin osa ala-koulun opettajista oli miehiä.  Oppilaiden koulupäivät ovat selvästi pitempiä ja myös opettajien työpäivät saattavat venyä melko pitkiksi. Ei oo kuulemma yhtään kummallista, jos opettaja pääsee lähtemään kotiin vasta puolenyön jälkeen ja aamulla taas töihin. Joku raja kutsumuksellakin. Tarkkailujen jälkeen oliki sitte luvassa kaikenmoisia presentaatioita Japanilaisesta koulusta, eikä käteen jäänyt juuri mitään. Koitin silti kovasti kysellä tyhmiä kysymyksiä vaikkei yksikään varmasti liipannut läheltäkään varsinaista ainetta. Kielitaidon kartuttua saan varmasti enemmän irti.. no, kaikesta.

Eilen pidettiin presentaatioita ja vertailtiin eri maiden koulujärjestelmiä. Oli taas ihan älyttömän silmiä avaavaa verrata Suomen valtion tukemaa instituutiota vaikkapa Tiibetin järjestelmään, jossa suurin osa ihmisistä käy koulunsta temppeleissä. Kiina ei tunnusta sitä oikeaksi tutkinnoksi, vaan sakottaa isolla kädellä  perheitä oppivelvollisuuden laiminlyönnistä. Siinä saattaa työnhaku vähän vaikeutua.

No, se siitä. Tällä viikolla tuli ensilumi! Seo vähä niinku joulupukki. Joka vuosi se tulee, mutta silti siitä jaksaa aina iloita. Toisaalta yleensä se viipyy liian kauan.. Miksei se vaan vois käydä jakamassa lahjat ja antaa kesän tulla taas. Hauskinta on silti seurata ihmisten reaktioita, jotka ei oo ikinä ennen nähny lunta! Suurin osa on ilosia ja ihmeissään, mutta jotku iha selvästi sekasin. Yks kaveri tuli aamulla pitkän tovin mietittyään kysymään neuvoa, miten hän pääsisi tänään kouluun. Öö.. eikö teillä oo lentäviä poroja?

Jee.

Lehet ei ehtiny vielä tippua puista..

Välillä sataakin lunta, välillä lehtiä ja välillä taas molempia.

Onnistumisen kokemuksia part 2874. Sain ostettua puhelimeeni lisää puheaikaa ja ymmärsin jopa miten miten se systeemi toimii.

Huomenna reissuun!