Food 'n' karaoke

Tänne tullessani olin huolissani, koska en osannut syödä puikoilla kovinkaan hyvin. Olin varma, että kuolisin nälkään. Kaikkea sitä ihminen kuitenkin oppii lyhyessä ajassa kun vaihtoehtoja ei ole. Nyt ei ruokailuun mene paljon sen kauempaa kun koto-suomessakaan.

Itse ruokapuoli täällä jaksaa hämmentää silti joka päivä. Niin paljon uusia makuja. Näin alkuvaiheessa on tullut syötyä ulkona vähän väliä, sillä kaikkea tekee mieli kokeilla. Lisäksi esim kouluruoka on todella hyvää, eikä samalla hinnalla (o)saisi tehdä juuri mitään. Asuntolassa tuleekin syötyä enimmäkseen jotain riisiä tai kuppinuudeleita. Japanilaiset nuudelit ovatkin ehdoton suosikkini tähän mennessä niin ravintolasta kuin kaupastakin ostettuna. Pelkästään kolun kahvilassakin on erilaisia rameneita tarjolla kymmenittäin ja ulkomuodoltaan ne ovat varsin näyttäviä. Seassa voi olla ihan mitä vain. En oo kehannu ottaa kuvia ku paikalliset kattoo kummasti tyhmää turistia, joka kuvaa ruokaansa.. Mutta jo kaupasta ostetut keitot on erittäin maistuvia ja helppo valmistaa (lisää vesi). Ja tosiaan, sisällä saattaa olla mitä vaan.

Hedelmät täällä ihan järettömän kalliita, eikä ole vielä ollut varaa ostaa kun muutama kausi-satsuma. Sitten taas mehut ja smoothiet irtoaa huomattavasti halvemmalla ja jospa niistäkin jotain vitamiineja sais.

Oon tällä hetkellä niin onnellinen, että sain ahdettua tuon puolen kilon paketin matkalaukkuuni. Täältä kyllä saa monenmontaa eri kahvia joka kadunkulmasta, mutta ne on yleensä tölkissä, kylmiä tai muutenvaan hirveitä. Feels like home~

Tavattiin eilen osan porukan kanssa pari paikallista, joiden kanssa kävimme syömässä ja kuuluisassa Japanilaisessa karaokessa. Miwa ja Keikai olivat käyneet vaihto-opiskelijoina myös meillä Oulussa ja Masami oli ensimmäinen kasvatustieteen opiskelija, johon olen täällä törmännyt. Onnistuinkin utelemaan paljon Japanilaisesta koulusysteemistä ja luultavasti hänellä on kontakteja myös koulumaailmaan. Muutenki oli ihan huippua tavata lisää Japanilaisia, sillä täällähän sitä ollaan ja paras tapa tutustua kulttuuriin on tutustua paikallisiin. Oon hyvällä menestyksellä onnistunut myös random-keskusteluissa koulun ruokalassa ja saanut kutsuja iaido-sun-muihin-kerhoihin.

Tilattiin pöytä täyteen ruokaa, enkä tosiaan tiedä mitä aina suuhuni laitoin. Söimme ainakin jonkinlaista mustekalan sukulaista, lehmän sisäelimiä (joka oli käytännössä kumia), lihaa, lihaa, lihaa, pizzaa kermakastikkeella ja hunajalla (kyllä), ehkä munakasta, jonkin sydäntä ja mahdollisesti kanaa.

Gochisosamadeshita!

Jotain perinteistä Hokkaidosta, kuulemma..

Paljon oon kuullu puhuttavan Japanilaisesta karaokesta ja eilen päästiin sitä vihdoin kokeilemaan. Systeemi poikkeaa siis suomen pepperssistä melkolailla. Ensinnäkin täällä se on tosi suosittua ja karaokepaikkoja täällä löytyy vähän joka kadun varresta. Ne ovat yksittäisissä huoneissa, joihin mennään kaveri/työ/random-porukalla. Siellä on pari mikrofonia, iso tv, hyvä äänentoisto ja kaksi kosketusnäytöllistä härveliä joilla pystyi varaaman lauluja ja tilaamaan juomaa (joka sisältyy hintaan). Musiikkivalikoima ei ole pelkästään Japanilista enkaa (ikivihreitä) vaan valikoimasta löyty oikeastaan kaikkea mitä keksi etsiä. Sieltä löytyi jopa laulukelvottomimmatkin Radioheadin kappaleet. Harvemmin kuulee suomessa vaikkapa Weezerin Hash Pipea, joka osoittautuikin loistavaksi karaoke-kappaleeksi. Mikki kiersi eikä laulamiseen ollut minkäänlaista kynnystä sillä kaveriporukalla kaikkien kannustaessa on meininki jotain ihan muuta. Suomessa en rupiais!