Tuli sitten lähdettyä. Siitä on kohtapuolin vuosi ku otin yhteyttä vaihtokoordinaattoriin ja sovin tapaamisen kysyäkseni hakuprosessiin liittyviä kysymyksiä. Osaan kysymyksistä sain vastausksia jo tuolloin, osaan viimeisen vuoden aikana, mutta loputkin vastaukset löytyvät varmasti seuraavan vuoden aikana - perillä.
Jos oisin tiennyt kuinka haikeita nämä viimeset päivät tulee olemaan, oisin lähtenyt vähin äänin kenellekkään kertomatta. Tavallaan on suuri helpotus ku ei tarvi enää sanoa heippaa kellekkään tai halata yhtään itkevää tyttöä. Nyt on vaan minä ja maailma, hyvästit hyvästelty ja ainoa suunta on itään!
..okei eka etelään, sit länteen ja sit itään. Tarkemmin; Oulu-Helsinki-Frankfurt-HongKong-Sapporo. Oon näillänäkymin perillä keskiviikkoaamuna suomen aikaa, jolloin Japanissa taitaa olla iltapäivä. Edessä siis kevyet 42 tuntia reissaamista bussissa, junassa ja lentokoneessa. Ompahan aikaa ajatella, mitä on tullut tehtyä. Ei mitään hajua toimiiko mun puhelin siellä tai millon saan internetin, mutta koitan päivitellä kuulumisia heti ku pystyn.
Maailma on niiden, joilla on rohkeutta unelmoida ja jotka uskaltavat elää unelmaansa. Jokainen omien kykyjensä mukaan. -Paulo Coelho
Edessä suuri tuntematon ja fiiliksiä kuvaa ehkä parhaiten tämä video:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti