Sumimasen, sumimasen..

Viime yönä sain ainaki jonkin verran nukuttua vaikka heräsinki keskellä yötä valvomaan muutamaksi tunniksi. Aikaeroa, hämmennystä, jotain.. Keskellä yötä täällä tarkottaa, että kaikki suomalaiset on onlinessa, joten ainakin on juttuseuraa!

Tää päivä meni pelkästään asioita hoidellessa, mikä tarkottaa kaavakkeiden täyttämistä ja niitä täällä riittää. Joka ikisessä paikassa, olipa se mikä tahansa, joutuu täyttämään yhden tai useamman kaavakkeen. Yleensä useamman. Kaikki ohjeet on japaniksi ja suurin osa täyttämisestäkin tapahtuu milläpä muulla kun japanilla. Tuli hoidettua ainakin vakuutusasiat, osoiteen ilmoitukset, alien registration (whatever that is..) ja avattua kaksi pankkitiliä eri pankeissa, koska japanissa ei yksi riitä. Toiseen saan Japanin stipendirahat ja toiseen voin siirtää rahaa suomen tililtä. Vaikeimman kautta. Välillä täytin lappuja enkä edes tiennyt mitä asia koskee. Meille ois ihan hyvin voitu myydä lentoliput kanadaan, eikä kukaan ois koskaan saanu tietää mitään. Oma tuutori oli todellakin korvaamaton. Ilman Leetä olisin luultavasti itkenyt yksin 11,5neliön kopissani mussuttaen onigiriä, (Levään käärittyjä riisipalloja) joita muuten ostin eilen ku se oli ainoa ruoka, jonka ainesosat tunnistin heti syötäväksi.

Jatkuva auttaminen saikin minut potemaan huonoa omatuntoa koko päivän. Sillä koko päivän Lee auttoi meitä täyttämään kaavakkeita toisensa perään ja kyseli virkailijoilta meidän esittämiä tyhmiä kysymyksiä. Välillä hän piipahti kaupassa hakemassa kaikille juotavaa ja maksoi taksin jonka jouduimma hätäpäissämme ottamaan. Puhelinostoksilla hän tarjoutui antamaan meille kaksi ylimääräistä puhelintaan, kun epäröimme niiden hintoja. Oon kuullu, että täällä päin ollaan älyttömän ystävällisiä, mutta tulee siinä silti vähän pöljä olo ku toinen tekee kaikkensa meidän hyvinvoinnin eteen. Cheers mate!

Välillä kaavakkeita sai täytellä useammankin kerran, ennen kun virkailija oli tyytyväinen

Muut valitsi semmoset viralliset pankkikorttivihkoset, mutta itehän oli pakko ottaa tämmönen.. no koska.. se oli saatavilla! :D

Muutenkin Japanilaiset ovat ihan ylikohteliaita. Oikeasti. Vaikka vika olisi selkeästi minussa kun oon täyttäny jonkun kaavakkeen väärin tai en vaan ymmärrä mitä sanotaan, ihmiset kumartelevat lähes 90° kulmassa ja hokevat "sumimasen, sumimasen, sumimasen.." ja ottavat syyt niskoilleen. Ei siinä voi tehdä muuta kun samoin ja se jos mikä näyttää typerältä. Kaks ihmistä pyytämässä toisiltaan anteeksi kerta toisensa perään ilman mitään syytä.

Käytiin myös syömässä pienessä perheravintolassa, enkä valitettavasti ehtiny ottaa kuvia ku oli niin hyvää ruokaa. Miso-ramen-keitto tuli ihan valtavassa kupissa enkä tienny, että nuudeleista voi tehä jotain niin hyvää. Ravintolaa piti maailman söpöin vanha pariskunta ja he olivat kovin innoissaan siitä, että heillä vieraili ulkomaalaisia. Pitää ehottomasti käydä uudestaan, mutta noita paikkoja täällä taitaa riittää melkeen vuoden jokaiselle päivälle.

Lee, Jeff ja Kyoko kameraostoksilla

Huomenna on taas vaihteeksi kansallinen vapaapäivä, joten pitäis olla koko pidennetty viikonloppu katella ympäriinsä ja oikeasti tutustua tähän paikkaan. Tänään ehdin vaan juosta paikasta toiseen laput silmillä. Rankka päivä - nyt unille.