Ei taas tiiä mistä alottas ku takana on yks hienoimmista viikonlopuista ikinä. No jos alusta. Pääsin siis mukaan viikonloppureissulle Shakotan nimiseen kylään tuonne Hokkaidon länsirannikolle. Shakotan koostuu neljästä pienestä kylästä ja yhteensä siellä on populaa sen 2500~. Eli tosi pieni ja herttanen paikka oli. Maisemat oli toisaalta sitten sieltä eeppisimmästä päästä. Reissun päätarkotuksena oli kouluvierailu, jossa eri kansallisuudet pääsivät kertomaan eri koulujen oppilaille omasta kulttuuristaan. Meitä oliki ympäri maailmaa Kiinasta, Koreasta, Bangladesista, Bulgariasta, Braziliasta, Kazakstanista, Saksasta enkä ees muista mistä kaikkialta. Lisäksi tarkotuksena oli myös syventää meidän käsitystä Japanilaisesta kulttuurista ja tuoda pienen pientä Shakotania kartalle. Toisinsanoen eri kulttuurien välistä yhteistyötä ja elämyksiä. Parasta oli kuitenki se, ettei meidän tarvinut maksaa koko hoidosta yhtään mitään! Toisaalta oisin kyllä helposti voinu tehä saman reissun omakustanteisenakin, sen verran kivaa oli.
Bussilla matkaa kerty reilu pari tuntia suuntaan. Lauanti oli pyhitetty pelkästään meille. Vierailtiin erinäisissä näköalapaikoissa, paras oli ehkä ulkoilma-onsen, josta näköala avautu merelle. Illan pimetessä laivojen valot ja tähdet loi aika maagisen kylpytunnelman.
Pitkä tunneli vei näköalapaikalle..
..ja se oli just niin pelottava ku tässä kuvassa.
Cape Kamui
Seashore, Shimamui. Kovan tuulen takia portit oli suljettu, eikä tuonne kärkeen asti päässyt käveleen.
Maisemat vakuutti silti kauempaakin.
Onsenista jatkettiin meille varattuun majotukseen, joka oli todella
sympaattinen perinteinen Japanilainen majatalo futioneineen ja
liukuovineen. Illalliseen kuulu reilusti yli kymmenen eri ruokalajia,
joista en osannut nimetä varmaan yhtäkään. Shakotan on tunnettu merenelävistään ja niitä kyllä riitti. Lisäksi tarjolla oli
kaikenlaista ohjelmaa esim. perinteistä japanilaista tarinankerrontaa
tanssin muodossa. Myöhemmin myös pienehköt juhlat reissun järjestävän
osapuolen, eli shakotanin kunnanjohtajien ja kasvatus-ihmisten, kanssa. Juhlien ja jatkojen jälkeen menin vielä itekseen rentoutuun japanilaiseen ofuroon, joka on käytännössä pieni kylpyammeen tapanen, joka on tarkotettu enemmänkin rentoutumiseen ku peseytymiseen.
Ofuro.
Tanuki-san. Näitä on jokapaikassa.
Illallinen.
Pöytä oli katettu täyteen, mutta sitä mukaa ku lautaset tyhjeni tuotiin tilalle uusia.
Sushi tais olla ainoa ruoka, jonka osasin nimetä.
En ymmärrä miten paperilautasta voi lämmittää kynttilällä ilman, että se syttyy palamaan.
Jotain superkallista simpukkaa.
Perinteistä tanssia.
Näin monta eri kansallisuutta.
Siskonpeti! <3
Aamupala. Ei ollu cornflakeseja.
Seuraavana päivänä olikin sitten ite kouluvierailu. Siinä jäi onsenit ja viiden tähden illalliset kakkoseksi, ku näki kuinka innoissaan lapset oikeesti oli meidän vierailusta. Pienessä kylässä harvemmin vierailee ulkomaaneläjiä. Alussa esittäydyttiin koko porukalle ja rikottiin jäätä tanssin muodossa. Itehän vedin tuttua ja turvallista letkajenkkaa! Mut luovutettiin vitosluokan armoille, johon kuulu kymmenkunta oppilasta. Oppilaat olivat tehneet paljon taustatutkimusta ja tiesivät Suomesta jo melko paljon etukäteen. Pidin presentaation, jossa esittelin Suomalaista kulttuuria kuvien, laulujen ja videoiden avulla. Sitte syötii kaikki mun tuliaiskarkit. Lapset kertoivat minulle myös paljon Japanilaisesta kulttuurista itse piirtäminen kuvien avulla. Myöhemmin he esittivät minulle perinteisen Hokkaidon kalastijien alunperin laulaman kansanlaulun ja tanssin, Soran Bushin. He olivat oikeasti harjotelleet sitä pitkään ja opettaja oli maalannut ihan järjettömän kokoisen taustakankaan esitystä varten. Jos joskus oon ollu otettu ni tuolloin. Esityksen jälkeen syötiin, juteltiin ja leikittiin monenmoisia leikkejä. Hyvästien koittaessa molemminpuolisten kiitospuheiden jälkeen sain lahjaksi origamijoutsenista kasatun koristeen, läjäpäin piirustuksia ja jokaiselta henkilökohtaisen kirjeen. Noiden lukeminen tulee viemään vähän aikaa, mutta tuleepahan reenattua japania. Onneksi lapset olivat minua ajatellen laittaneet mukaan kanjien lausuntaohjeet! Saattaa sitä silti vähän herkistyä, tätä ihanaa päivää muistellessa. Kiitos, Shakotan!
:')
Mun luokka! Etualalla ihan huippu luokanopettaja, jota ei juuri erottanut oppilaista :D
Tää tanssi oli ihan mieletön! Sitä esitetään monilla festivaaleilla Hokkaidossa, mutta ei varmana vedä vertoja näiden lasten energiamäärälle!
Originaali Soran Bushi.
Omin pikku kätösin :') Varmana tuon ehjänä suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti