Kieliopintoja alkaa olla se kuukausi takana ja selvää kehitystä on havaittavissa. Hiraganojen ja katakanojen lukeminen onnistuu huomattavasti jouhevammin ku kuukausi sitten. Joitain sanoja ymmärtää jo kokonaisuutena sen sijaan, että tarvitsisi alkaa joka merkkiä tavaamaa erikseen, silti yleensä se menee siihen.. Eihän niitä koskaan yhtä sujuvasti lue kun länsimaalaisia aakkosia, mutta harjottelemalla varmasti lukemisen vaiva vähenee. Siitä ei silti ole vielä apua, sillä sisältö jää monesti mysteeriksi. Usein keskusteluja kuunnellessa voi arvata mistä puhutaan, mutta siihenpä se sitten jääkin. Varsinaisen ongelman lukemisen osalta aiheuttaa kanjit.
Niinku aiemmin sanoin, hiraganat ja katakanat ovat enemmänkin lausuntaohjeita, joten suurimmaksi osaksi asioiden ilmaisemiseen käytetään kanjeja. Kiinalaisten merkkien omaksuminen Japaniin ei välttämättä ollut se yksinkertaisin vaihtoehto, sillä näiden kahden kielen perusrakenne on pohjimmiltaan niin erilainen. Kiinassa merkit voidaan siis tulkita vain yhdellä tavalla, kun taas Japanissa yhdellä merkillä on useita eri lukutapoja.
Ja niitä merkkejähän on. Perus-kanjit, joita tarvitaan sanomalehden lukemiseen, on about 2200 erilaista. Ei siis tarvi ihan pariin viikkoon Japanin Kalevaa tilata. Aikalailla kaikilla merkeillä on vähintään sen kaks eri lukutapaa; On'yomi (kiinalainen lukutapa) ja Kun'yomi (japanilainen lukutapa), joiden käyttö vaihtelee tilanteen ja kontekstin mukaan. Lisäksi on paljon paljon poikkeavia lukutapoja, jotka varsinkin aiheuttavat päänvaivaa. Näin tietokoneaikana tärkein meinasi unohtua eli kanjien piirtotapa. Yksi merkki saattaa sisältää jopa kymmeniä vetoja, jotka tottakai pitää tehdä oikeassa järjestyksessäja päättää oikealla tavalla. Opettajat tuntuvat olevan erityisen tarkkoja tästä. Ainoa tie japaninkielen oppimiseen onkin vaan alottaa alusta, opetella merkit ja niiden eri käyttö- ja piirtotavat ulkoa. Yks kerrallaan, eikä loppua näy. Kuulin nimittäin kirjasta, johon olisi listattu 50.000 eri merkkiä. Jos nyt ensin se sanomalehti kuitenkin..
Jostain syystä koen näiden merkkien haasteellisuuden ja mystisyyden todella kiehtovana. Olo on ihan eri kun ruotsin kielioppitunnilla 9. luokalla. Haluan oppia tämän kielen ja tiedän, että pystyn siihen. Voimasana. Aloitin epätoivosen urakan ostamalla muistivihkon, johon listaan kaikki oppimani kanjit, niiden lukutavat, erimerkkejä ja niin edelleen. Aika oldschoolia, mutta tuntu jotenkin tarpeelliselta ja näkee itse missä mennään. Täällä myydään myös paljon sellasia elektronisia sanakirjoja, jotka sisältävät paljon hyödyllisiä ominaisuuksia. Voit esimerkiksi piirtää tuntemattoman kanjin koneen näytölle ja se kertoo mikä merkki on kyseessä. Hyvän sanakirjan hinnat pyörii jossain 200-300€ hujakoilla ja semmonen on kyllä ensimmäisenä hankintalistalla kun saan rahaa säästettyä. Välillä tulee semmonen olo, että mihinhän sitä on ryhtynyt, mutta toisaalta vois sitä typerämminkin aikaansa viettää.. kait.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti