Ei nukuta. Juon vanilijateetä ja mietin miten hauska sana sekamelska on. On se. 

Tyttö herätti mut ku ei saanu unta ja nukahti ite samantien..

Ja sitä tämä on, sekamelska, paljon asioita hoidettavana, eikä ne vaan lopu vaikka kuin on ahkera. Kaikenlaista pientä pitää vielä hommata. Kaikki mikä tarvii yhtään enemmän rahaa on nyt hoidossa viimestä vakuutusmaksua myöten. Tienasin kesän aikana melkosta hyvin, mutta matkakassa näyttää tällähetkellä vähemmän iloselta. Noh, muutan sen jeneiksi ni johan on nollia. Onneksi sain sen Jasso-stipendin, ilman sitä uisin stressimeressä aka kusessa.

Onneksi meidän koulun opettajat on parhaita. Munhan piti alottaa sivuaineena kuvaamataito ja tekninen työ, mutta maikkojen kans tultiin siihen tulokseen, ettei siinä oo mitään järkeä. Alotan ens vuonna sitten ajan kans alusta loppuun. Lähinnä huolestutti, että vieläkö mut muistetaan vuoden päästä ja oisin halunnu "varata" paikkani sivuaineissa, mutta onneksi puhumalla selviää ja tää on kaikille helpoin ratkasu. Kyllä mut kuulemma muistetaan.

Kävin muuten viime viikolla kertausharjotuksissa ja oli ihan älyttömän kivaa. Aloin kans miettii, että oon ollu aika monenlaisessa paikassa ja mun elämä vois olla aika monenlaista erinlaista. On ollukki. Hyvässä ja hyvässä. Niin paljon eri valintoja ja tienhaaroja, mutta vasta lopussa näkee minkä polun on kulkenut. Haluasin koluta ne kaikki. Käydä katsomassa miten tuolla kävis ja tulla takas ja kattoa seuraava. Niinku jossai videopelissä. Oon silti eniten tyytyväinen tähän tilanteeseen. Oon lähössä vuodeksi Japaniin.

Kahen viikon päästä oon jo perillä. Kaikki kyselee paljon, mut mua ei vieläkää jännitä. Se vaan askarruttaa et jos mua ei täällä Suomessa jännitä ni purkautuuko se jännitys sit Japannissa kerralla esim. räjäyttäen mun pään atomeiksi. Siinä sitä sitten taas evakuoidaan..

Ehkä se johtuu siitä etten osaa oottaa mitään. Ei mulla oikeasti oo hajuakaan mihin oon menossa. Koulu nyt varmaan on koulu missäpäin tahansa maailmaa, enkä siltä älyttömyyksiä odotakkaan. Eniten odotan ihan perus arkea vieraassa kulttuurissa. Sitä ku käyn kaupassa ja vien roskat. Sitä ku ostan jotain, mitä en tiedä mitä se on. Sitä ku kaikki paikat on uusia, eikä koskaan tiedä mitä on kulman takana. Kaikkia niitä omituisuuksia.

Oon saanu viimeaikoina kaikenlaista hämmentävää tietoa Japanista. Niinku et siellä ei käytetä deodoranttia. Mitä hittoa? Eikö ne hikoile vai eikö ne vaa.. en tiiä. Perverssiä kansaa sanon minä. Ja sit ne on tuliaiskansaa kans. Siellä on tapana antaa tuliaisia ja kiitoslahjoja ties kelle professoreista naapurin mummoihin asti. Kun Japanilainen lähtee lomalle, vaikka kotimaahansa, on tärkein tehtävä löytää tuliaiset työkavereille. Kait se pitää jotain salmiakkimarimekkomuumeja käydä etsimässä. Tai sit vien sitä deodoranttia!