Japani on...

Japani on kontrastien maa. Toisaalla on todella vihreää ja perinteistä, toisaalla taas pelkkiä valomainoksia ja jonkinsortin alakulttuureja. Tämä päivä piti sisällään molempia, vihreyttä ja kummallisuuksia.

Painosanalla kummallisuuksia. Aamun haahuilin yliopiston alueella ja ihailin kaikkia niitä puistoja, joita tämä kampus kätkee rajojensa sisälle. Oulun kampuksella maisemat ovat noh.. sanotaanko, jotain muuta. Tässä ihan vieressä on todella isoja farmeja, joilla kasvatetaan ties mitä hevosista maissiin. Kävin myös eka kertaa syömässä kampuksella, mikä oli positiivinen kokemus. 

Kampukselta jatkoin sitten Susukinoon, joka on Japanin suurimpia "viihdekeskuksia" heti Tokion jälkeen. Se pitää sisällään kauppoja, putiikkeja, yökerhoja, ostoskeskuksia ja muuta.. eh, viihdettä ja kaikki se mainoskylttien ja valojen määrä jatkuu aina vaan seuraavaan ja seuraavaan kortteliin. Törmäsin siellä meidän hustep-tyttöihin ja muiden feidattua päätimme Annan kanssa lähteä tutkimaan Susukinon erikoisuuksia.

 Kampusta:

Cafeteriassa sai valita todella kattavasta valikoimasta kippoja ja kuppeja, mitä nyt hausi syödä, ja maksaa ne sitten erikseen, eikä ollut edes kovin kallista. Tämä kattaus ~500yeniä

 Muuta:

Kaikesta siitä vihreydestä siirryin modernimpaan kaupunginosaan.

Tanukikoji - eli varmaan kilometrin pitkä ostoskatu täynnä.. kaikkea.

Ajattelin vuokrata ton oranssin mökin, hyvällä paikalla ku on.

Täältä sai ainaki rapuja. Tuo iso todella liikkuvainen mainoskyltti ei kuitenkaan herättäny minkäänaista ruokahalua.

Dark Buddha Risin'

Susukino päivällä..

..ja yöllä

Käytiin myös eräässä todella täyteen ahdetussa animekaupassa, joka oli täynnä överisöpöä, enemmän ja vähemmän eroottista animea, mangaa, musiikkia, figuureita, vaatteita ja ihan kaikkea mitä nyt vaan asian tiimoilta voi olla olemassa. Otakujen taivas, joka olikin täynnä nörttejä. Poikia ja tyttöjä. Erityisesti tytöt pyörivät pelkästään homoeroottisiin piirettyihin suuntautuneessa kaupassa, kyllä, omassa kaupassaan. Siellä ei myöskään saanut kuvata, mutta uskokaa kun sanon, että niin on parempi. En ehkä ikinä uskalla mennä sinne takaisin. Toisaalta manga-valikoima oli hyvin kattava (ehkä kaksi suomalaista kirjakauppaa) ja jos tässä joskus oppii japania, sieltä kannattee hakea oppimateriaalia.

Ilta meni aina vaan oudommaksi kun suuntasimme edellä mainitun kaupan lähellä sijaitsevaan Maid Caféen.. En ehkä sittenkään halua puhua siitä, mutta kuva kertonee enemmän ku tuhat sanaa. Japani on kummallinen maa.

Huomenna alkaa onneksi koulu, joka pitää minut toivottavasti kiireisenä, enkä ehdi tutkimaan näitä paikkoja sen tarkemmin!